Kivennapaseura järjesti Siiranmäellä 13.06.2004 juhlan Siiranmäen taistelujen muistoksi.
| Kivennapaseuran puheenjohtaja Mauno
Henttisen tervehdyssanat. |
Juhlayleisöä odottamassa tapahtuman alkua. |
|
| |
Kunnioitetut veteraanit, Hyvät kutsuvieraat, Arvoisa yleisö. Olemme kokoontuneet tänne , entisen Kivennavan Siiranmäen kylän tanhuville, paikalle jossa tasan kuusikymmentä vuotta sitten osaltaan lyötiin arpaa Suomen itsenäisyydestä. Tämän, neljän tien risteyksessä sijainnut Siiranmäen kylä oli jatkosodan aikana osa silloista VT- puolustuslinjaa, ehkä parhaiten varustettu mutta silti monelta osin keskeneräinen. Alkaneen kesän vehreys peittyi vastustajan valtavaan tulimyrskyyn, joka raastoi hajalle täällä viljellut ja vielä jäljellä ollet rakennukset sekä puolustajien asemia. Taistelun jyly kuului aina Mikkelin päämajaan saakka kertoen taistelun ankaruudesta. Täällä puolustivat maineikas Tyrjän rykmentti, JR 7 ja JR 49, johtajanaan everstiluut- nantti Adolf Ehrnrooth. Lisäksi muita 2 Divisionasta irroitettuja osastoja. Neljä päivää he kestivät, kunnes käskystä siirtyivät vihollista viivyttäen seuraavaan puolustusasemaan. Lopulliset ratkaisutaistelut käytiin myöhemmin muualla. Silti tämä Siiranmäen taistelu oli meidän kivennapalaisten mielestä osa sitä vuosisataista puolustustaistelua, jota Kivennapa rajapitäjänä oli joutunut kokemaan, aikaisemmin Ruotsi- Suomen ja Venäjän, myöhemmin itsenäisen Suomen ja Venäjän välillä käydyissä sodissa. Kivennavan kohtalona on aina ollut olla vainotien vartijana idän ja lännen välissä. Sen vaurauden, minkä rauhan aikana Karjalassa oli kyetty rakentamaan, sen käydyt sodat ovat tuhonneet. Silti usko paremmasta huomispäivästä ja rakkaus kotiseutuun antoi heille voimaa aloittaa kaiken alusta. Kuusikymmentä vuotta sitten Karjalan heimo joutui jättämää rakkaat kotirannat ja sijoitttumaan uusille asuinsijoille, vieraille veräjille. Silloin tarvittiin taas samaa sitkeyttä ja periksiantamattomuutta aloittaa uusi elämä. Tänään paljastettava muistomerkki on rakennettu tätä kylää ympäröivistä panssarietekivistä. Kertokoon muistomerkki kulkijalle täällä 60 vuotta käydystä puolustustaistelusta. Kertokoon täällä asuneista ihmisistä jotka viljelivät ja rakastivat tätä esi-isien heille jättämää perintömaata, rauhatonta mutta rakasta synnyinseutua. Ihmisistä, jotka jaksoivat uskoa Kaikkivaltiaan johdatukseen ja parempaan huomispäivään. Ja ennen kaikkea kertokoon täällä Siiranmäellä taistelleiden sotilaiden periksiantamattomuudesta ja uhrivalmiudesta. Heidän ansiostaan voimme täällä tänään kokoontua, heidän ansiostaan tänään täällä hulmuaa Siniristilippu tasavertaisena isäntämaan lipun kanssa. Hyvät Ystävät ! |
|
| |
|
|