1-2 AHJÄRVI JATKO

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Einari Honkanen:

Tässä jäi asken selittämättä vielä pari paikkaa, kun minä loikin sinne Lifländereille ([46],[47]), sinne Hovimäen rinteesseen. Tässä oli muunmuassa Rouhiaiselle ([35]) menevän tien varrella sellanenkin kesädatsa, kun datsaksi sanoivat paikkakuntalaiset niitä venäläisiä huviloita, kun Nyyman. Se oli semmosessa vähän niin ku erillisessä paikassa siellä puitten suojassa. Sitä ei moni nähnykkää. Siellä asu sitte kaikenlaista väkee. Niitä venäläisiä minä en muista, mutta se oli vuokralla sitte näillä semmosilla asunnottomilla monelleki. Pyykön Matti asu Pulkkisen Tahvo ja Pyykön vanha Jussi asu siellä ja oliko Monnon Kaisa ja sellasta väkeä. Sitte siinä vielä oli sellane pieni tontti pala siitä Nyymanin maasta ostettu, johon Väinö Holttinen ([45]) rakensi myöskin asunnon itsellensä. Se oli kans sen Valkjärven tien varrella ennen näitä Lifländereita Piltziltä päin tullessa. Nyt on selvitetty niin kun Lifländereita myöten. Tästä kun nyt eteenpäin lähdetään Valkjärvelle tuli Veijalaisen ([53]) mökki. Sitte oli Pulkkisen Tahvon ([52]) mökki. Sitte oli niin sanottu Santran mökki, Matilainen ([54]), oli Lempisen mökki, oli Romun Mikko, ei nyt ihan mökki, siinä oli maataki vähän, voi pitää niin ku pienviljelijänä. Sit oli Rutsi datsa. Sit oli vanha Paloposken mökki ja viime aikoina ennen evakkoa siinä asui Mörön Matti ([57]). Nää oli niitä mökkiä. Sit tultiiki maisemaan ja lähellä järveä hipoi tie. Siitä järven rannasta ja tien yli nousi semmoseen petäjikkörinteeseen oli myöskin venäläinen Karvits ([58]) niminen datsa. Siinä viime aikoina asu tää Ahlströmin piirin mies Väinö Luukka muunmuassa sen kansanedustaja Emil Luukan veli. Siitä jatketaan taas tätä tietä Valkjärvelle päin. Noustaan jyrkkä mäki ylös. Oli Aliskan ([59]) talo. Tässäki oli kaks veljestä ja vanha äiti, kun minä läksin Ahjärveltä. Sitte taas noustiin, oli vasemmalla joku venäläinen datsa siellä petäjikössä, en muista sitä justii tällä kertaa sitä mikä sen nimi, mutta sit oli siitä alas entinen Kopranmäki. Vanhemmat ihmiset tunti semmosena kun Kopranmäki. Siitä alas järvenrantaan päin siel oli muunmuassa taas yks datsa, jossa asui Moisanderin Manta ([60]), kuulu hieroja. Tästä Kopranmäeltä taas Valkjärvelle päin alas ni oli Kajanderit ([61]). Tämän hovin, vanha hovi, sillä oli maanviljelystäki. Se oli Valkard, sillä oli aaseja. Pikkupoikana aina matkittiin niihe aasien ääntä. Kuka osas paremmin matkii ni se oli numero yks. Oli siellä karjaaki lienee ollu hevosia, mutta aasia se tuntu kasvattaneen. Liekö menny kaupaks Venäjän maalle niitä, vai mihi, mutta siell oli ollu paljoki aasia. Siitä lähdettiin taas jatkamaan. Tullaan niin sattuun varsinaiseen Ylijärven tienhaaraan, mutta ei lähdetä nyt. Selvitetään tämä rantaseutujen talot, mitä siel oli järven rannalla. Jatketään vaan Valkjärvelle edelleen tästä niin sanotusta Hokkasen tienhaarasta. Siel oli semmone kylän tantsu paikka, tanssilava, siellä Hokkasen aukiolla ja kokkoja poltettiin myöskin. Se oli yhteen aikaan oikeen tuota huudossa se lavatanssit siellä. Kävi pitkin pitäjää siellä väkee. Siitä lähdettiin, tultiin niin sanotul Lempisen laatokal, ol semmone iso kulppa. Siel oli Lempisen mökki ollu joskus siin aholla, ni se paikka sai nimensä, semmonen vesirötkö, se sai nimensä, Lempisen laatokka. Siitä tultiin, tuli semmone talo kun entinen Hiiren Villen talo, joka meni kädestä käteen sitte. Viimein se joutu sahan Porttaanin, sahan omistajan, haltuun, joka asutti työläisiään siinä. Sekin joutui Iivari Pyykön haltuun sit loppui lopuks ja sitte se palo ja siihe raukesi se talo. Siitä noustiin semmoselle Toiviaisenmäelle. Oli Toiviaisen ([74]) talo ja Holttisen ([76]) talo, jotka oli Valkjärveltä tulleet sinne. Siitä edelleen Valkjärvelle päin jonkun kymmenen metrin päässä oli Henttisen ([77]) talo, Antti Henttisen, joka oli lihamies ja kauppias aikoinaan ja kuolleet on. Perillisiä elään vielä, poikia ja tyttäriäki ja taitaa elää vielä yks sitä vanhempaa polvea, Anna, vai mikä se on. Siitä seuraava oli Hiiren Jussi ([78]), liikanimeltään Luumin Jussi, joka vaikuttaa täällä Kangasalla Vääksyssä vieläki, perilliset, mutta Jussi ei elä kuulemma. Siitä eteenpäin tultiin, oli Toiviainen ([79]), Toiviaisen Jussi. Sen vastapäätä lähti polut vasemmalle, josta löytyy pari kolmekin mökkiä. Oli Toiviais Antti ([85]) vainaan lesken mökki, oli Konkarin ([86]) mökki. Sitte oli Leskisen ([87]) siellä niin sanotussa Härkäjoen laaksossa sielä alhaalla. Tästä Toiviaiselta tultiin vanhaan Notkopyykön maisemiin. Sitä sanottiin Notkopyyköksi. Niillä oli siellä myllyt ollu ja muuta. Se vanha pesä oli niin hajonnu, että yks Kumber oli ostanu, venäläinen, siitä yhden osan siitä tilasta. Toisen osan Valukkevits myöskin venäläinen ja sitte vielä yhdelle Mikko Pyykölle, jota hallitsi Iivari Pyykkö ([82]) viime aikoin. Se oli vielä siitä Pyykön tilasta siis myymättä. Siihenpä se loppui sitte siltä kohtaa se varsinainen kylä. Sitten oli metsätaipaletta noin reilu puoli kilometriä, ei ollu mitään asutusta. Tuli Härkäjoki ja Härkäjoen koski siinä ja siitä alas vasemmalla oli sellasta jylhää maastoo, sanottiin Pikkusveitsiksi. Siellä käytiin paljon retkeilemässä. Kansakoululaisii opettajat aina käytti siellä ja nuoremmat kävi siellä sunnuntaikävelyllä ja rakastelureisulla, niin ku allekirjoittanutki monet kerrat kävi siellä. Tänne sitte perustettiin saha. Se oli viipurilainen Porthan niminen mies, joka muutti sit nimensäki sielä Ahjärvellä ollessaan. Viipurissa hän asu, mutta kumminkin saha ja konttorihuoneet ja asunnot oli täällä sahan yhteydessä Ahjärvellä. Se oli Heikki Portano eli entinen Heikki Porthan. Siihen Henttiset perustivat sitten kaupan. Sahan väki sai tavaraa ja tsainoi semmonen missä tsajulla käytiin ja sai hernerokkaa ja lihakeittoja ja niin poispäin ja hyvää olikin. Vanha mylly siinä, se oli ennen tätä sahaa ollu. Sanottiin Selosen myllyksi. Tähän Selosen myllyyn vielä. Tässä on pieni selitys siitä kun tämä Pyykön Pekko, pitkä Pekko, pitkä Pyykkö ku sanottiin näitä Pyykön veljeksiä, niin tällä oli naitu vaimoksi näitä Selosen tyttäriä, Anna niminen tytär. Se peri sitte ku siinä pesässä, Selosella, ei kai ollu muita periöitä ku tää. Peri sen Pihlaisten tilan, se oli Pihlaisissa ja tämän myllyn. Pekka jyrys sitä myllyy, jos minä noin raasti sanon niin ehkä 15 vuotta lie ollu Pekon hallussa. Pekko oli eri persoona, siitä on paljo juttuja. Palaataan tässä myöhemmin, keikauksii kaikenlaisii. Siel oli humorii ja siel oli kaikenlaista. Tältä Pekolta, kun hän kuoli, Pekon perilliset myivät tuolta Riihiöstä tulleille Mikko Ilosen ([83]) perillisille. Pojatha sinne tuli, kaks poikaa, en muista, Arvi oli toinen ja mikä se lie se toinen veli, kun niitä on seitsemän veljestä kaikkiaan niitäki Ilosia. Ne vaikuttaa täällä Kangasalla, missä ne on tässä ympäristössä kaikki. Tämä oli evakkoon saakka sitte Ilosten poikain hallussa. Ne sitä uudisteli ja rakenteli vähän nykyaikaisemmaksi ja niin pois päin. Mutta nyt mä tein tuolla puhevirhettä vähä viimmeisimmistä omistajista kun mainitsin Kumberin, tätä venäläistä, joka oli vanhan Notkopyykön tilasta lohkastu maapaikka. Se hajosi se perhe ja tähän Muolaasta tuli Vuotjärveltä jostaki tuli Hölttä ([81]) niminen mies, jolla oli Matti niminen poikaki muunmuassa tunnettu autohommista ja semmosista, lie oli autokuskina. Sen vastapäätä mainitsin Valukkevits, niin siihen tuli Raudusta taas joku Loponen ([80]), joka sitte myös oli evakkoon saakka. Ennen kun tästä lähden sinne varsinaiseen, meiltä kutsuttuna Ylijärven rantataloille, mitkä oli lähemmä järven rantaa. Nyt pitää lähteä siitä niin sanotusta Hokkasen tienhaarasta, lähtee sinne järven rantaan päin. Ensimmäinen talo vasemmalla oli Juhana Hokkanen ([62]). Siinä oli aika paljo perhettä siinäki talossa, oli poikia ja tyttäriä. Jääköön nyt nimet mainitsematta, paitsi sitte ku tulee se erikoispersoonajuttuja, ni sitte voi ottaa sieltäkin sopiva henkilö. Siitä alaspäin järvelle päin oli Pohjalaisen Antti ([63]). Tästä persoonasta mainitaan nyt tähänkin yhteyteen niin paljo, et se tykkäs olla polvillaan kiesissäkkii. Naurovat kaikki, et on polvillaan kuin Pohjalainen kiesissä, se siitä. Siitä lähdettiin alaspäin ja oikealla tuli semmone vanha datsa ku Ignatjeff ([100]), venäläinen omistaja. Sitte oli niin sanottu uus Ignatjehffin datsa. Oli päinvastasella puolella tietä metsän reunassa. Sen osti sitte viime aikoina tämä laatikkotehtailija Soorin Raivolasta. Siihen datsaan sisätyy paljon mystisiäki juttuja, mutta ei tähän nyt kerrota. Lähemmäks järveä kun tultiin oli Riikosen ([65]) talo. Sitten oli Hiiren Mikon ([64]) mökki siinä, jossa Kannusken Joelikin sitte asu. Sitte oli Kakkolaiset ([66]) ja sitte oli entisen Henttisen Juhon ([68]) talo. Ne oli Raudusta kai tulleet. Ei ne Loposia ([67]) ollu, kun en jaksa muistaa tätä nimeä. Sitten Hätösiä oli parikin. Matti Hätönen ([72]) ja Anna-Mari Hätönen ja hänen miehensä oli Mutta Toivo ([70]). Henttisen Jussi ([69]) ja Simolaisen taloks sanottiin niitä Henttisiä. Niitä oli monta veljestä. Oli täällä sitte Kanninenkin ([73]) oli lähemmäks sitä Kiviojan suuta, laskusuuta, mistä se Kivioja laski Ahjärveen siinä suunnassa. En saa tähän sit enempi. Mahdollisesti nyt mult on joku yks asukas poissa, kaivelee ja tuota yhden nimen, joka Raudust oli muutanut mä en saa sitä ...

Unto Pyykkö:

Siellä ihan Ahjärven päässä ol viimeks kai Pimiät ([71]) asuvat. Meill ol niitty siel ja sanottiin Särklaheks sitä Ahjärven päätä missä se oja sinne laski, mistä käyvät aina niitä rapujaki kalastamast. Tuli mieleen nyt yks, ehkä sieltä muitaki on saattanu jäähä pois, mutta Helsteenin Heikki ([84]) asu siel sanotun Selosen myllyn luona, et hää oli niitä myöhemmin muuttaneita. Kyäkuvauksiin vielä on hiukan pientä lisäystä. On joitakin paikkoja jäänyt mainistematta. Muunmuassa kun tuolla tuli mainittua tuo Sikahovi, Pyykön ([18]) vastapäätä, niin siinä asu Mörön Matti ja viimeksi Huumosen Jussi ([20]) perheineen. Myöskin sieltä muistelmista puuttu Möröläisten vastapäätä oleva Huuhtasen Jussin ([25]) talo, jossa opettaja Pulkkinen Hilja asui. Myöskin Huuhtasen Antin ([29]) vastapäätä on, toisten muistin mukaan, joskus asunut semmonen suutari kun Tuusperi. Myöskin tuon Juosilaisten eli Juosiantin pihamökissä tienvarrella on asunut Pulkkisen Mari ja Rapatin Katri ja Veijalaisen Tuomas. Tässä Honkasen Einari sitten kertoilee vähän tommosia yksityiskohtaisempia tapauksia, joistaki joihinki paikkaan liittyvistä asioista.

Einari Honkanen:

Minä ku tässä kerroin sitä niin sattuu Valkjärventietä siitä Honkasen mäeltä ku eros sinne. Siinä oli keskeinen paikka, entinen minun isävainajani oikeen kotipesä. Siinä oli toinen puoli sitä vanhaa Honkasen taloa pystyssä. Sen osti yks Oravala. Siinä oli paljon perhettä. Poikiaki siinä oli viis kappaletta, mutta tyttäriä yks vaan. Se oli niin keskeinen paikka, että ehkä sen talon tunsivat, voi olla henkilöitä tääl ympär suomeaki, että vielä muistaat sellasta Oravalaa. Siellä oli kaiken maailman leikit, kaiken maailman pelit, jos ol hyvää jos ol huonoa, mutta tähän käy nyt vielä kertomaan kaiken laisii personnallisii tapauksia, mutta joka tapauksessa se oli niin huomattu talo se, että niistä kerrotaan vähän myöhemmin. Valkjärventietä tästä Oravalalta alaspäin oli semmonen kun Nikun mökiksi sanottiin se oli Nikodemus Parkkonen nimeltään. Se oli suutari, teki suutarin hommia. Sitte se siinä kansalaissodassa, kapinas, miksi sitä sanotaan, siinä se hävis. Sortu sinne Venäjän reisuille. Siitä vielä alas tuli se Honkasen Juhana ([32], Kivennapa kylästä kylään kirjassa virheellisesti Kirjavainen) mun setäni. Siitä joku 50 metrii mäkeä alaspäin oli Holttisen mökki, semmonen harmaapartanen ukko siin asu eukkoneen. Niil oli yks Anna niminen tytär. Siitä mulla ei oo paljokaa kertomista. Mutta tässä se ehkä tuli purettua siin kansalaissodan jälkeen. Siitä noin puol kilometriä oli Vilpon Jaskan talo, Suutareita sukunimeltä, jossa asu Vilpon Juosiks sanottu vähän linkkaava mies, vanhapoika. Se myi sen tilansa Salakan Esalle ([98]), joka tuli Muolaasta. Se asu siinä viime aikoihin saakka ja sitte sekin perhe hajosi ja Piltzin Reeti osti sitte senkin tilan tai oli niin ku pakkohuutokaupassa. Siitä eteenpäin sitten myös Valkjärvelle päin oli semmoset kaks mökkiä peräkkäin tien laidassa. Niitä sanottiin Ämmien mökiksi. Minä en niitten sukunimeä muista tarkemmin, mitä ämmiä ne oli, mutta toisesta on se joku kuva, että oli aikoinaan asunu joku Musakka, joka vei tyttärensä, pienen lapsen ja itsensä hukutti Mustlammiin. Sen lapsen sito itseensä kiinni ja sit meni. Se oli semmone, siel Ontruskan mäen takana, semmonen synkän näköinen lammi, mustavetinen suolammi. Se sinne hyppäsi ja niin menivät siinä kumpikin, vokainen ja vanha. Sitt mie en tiedä tähän muisteloon paljon lisätä. Pitää tässä vielä ajatella, jos tähä tullee vielä mitä lissää.

Unto Pyykkö:

Seppäsen Jussi kertoilee tässä semmosesta henkilöstä kun Helforsista ([2]).

Jussi Seppänen:

Hän oli semmonen kätevä korjaaja, kaikenlaisten pikkuesineiden. Eräskin isäntä toi sinne hellan raudan korjattavaks, semmonen valurautanen iso rengas. Siitä oli kappale pois. Sen mukana oli paketis semmone pieni hellan rengas. Se isäntä neuvo: "Tästä sinä saat paikan tähän suuren renkaan laitaan tohon noin vaan." Mie satuin menemään sattumalta siihen, kun se Helfors päästeli sitä pois paketista ja katso mun päälle ja sano: "Eiks se oo aivan höperö tuo mies. Tämmösestä voidaan nyt korjata vielä hellan rautaa. Eihän se lähe millään tuosta, saa ojastua tuo pikkurengasta tuon suuren rankaan paikkaukseks." Mie kiittelin kovasti: "Kyllä te mestari tiedätte asiat, mitä nuo raudat ovat. Ei niitä vaan niin paikata." Nää Ahjärven autoilijat kaikki, niillä oli mestarimiehen tehtäviä vähän. Sen ajan autoillaki oli vikoja. Ne tuli heti Helforssilta pyytämään apua, avainta tai muuten vähän jotain hitsausta pikkusta tai semmoista. Kerrankin sitten Vihtori ja Juho Pyykkö tulevat sieltä maantieltä ja he kuulevat avoimesta ikkunasta Helforssin rouvan sanovan miehelleen: "Kuule Vihtori nouse nyt ylös, toktorit tulivat." Tämä merkitsi sitä, että oli tulleet taas nää auton korjauttajat ja osien tarvitsijat. Niil oli vähä taskussa toktori ainetta ja "ne antavat sit sinulle". Tämäkin otettiin tietyst kiitollisena vastaaan, kun naapurit kerta tänkin asian muistavat.

Unto Pyykkö:

Ahjärvellä oli semmonen tunnettu seppä kun Räikkösen Mikko ([34]). Hän kengitti hevoset ja pajatöitä kaikkia. Minäkin muistan pikkupoikana siellä käyneeni ja myöskin kuullut sitten tuommosen runon siitä Räikkösen Mikosta, kun kysyttiin, että paljonko nyt tämä työ tai kengitys maksaa, ni Mikko sano: "Menihä siinä aikaa ja paloha siinä hiiliä ja pitäshä siitä ottaaki jotaki." Honkasen Einari muistaa hyvin sen niin sanotun Piltzin ukon. Se oli näihen Voltin ja Reetin isä ja se oli kuulusa voimistaan. Minäkin sikäli muistan tarinaa, kun mummo, Pyykön Ristiina, sano, että Piltzin ukolla oli kolme nenää ja tämä johtu siitä, että hän oli lasinpuhaltajana Pietarissa olt ja tämä aiheutti sen. Einari tässä muistelee niitä hänen voima- ja urotekojaan voimien näytössä.

Einari Honkanen:

Se oli semmonen persoona, että se oli oikeen voimapesä se ukko. Sillä ei tehny mitään haittaa tommonen 200 kilonen esimekiksi lamppuöljy, silloin sanottiin kerassitynnyriksi. Kun se sen nosti kärryiltä pois ilman mitään, että se tartti joluja siinä pitää. Kerrankin pojat, Reeti ja Volti, sitä olis joluja myöten siitä kärryn resloilta vierittäny niitä tynnyrii, niin ukko sattu tulemaan kaupasta ([7]) siihen pihalle. Sano: "Menkää pois siitä, että mie nostan." Kolme tynnyrii ol peräkkäin kun Raivolan asemalta tuotu siihen kaupan pihalle. Ukko nappasi yhden, nappasi toisen, kolmannen maahan ja "siin on ja oppikaa nostelemaan työkii". Tää Piltzin ukon eli Peltsi kansan kielellä, niin siitä on juttuja niin paljo niistä voimatempuista. Se elävän sudenkin otti polvihee väliin, joltakin kauppaseusulta ja heppasi tienvarresta ku se yritti hevosen turpaan käydä kiinni ni ukko kiristi hevosen kyytiin ja se susi ei siitä kerinny kai loikata ni ukko tempasi sen pekusaahka polvien väliin ja käänsi rusahutti niskat nurin sudelta ja toi kotia. Se luuli vaan jokskuks koiraks sitä ensin, villiks koiraks. Se sil ol se suven nahka sitte sängyn vieressäki. Mie muistan pikkupoikana, kun kävin sen ukon kammaris sielä joskus, ni suden nahka oli muistona siitä. Sitten tässä muitakin voimatemppuja. Siellä oli yks vaikuttava persoona Ahjärven kylässä, Pekka Pyykkö ([10]), Pitkä Pyykkö, semmoseks sanottiin. Ylentälästä muuttanu sinne aikoinaan ja olikin nimensä arvoinen. Hän oli hyvinkin sellainen jämpti ja yksoikoinen mies ja hirtehishuumoria kannattava ja paljon kunnallisissaki hommissa. Siellä ne aina sanoivat, että Pyykön Pekka vie kyllä tahtonsa läpi, vaikka Piru tulis väliin. Tämä oli sitte tämän Piltzin ukon kans vähä huonoissa väleissä jostain jutusta kun se olis pitempi pohja kertoo kaupassa tapahtu, ku tällä Pyykön Pekalla oli semmosii vähän ilkeitä rumia tapoja noin ni kun Piltzin ukko heitti sen kaupasta kerran ulos ja siitä lähti se kauna. Piltzillä oli sitten semmonen tamma hevonen, Iitu niminen ja se sitte oli kiusattukin ja vanhuuttaan se sitte kuoli ja haudattiin sinne Saviojan kulppien maastoon ja lähellä Piltzin omaa riihtäki. Tämä Pyykön Pekka ei malttanuka jättää asiaa sillälailla. Se kirjoitti muistovärssyn ja teki ristin ja kiinnitti sen värssyn siihen ristiin ja vei tämän hevosen hautalle, jossa luki: "Kiitos kataliekin Jumalan, kun korjasit Iitun taivaaseen." Tämän hevosen nimi oli Iitu ja katolista uskoo oli tämä, kun saksalaisia he oliit alkuperin, niin tästä johtui se nimi Kataliekki. Piltzin ukko manas käräjiin kunnianloukkauksesta ja semmosest häpäsemisest, mutta ne kai sitte ei menneet käräjiin. Pyykön Pekka makso sitten ne sopiaiset ja sakot, mitä siihen asiaan kuulu. Tällaistakin tapahtui Ahjärven kylässä.

Unto Pyykkö:

Seppäsen Jussi muistaa, kun siinä vastapäätä meitä asustikin, kun me oltiin siinä niin sanotul Serpakkovan ([14]) tilalla. Hän muistaa tämän tilan tapauksia jo pitemmältä ajalta.

Jussi Seppänen:

Tästä vanha Mörön Antti kertoi niitä muistoja niiltä ajoilta, kun se ei vielä ollu näihe ulkolaisten vieraiden nimissä se talo. Siinä pidettiin jonkunlaista ravintolaa siinä talossa. Sielähän sitä oluellä käytiin meillä sano. Sit sen osti yks englantilainen Dick. Dickin rouvan taloksi sitä sitten ihmiset kertoivat. Se laitto sen kauniin puoiston siihen. Istutuksia kaikinpuolin maantien varressakin suuret kauniit pensaikot oli maantien suojana ja tällä toisella puolellakin. Tästä vielä voi ajatella senkin, että oliko se Dickin rouva, mikä sitten halusi lisää maata siihen, että tämä rakennus on liian lähellä tietä. Se pyysi siltä Kähöseltä ([15]) ostaa maata lisää ja näin Kähönen möi siitä alueen siitä rantaan menevän tien varresta. Tie siirtyi etemmäks ja nyt jäi sitt sen tien ja sen verannan ja talon välille jäi oikeen puistoalue ja siihenkin istutettiin sit puut, mitkä nyt jo meijän aikoina olivat isoja puita nekin. Kähönen sai sillai hyvän hinnan siitä maakaistaleesta, minkä se Dickin rouva osti. Sit kun Dick oli tästä jo syystä tai toisesta luopunu, ni sen nimeks muuttui Serpakoff, oli se uus ostaja, mikä sen osti sitte. Se Serpakoff ([14]) sitte omisti tään paikan sitte. Tietysti eli sitten niihen vallankumouksen pyörteisiin saakka niin kauan kun ne venäläiset olla sai alueella. Se oli kauniilla paikalla se Tikinmäki siinä maantien varressakin. Se oli komea paikka oikeen ja hyvin aikoinaan puutarha pidetty kunnossa ja se oli hauska paikka ...

Ahjärvi Ahjärven nauhat Ahjärven talot 1939 Ahjärven suvut Ahjärven väestö