1-1 AHJÄRVI

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Teksti sellaisenaan miten se on purettu nauhalta. Otsikoissa on äänitallenteen kohta ja kertojan nimi. Tekstiin linkitetyt numerot ovat talonumeroita Kivennapawikin Ahjärven taloluettelossa ja Virtuaalikivennavan Ahjärven taloissa.

Alkusanat Unto Pyykkö:

Meitä on koolla tässä muutamia ahjärveläisiä. Seppäsen Jussi ja Honkasen Einari ja Unto Pyykkö. Muistelemme tässä vanhoja asioita ja tulee ne Kivennavan Ahjärven asiat aina päällimäisenä mieleen näin kun yhdessä ollaan ja ehkäpä tässäkin kertoilemme vähän mitä Ahjärvellä on tapahtunut ja ketä siellä on asunut ja kuka missäkin päin. Kun kirkolta tullaan kolmen kilometrin päähän, niin siitä tämä kylä alkaa. Ehkäpä Einari Honkanen sitten kertoilee ketä siinä on missäkin asunut ja mitä siellä on tapahtunut.

Einari Honkanen:

No niin minäkii paljasjalkaisena ahjärveläisenä, jo 1909 syntyneenä, pyörin tässä alkukylässä. Se oli ensimmäinen talo kun Kivennavan kirkolta lähti tienristeyksestä, eli semmonen mökki paremmin sanotaan, Jussi Viljakaiasen tekemä. Hän asui siinä tietääkseni kakskymmentä vuotta, kun se muuttui Einar Holttisen (1) omistukseen. Ja siitä vaan sitte niin ku Riihisyrjään päin, varsinaiseen kylään päin, oli siis asuttuja nimiä ja asukkaita, oli Helforssin huvilat, niitä oli kolme. Mutta niissä nyt viime aikoina ne oli muuttunu, ei ollu yhtään Helforssia enää, kun evakkoon lähdettiin ja tässä paikalla, entisellä Helforssilla, asu osti tuo Antti Janger ja rakensi siihen palaneen tilalle hirsirakennuksen, joka taas muutamia vuosia asu siinä ja myi tälle autoilija Salliselle (3), joka sitte rakenti sitä vähä lisää, muunmuassa pajan sinne ja autotallit ja hän oli siis evakkomatkaan saakka asuen. Sitten oli sielä niin sanottu insinööri Helforss (2), oli siellä petäjikössä, se myös asus sitte siinä osallansa talossansa evakkovuosiin. Ja sitten tästä ennen sitä joku vuos, niin Salliset osti sanotun semmosen mekaanikko Viktor Helforssin huvilan kans siinä ja sen talon, kun nämä oli kuolleet kumpikin ja tää perijäpoika myi sen Salliselle (4). No tämä oli nyt se sitten se talorykelmä, mitä siinä oli. Ja sitten siellä oli vähän sivummassa, Mutasuon reunassa, oli Tuomas Honkasen (5) mökki. Ja sitten ennen Piltzin (7) kauppaa kun noustiin sellasta loivaa alamäkeä ylös, oli minun mökki eli Antti Honkasen (101) vainaan rakentama mökki ja myös Höyryn mökki, jotka eivät enää evakkoon lähtiissä olleet kumpikaan. Toinen purettiin ja toinen paloi ja sit tultiinkin tien risteykseen, sanottiin vanha Honkasen mäki. Siitä lähti vasemmalle tie Valkjärvelle ja edelleen suoraan jatkui varsinaiselle kylälle. Rautuun mennessä sitä oli siitä vielä kolme kilometrii tästä Piltzin mäestä eli vanhasta Honkasen mäestä ja tässä sitte oli taloryhmiä lähellä taloja. Siiven hovi (97) oli yks ja Mikko Räikkönen asui ja sillä oli paja ja myös maanviljelyshommia piti ja sekin myi sen Mikko Pyykölle (6) sitte vähän ennen evakkoreissua. Ja sitte tämä Alfred Piltz (7), joka piti kauppaa, se oli sillä mäellä. Ja sitte tuonne Valkjärven suuntaan 150 metriä oli Juhana Honkasen (32) talo. Ja minä en mainitsekaan muuta nyt ku tähän saakka, mitä oli Valkjärven tien varrell. Jatketaan sitte lisää, mutta jos minä annan täst puheen vuoron muilleki kun lähdettiin tästä Piltzin mäeltä taas Rautuun päin.

Jussi Seppänen:

Siinä oli nyt oikeastaan Piltziltä ku tultiin nyt jo sit siihen mäelle mistä eros esimekiksi Metsäkylän tie, maantie kylätie sinne, niin siinä oli Voldemar Piltzin ([9]) talo siinä mäellä. Se oli näitä Piltzin veljeksiä. Niitähä oli monta veljestä nääs ja Volti eli siinä sodan syttymiseen saakka sitte. Mutta siinä välillä oli Juosila, oli Suutarin Antin ([8]) talo semmoinen, sitä sanottiin Juosilaksi ja se oli siinä ennen sitä Voltin tielle menoa. Ja nyt kun oltiin sitä lähettiin Metsäkylään päin sen tien varrella oli Ylentälän Pyykkö ja sinne oli tullu Tuomas ([11]) ja Pekka ([10]) Pyykkö ja ostaneet sen jonkun Vesalaisen tilan ja asuttivat sit sitä Vesalaisen tilaa ja siitä tuli kaks Pyykön tilaa sitte. Sen jälkeen tuli Rautanenhan siihen tuli Vesalaisen tilan paikalle. Ja näin oli tämä kylä alussa sinne Metsäkylään päin sitte meidän tiedon mukaan. Mut tienhaarassa oli palokunnantalo ([13]). Sehä tuli vuossadan alkupuolella tehtyä se palokunnan talo ahjärveläisten toimesta. Oikein mukava seurojen talo se oli ollukki, yleisesti kannatettu ja mukava paikka, ja se kesti sitte vuoteen -32 saakka se talo, ja sen tilalle rakennettiin uus. Tää oli siis tähän saakka sitten. Nyt kun nää Pyykön veljekset ([10],[11]) asuttivat tämän kylän alkutien, sinne Metsäkylään päin menevän tien, se oli kolme kilometriä pitkä palokunnantalolta sinne Metsäkylään. Ja sinne oli Ahjärvelle muuttanut jo isojaon aikaan Räikkösiä sinne, ja ne on Ahjärveltä kotoisin oikeen ne Räikköset, ja niiltä oli yks Aatami niminen veli kuollu ja sen tilan jakoivat sukulaiset keskenää. Siitä jäi puolikas tähteeksi ja meijän isä innostu, et pitää saada Metsäkylästä tila ja ostaa se Räikkösen puolikas tila siitä. Ja näinhän se tapahtu sillo -17 vuonna ja me rakennettiin sinne sitte meille tulevat rakennukset Seppäsille ([91]) ja alettiin asua tätä Metsäkylää, ja näin alettiin ympärillee vilkuilla ketäs nää sit nää toiset ovat. Tämä oli nämä Räikkösen perikunta (103) niin ne olivat tulleet kylän keskeltä ja sitten Rapatit oli tulleet siitä jostain meille niin kutsutusta Hovimäeltä siitä nyt jostain kylän alusta ja ne oli laittaneet ne Rapatit Hiirelään siihen maan jaon aikaan, mutt Rapatin mummo sano että hän menee Metsäkiimiin ja tämä Metsäkiimi oli se paikka mihi nää Rapatit asettuivat asumaan. Niitä oli sittemmin Martti ([94]) ja Tuomas ([95]) ja kaks eri pientä tilaa sinne tuli niittyineen päivineen. Ne elelivät sitten, paitsi Martti kuoli jo vähän aikaisemmin, mutta Tuomas eli sitten tähän meijän nykyiseen evakoksi lähtöaikaan asti niitä paikkoja siellä. Mutta nyt sitte kun äsken oli puhe Metsäkylän kolmekilometrisestä tiestä, niin sen tien varrella oli täällä kylän alussa, Ahjärven kylän alussa, jo semmonen ku Vesalaisen Johannes ([88]). Juho asui sillä mäellä. Sitten Jangerin Antti ([12]), hän nyt oli kai sukulaissuhteessa saanu äidiltään perittyään sen paikan ja hän rakenti siihen nätin uuden talon, mutta sit saatuaan talon kuntoon hän lähti ameriikkaan ja se jäi näille perikunnille tämäkin talo sitte. Ja sitte edelleen Metsäkylään päin mennäkseni, sielä oli sitte Hiiren Juho ([90]), sanottiin aina Metsähiireksi, kun Hiiriä oli Ahjärvellä muuallaki. Hänellä oli monta lasta siinä ja asui aika napakasti siinä Metsäkylän tien varressa, että tästä on siis tommone jonkinlainen mukava muisto niiltä ajoilta.

Unto Pyykkö:

Niin siellähän oli myöskin sitte siellä Seppäsen Jussin ([91]) kotipaikan ja Räikkösen Vikin ([103]) kotipaikan välillä toi Vanhatalo Oskari ([92]), kuulusa hevosmies oikeen sen Kannaksen ravikuninkaan omistaja Viuhka. Sanovatkin hänen sanoneen, kun tarjottiin kovaa hintaa siitä Viipurin kilpa-ajossa Viuhkasta, että antaa sen syyä torpan kauroja. Sitte myöskin Tuomiset, Tuomisen Antti ([93]) asu siel Holttilan tien varressa metsässä. Ja myöskin siellä Suksuol oli semmone persoona ku sanottiin Tipo Sulo ([96]). Oli saant Tuomisen Vikiltä tontin ja me muistan pikkupoikana käytii sielä marjassa, ja hän asu ihan semmosta erakkoelämää. Toi Einari muistaaki hänen nimensä paremmin, ehkä vaan muistetaan sillä nimellä kun Tipo Sulo, en tiedä mistä tämä juontaa.

Einari Honkanen:

Joo tämä oli semmone lisänimi tää kun hänen äitiään olivat haukkuneet sillä. Paavin kylästä se lähtösi ja Tipon Mariksi ja tää oli Marin poika tää Sulo. Hää oli sellane erakkoluonne ja hän tahto sinne Suksuon semmoseen suosaarakkeeseen tehtiin hänelle mökki ([96]) semmosit vanhoista puun latvoista. Siellä se kaks vuotta pärjäili ja kylmä paikka. Rautmultiin oja oli siin mikä hohti oikein kylmyyttä. Siel ol aina viis astetta pakkastaki talvella enempi kuin muualla kyläs. Siellä se vaan oli ja hiljaa se häipy sieltä mökistä seki. Ja sit myöskin ennen kapinaa yks kirvesmies Aaltonen, Valeri Aaltonen, sitä sanottiin Valeriksi vaan. Se myös rakensi Suksuon reunaan, Rapaoja semmone paikka oli, siihe läheisyyteen mökin ja taisi seki puolikymmentä vuotta siellä asuu, vielä sen kansalaissodan jälkeenkin pari kolme vuotta ja sit se hajos se perhe. Olikos se siinä ku äiti kuoli. Niitä oli neljä lasta ja isä jäivät. Lähti sieltä nostelemaan ja en varmaan tiedä mihin ne sitten menivät.

Unto Pyykkö:

Jospa sitten palataan takaisin taas siihe palokunnantalon ([13]) luokse. Metsäkylästä tulee tässä mieleen ku pikkopoikana oltiin aina siin juhannuksen palokunnan talon siin Savonojan kulpalla. Siin ol aina kovat kokkojuhlat ja siellä oli aina semmone iso ukkokokkoja ja monta ämmäkokkoa ja pojat sitte pirukkeja heiteltiin. Se oli muuteki mukava paikka. Iltamien jälkeen aina noita natsikkoi kootiin silt sieltä Savonojan kulpan reunoilta. Niitä oli isommat pojat oli kai tyhjentäneet niitä. No siinä oli palokunnantalolta sitte vähän matkaa sinne mäelle päin, oli tää Serpakkova ([14]), ja tää oli sitten meijä isä joskus 30-luvulla ostant ja me asuttii täs Serpakkovalla. Tää nimi kai juontaa siitä, että siin oli enne meitä, se ol vanha venäläinen huvila, ja tommone Marja Serpakoff asunut siin tilalla aina sillo enne vapaussotaa. Ahjärvi oli tunnettu siitä, että oli paljo noita huvila-asutusta. Ne oli kesät täällä huviloilla ja tää oli yks niitä huviloita. Siinä Serpakkovan tilan yhessä rakennuksessa oli asunt toi Pyykön Matti perheineen. Tunnettiin täällä, muistan, täppijänä sitte sotien jälkeen, harrasti semmosta. Siitä lähti sitte ne Kujaset sinne Ahjärven rantaan. Siitä ku vähän matkaa mentiin niin siinä oli Kirjavaisen talo. Siinä oli monta veljestä Einari, Eino ja Vili ja myöhemmin vähän ennen sotia toi Räikkösen Mikko ([34]) osti sen tilan, mikä Seppänen oli siellä asunt siinä Kirjavaisen paikalla. Siitä eteenpäin oli Alahovi. Rouhuaisen Tuomas ([35]) oli ostanu tän Alahovin. Sekin on niitä vanhoja venäläisiä huviloita. Kirjavaisen Viljami ([37]) perheineen asu sitte siellä Rouhiaisen vastapäätä siellä Kirjavaisen ([34], Räikkösen) tilan alapuolella. Kujaset päättykin sinne Ahjärven rantaan, mikä oli semmone tunnettu kyläläisten uimapaikka ja erinomane hiekkaranta. Siellä jäi mieleen monet uimatapaukset, kun pojat aina pisti tyttöjen hihat solmuun sill aikaa kun tytöt oli uimassa ja monta muuta mukavaa muistoa. Siitä ennen ensin sitä järvelle menevii kujasii käänty se tie sinne Hovmäelle ja siell oli monta talloo. Ehkä tää Seppäsen Jussi muistaa, mitä kaikkia taloja siel oli Miranovskeja ([51]) sun muita.

Jussi Seppänen:

Siellä oli Pyörösen ([48]) talo oli yks niitä suurempii siinä keskellä mäkee siinä. Muurilaisen Matin ([50]) talo oli toinen ja mikäs siellä olikaan se sille venäläiselle mille se joutui se Miranovskille ([51]) oli kolmas siinä mäel. Se on nyt sitä varsinaista Hovimäen keskiryhmää siinä. Se oli aika kaunis mäki kylän keskellä oleva Hovimäki ja se hyvä näköala järvelle päin.

Unto Pyykkö:

Palataan sieltä Ahjärven rannalta ja Hovimäeltä takasi tähä niin sanottuun Tikimäkkeen, missä meijän ([14]) talo oli, ja siinä oli vastapäätä kauppias Otto Sallinen ([16]), teki joitaki vuosia ennen tään sodan alkuu kaupan. Seppäsen Jussi ([15]) ehkä sitte kertooki tästä taas eteenpin, sillä hän asui siinä samassa ryhmässä meitä vastapäätä.

Jussi Seppänen:

Juu siitä tuota minä ostin paikan siitä. Se oli se vanha Kähösen tila se Kähösen Juhanan tila ja mummo tuli kovasti kauppaamaan: "Osta osta tämä paikka tästä." Ja niin minä ostin ja rakensin siihe sitte talon, mikä oli sitten sotaan saakka, talvisodan syttymiseen asti sit siinä. Ja siinä oli sitten eteenpäin oikealla kädellä, kun se Sallisen talo tuli vastapäätä, se Otto Sallisen ([16]) kauppatalo. Se oli Rämön maata se Sallisen kaupan paikka siinä, mutta Rämön pelto oli sit siinä ja siellä pellon takana oli Rämön Benjamin ([17]) talo, maalaistalo oikein siellä. Sieltä oli kotosin minunkin vaimoni sit sieltä Rämölästä sitte. Näin oli tää ryhmä tässä, mut sit tullaan jo siihe tielle takasin. Siinä oli tää Pyykköjen ([14]) kotipaikka oikein ja mie luulen et tuo Unto taitaaki muistaa paremmin ne ympärykset siitä.

Unto Pyykkö:

No joo, sitte tultiin siihe meijän vanhaan kotipaikkaan ([14]), siihe Sikahovii vastapäätä, mitä tää Pyykön Ristiina puhu, että se oli Sikahovi. Sitä taustaa niin paljo muista, mutta aikoinaan siel oli tulipalo. Se oli sit polttanu sen meijänki paikan, että mummo sano, että Sikahovi poltti ja me palettiin siinä mukana, sillo ku mummo oli olt hyvin nuor minjäna vasta siinä vähän aikaa. No siinä asu viimeks Eino setä, kun oli Pyykön veljekset eronneet ja Einolle jäi tää vanha paikka. Me oltiin sit Serpakkoalla ([14]) ja Mikko ([6]) oli sen Räikkösen Mikon paikalla. Siitä vähän mantkaa eteenpäin sinne Nipolan suuntaan oli semmone jyrkkä mutka ja tää on siit tunnettu paikka, että talvisin siinä oli valtavasti lunta. Se oli sellane kylän korkeampi paikka ja siinä aina kun tuli hevosmiehet, rahtimiehet talvella, ne oikas aina sen Pyykön pellon poikki. Ei ne koskaan kiertäneet sitä tietä, siellä olis hevoset hukkuneet. Tästä mutkasta lähti tie oikeelle sinne Pahajärven suuntaan ja siellä oli aikasemmin asunu Pönkän Mikko. Mie olin hyvin pikkupoika siihe aikaa ku Pönkän Mikko asu siellä. Pönkän pojatha oli kovia automiehiä niin ku kaikki muutkin ahjärveläiset. Sitte Vallitun Matti ([19]) Valkjärveltä tuli siihe Pönkän tilalle ja muistanki pikkupoikana Rämön Martin kanssa mentiin katsomaan et onko siellä yhtään samanikäisiä lapsia. Olihan siellä, tappelukavereita löytyi ihan sopivasti, kun siel oli kaks poikaa ja kaks tyttöä. No siitä alaspäin Vallitun Matin tienhaarasta vasemmalla, ni sinne tää entine Suvekylän opettaja, Raevaara ([21]), teki talon. Se oli kai Raivolasta tai jostain niistä rajakylistä, joku huvila ja siitä rakennettu talo. Oli siihen aikaan, kun olin pikkupoikana kävin koulua. Seuraava oliki Laineen Tahvo ([23]) siel Vorsmestarin mäes. Tää oli sellane oma persoona. Ajo mutula kesäsin aina noita marjoi Raivolaan ja kyllä me kylän pojat ja tytöt ja aikuisemmatki paljo myötiin marjoja Laineen Tahvolle ja hän kiikutti niitä Raivolaan ja Saksaan ne kuulemma siel männiit. Laineen Tahvolla oli siel aika hienot paikat siel mäellä. Kesällä hä olt usseest leirillä ja keitti perunoita siel pesuvais siel kive välissä. Eli omaa vaatimatonta elämääsä ja yhen talven asu siinä riihessäki. Sitte ku mentiin kouluun, ni aina lapset tuli sielt riihestä, mutta kyllä ne terveitä on olleet ku riihen savussa on eläneet, on hyvissä voimissa nytki vielä. No siitä toisella puolen Laineen Tahvoo, ni siin oli Sarven Jussi ja Mari ([24]) perheineen. Sitte Kuortin Ann-Mari ([27]) oli seuraava talo, mut siinä välissä oli se vanha Kuortin talo mikä palo. Tultiin kerran koulusta talvi-iltapäivän ja katseltiin ku se palo siinä ja tän palaneen talon vastapäätä asu Mörön Mikko ([22]). Mie en häntä tarkemmin muistakkaa. Seppäsen Jussi varmast muistaaki. Se ol sitte siihe aikaa, oli Alina ja tää häne poikansa, asuvat mutta heki muutti sieltä johonki Helsinkii enne ku tää sota loppu. Sitte tullaaki sinne Mörönmäelle missä Mörön Tommo ([26]) perheineen ja poikinee asu ja se on tää talo vieläki paikallaan, kun viimeks siellä on joku käyny. Siel on venäläinen, joku semmone kolhoosi pääpaikka, että sielä vieläki joku assuu. Sitte siinä oli siin pihalla Mörön vanha Antiks sanottiin ja Antin Alina ja Alinaha oli semmone innokas marjassa kävijä. Mie muistan ku olin pikkupoika, ni se toi aina ensimmäiset marjat sit aina meijä mummolle. Mummo sit kysy, no mitä nää maksaa, ni sano ei ne mitää maksa, mutta jos vähä annat leivän leipää ja voi voita ni siin se on kuitattu. Toi Jussi sitte muistaa näitä jos siinä mitä jäi pois. Onko siinä mitään vanhempaa taustaa sielä siitä kylästä eteenpäin.

Jussi Seppänen:

Mikäs se olikaa se mistä tehtiin kansakouluki, nääs siitä Möröläisten vastapäätä. Se tehtiin Ahjärven kansakoulun lisärakennus otettiin siitä. Bergmannin huvila, se oli semmosii vanhempii ahjärveläisii huomattui paikkoi sitten. Sit sinne Jangerin miehethän sen sinne ja keitä heitä oli kirvesmiehiä muutti sen siitä. Muuteha se nyt tuliki tuo ympäristö siinä joksenkii jo tuossa selitettyä. Sit tullaanki jo Huuhtasen Antin ([28]) talolle. Sitä sanottiin myö kyläläiset vielä noin, että erotettiin Huuhtasien nimet. Se oli Piippuantti nimeltään kun hän poltti kovasti piippua ja hänen talonsa ja paikkansa alkaa sitten. Jos Unto selittää sitten niitä edelleen.

Unto Pyykkö:

Siinä Huuhtasen Antilta ([28]) jälkeenpäin siel onki Huuhtasia enempi. Siel oli niin sanottu Jussi-Antti ja se oli ihan niin, että erotettiin toisistaan. Liina ja Antti Huuhtanen ([29]), heillähä oli paljon lapsia. Sen jäkeen on sitte Huuhtasen Heikin (30), elikä kunnan esimies, oli aikoinaan Kivennaval tunnettu semmone voimakas persoona. Kun sielä joku, tuli mieleen tarina, kun vanhat on kertoneet, että kun kävi pyytämäs sieltä apua, niin hän anto markan ja sano, et hanki itse sitte lissää. Siitä sitä päästään alkuun. No joo tämä oli sellaista tuttuu reittii miulleki, ku kansakouluu kuljettiin just tästä ohi. Seuraavaha Huuhtaselta etteepäin onkii, sitä sanottiin Kivojaks, ja Kivojal asuvat sit Kotilaisen Jussi ([31]), pitkä Jussi, se oli tämmöne ryhdikäs mies. Muistan kun se aina kulki, ni oli niin reipas ryhti, että Pyykön Kristiina aina sano, et muna pysyis päälaella, et se niin pää pystyssä käveli ja vielä vanhana miehenäki. Siinä oli sitte kansakoulu ([102]), niin sanottu Suvenkylän koulu, vaikka se Riihisyrjä viralliselta nimeltään oli. Korhosen Yrjö oli siinä opettajana viimeks. Siihenpä se Ahjärven kylä loppuki, mutta ehkä tästä nyt sen verran vielä voi palata takaisin siihen Huuhtasen Piippuantin ([28]) luo, mistä lähti sitte tää tie sinne Pahajärven taakse. Se on semmone, jostain syystä sanottiin pahaks järveks sitä järvee, ehkä sen takkee kun siel ei olt kalloi. Se on tommone suon keskellä oleva järvi, mutta siell oli kumminkin muuramii paljo. Mie muistan, siel käytii poikiin kans muurames ja marjoja ja sorsiiki kävviit metsästämäs sitte noi isommat pojat. Semmone tunnettu paikka siel Pahajärven rannas sanottii Unholaks. Se oli Laineen Tahvon metsää ja Laineen Tahvo oli laittant sinne semmose kesänviettopaikan, että hää oli oikeastaan aikaansa eellä siin suhteessa. Tää meni joskus kesäsin pyhäpäivän sinne ja heitti vaatteet pois ja otti aurinkoo ja nautti luonnosta.
Palataa sitte takasi tuoho Piltzin mäell. Toi Honkasen Einari sitte rupiaa kertomaa siitä ettee päi tietä sinne nii sanotul Ylijärvel päi ja sitä Valkjärven tietä.

Einari Honkanen:

Taisin mainitakkii, siinä oli mun setän talo, Honkasen Juhanan ([32], Kivennapa kylästä kylään kirjassa virheellisesti Kirjavainen) talo, vanhalta Honkasmäen risteykseltä Valkjärven suuntaan ja Muolaaseen myös pääsi siitä. Se oli siinä ensin ja sitte seuraavaksi tuli, viime aikoina asu siinä konstaapeli Aaro Pekkanen ([33]), joka oli Kauksalmelta muutanu meidän kylään kun pääs poliisiks. Ne osti siitä osan vanhaa Orloffin huvilan tilaa. Toinen puoli tästä vanhasta Orlovasta oli sitte myöty kansakoululle, jossa välimuotona asu yhteen aikaan pari vuotta, Muolaan Vällilän kylästä tulleet, Kyyrät. Nämä Kyyrät myi sen sitte kunnalle ja koulu ([36]) rakennettiin siihen. Ahjärvellä oli kaks kansakoulua. Entinen oli siel Riihisyrjän ([102]) välillä ja yhteinen Riihisyrjän kylän kanssa. Mutta ku oli pitkät koulumatkat täältä Valkjärven tien suunnasta, niin katsottiin aiheelliseks rakentaa toine koulu. Oli väkeä siellä, siihenkin riitti oppilaita. Nyt tästä koulusta sitte taas lähdettiin jatkamaan matkaa. Tuli niin sanottu Ontruskanmäen tienhaara vasemmalle. Siellä etupäässä vaikutti tämä Ontruskan poikia. Niitä oli montakin Jussii ([38]), Ottoo ([43]), Armasta ([42]) ja tyttäriä toiset mokomat. Sitten muunmuassa Raikkösen Viljami ([39]) osti yhen osan sieltä Ontruskan maita ja asui siellä. Sitte oli sellane kun venäläissyntysiä Palokuuri Pekka ([41]), sanottiin Missan Pekoksi. Sellanen huvila oli myöskin kun Dinisof, oli venäläisiä herroja, ja kesäasukkaita siellä asu. Jotka tämän hovin ostivat sitte tai huvilan, ei se varsinainen hovi ollu, Seppäsen Matti sitte, joka vei sen Metsäkylään ja rakenti siitä talon. En muistakaan, sit siinä tienhaarassa oli siellä sitte ollu ennen evakkoon lähtiessä semmosii mökkiä rakennettu Kirjavaisen Anna-Marille ([40]) ja Kirjavaisen Viljamille ([37], Kivennapa kylästä kylään kirjassa virheellisesti Honkanen) ja ketä niitä nyt oli. Se oli yks koukku sinne vasemmalle. Siitä lähdetään sitte eteenpäin Valkjärven suuntaan, niin tultiin semmoseen paikkaan kun kääntyi tie Rouhiaiselle ([35]) ja tämä oli semmone ison puoleinen maatila, josta nyt on perikuntana täällä Kangasallakii. On Olavi ja hänen siskonsa sitä Rouhiaisen sukua, Olavin vaimo ja mitä niitä nyt on sitte. Siinä tienhaarassa oli Suutarin Anna ([44]). Anna oli semmone leskirouva ja piteli sitä maatansa ku Saarijärven Paavo melkein, perkas ja tönki aina ja eli se sillä vaan. Siitäpä nyt ei enempää voi koertoakkaa. Sitte tultiin taas mäkee alas parisataa metrii, tuli Lifländerit, Jussi Lifländerin ([46]) talo. Siinä oli paljon perhettä. Vastapäätä Lifländeria oli Vilho Lifländerin (47) talo, meinaan tätä Jussi Lifländerin taloa vastapäätä. Vilho Lifländer, hän oli pieniperheinen vaan. Ei ollutkaa sitte loppuaikana enää, ei vanhemmatkaa tainnu elää kun Vilho ja Bertta vaan.

Ahjärven tarkastelu jatkuu

Ahjärvi Ahjärven nauhat Ahjärven talot 1939 Ahjärven suvut Ahjärven väestö