ARVI JANGER

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kertoja: Arvi Janger, Vieras (Arvi Jangerin veli?), Unto Pyykkö. Aihe: Ahjärven kylän ihmisiä ja tapahtumia.

Isä Janger myi rakentamansa talon Salliselle. (00:00)

Arvi Janger: Honkasen Tuomas ([5]) muutti sillon kun me muutettiin tästä tänne, se oli -28, muutettiin tähä kun pappa teki tähän, minkä Salliselle ([3]) myi sen talon. Kyl mie muistan hyvin ku oltiin tuolla.

Unto Pyykkö: Se on issäis tekemä.

Arvi Janger: Juu tään isä teki sillon ja teki kaikki sen pellotki. Aina hakkas juuret poikki ja tuul kaasi ne puut sitte ja raivas kaikki sen suot. Se oli ihan suota nääs siinä mikä oli. Siin oli puoltoista hehtaarii sitä peltomaata oikein. Siinä ei ollu ku se pikkunen mäki.

Unto Pyykkö: Helforsit on olleet ...

Arvi Janger: Helforsit (aiemmin [4]) oli siinä. Ne oli, tää vanha pappa, nii kauan ku mie muistan. Se oli mukava se ukko siinä, Helforsin ukko. Me oltiin ihan vastekkaan siinä kun tää tie, aita ja portit oli. Se oli aina varttumas ku isäpappa tuli töistä: "Tules tänne, taas ne pojat on kivittäneet". Aina se oli, joka ilta melkein, aina sil oli valittamista.

Unto Pyykkö: Niin se vähä murteella puhu.

Arvi Janger: Joo se nääs venäjän murteella.

Unto Pyykkö: Sehän oli tinuri ja se korjas ...

Arvi Janger: Joo se korjas tai tinas. Ei se niillä eläny, ei se niist saanu. Se oli katos Venäjältä tullu, sill oli nääs rahaa ennestään. Se teki vaan ihan vaan ajan kuluks semmosii lampunjalkoja. Olihan sillä semmone polettava sorvikii. Sorvas aina kun oltiin poikanulikkana Tampereella ja pantiin svarvin eteen. Sit se aina pyhäaamuna se siinä kyttäs. Sit se katsel ain kun teijän isä ja Mikko nääs tulliit: "Toktorit tulevat taas". Aina veivät ukol putilkan. Sit oli helppo nääs vehkeisii, hyvät vehkeet sil oli. Siel sit aina ulkona tekkiit autoremonttii.

Unto Pyykkö: Joo mie muistan.

Arvi Janger: Ukko aina, mie muistan, ku pirtua oli se purskutti ain hampaat huuhteli ja sit lainos sen. Se ol terhakka metri 50 senttinen mies se ukko.

Mikko Räikkösen sepäntöiden maksun ottamisen vaikeudesta tuli oikein sanonta. (02:15)

Unto Pyykkö: Muistat sie tuota sitä tarkemmin sitä Räikkösen Mikon ([6], myöhemmin [34]) ...

Arvi Janger: Pajaa?

Unto Pyykkö: Ei ku siin oli ain se semmonen mitä hän aina sano kun hää oli tehnyt, kun joku kysy, mitä se maksaa.

Arvi Janger: Kyllhän mie muistan. "Jos mie ottasin" sehä aina tinki sitä "minkä mie ottasin". Ku Valtterki sano oli siinä nääs niin ku liettuamas: "Oishan se tienant marjassakii" ja taas rupes takomaan, ei mitään. Ei saant selvää ensinkää mitä se maksaa. Kyllä mie muistan hyvinkii kun hän jahkaa.

Unto Pyykkö: Oma tyylinsä hänel oli.

Arvi Janger: "Minkähän mie ottasin. Jos ottas nyt sitte." Se oli vaikeaa se maksun ottaminen. Kyllä se hyvä seppä oli muuten, mutta se maksu. Aina se veti kaikki, pojatki oli siinä: "Olisha se tienannu marjassaki", sil oli ain niitä ommii verukkeita siinä. ... Joo, mehän käytiin tästä. Siel oli semmonen suo tässä välis tästä ku mentii tässä ku asuttiin. Meil ei ollu pitkä matka täältäkää, ku sillo me oltiin täältä.

Unto Pyykkö: Eihän sil suol mitään erikoista nimmee olt?

Arvi Janger: Ei olt, en mie muista sillee. Se oli aika vetelikko suo. Semmonen polku meni, että mie en muista mikä suo se oli. Se meni tänne suutariin tänne, se oli semmone vetelikkö paikka.

Unto Pyykkö: Mie oon haastatteluis noita erikoisii nimityksii, savo ja kulppa ja ...

Arvi Janger: Ne oli kyllä, savo ja kulppa ne oli kyllä. Sieltä ruutanoi aina haettiin. Jauhoja säkkiin vaan ja vähä aikaa oli niitä oli syöttikaloina. Löyty Piltsin Eerik ja Ketola. Moittilas lanttaumel sitä sanotii ku pantiin ruutana työtiks. Iso korkki siel risujen kans. Monta kertaa sieltä saatiin aina haukii.

Unto Pyykkö: Kyllä siekii vissii ottoja ...

Arvi Janger: Siel se merran kans käytiin ain sielä. Se oli näitä Rouhiais ([35]) maalla se ottoja. Sielä oli monta kertaa sanomistaki.

Unto Pyykkö: Sielä piti olla ettei saant tehä tulta ja ...

Arvi Janger: Ei niin. Sielä Rouhiais Tuomas ([35]) piti joskus kovaa kuria sielä. Kerrahan ne ottiit Ontruskan Jussin kans yhteen oikein lujast. Me oltiin siin. Mut ei ne sit sen enempää sit tullu.

Unto Pyykkö: Mie muistan ku isommat pojat aina puhhuut, ku ilta hämärtyy semmosii juttuja, että pelotti, ja joku lintu huutaa pope pope paa.

Arvi Janger: Pulkkis Tahvo ku huonost kuuli ni mikä se on kun huutaa miehii haavii miehii haavii. Tahvo oli pelänny ja lähteny. Mitä se huutaa. ... Siel oltiin aina mentiin ja kytättiin. Sit porskutettiin niitä nääs kun ei ne menny menny sovinoll siel ojalt. Katkastiin semmoset nääs latvat ja karsittiin. Kahta puolen ne säret hyppiit sen luuan kahta puolen penkereelle saakka. Niitä oli niin paljo. Sieltä sai kyllä sit ku otti ni tuli. Jokahine sai niin paljo ku jakso pyöräl ja kantaa pois. Säkkiin ne paantiin. Keväällä nääs se oli sillon se särjen kutu, justiin ku oli hiirekorval tuo koivu, ni sillo kytättiin. Se ei ollu montaa yötä ku se meni. Ne meni sit äkkiä. Ne syksyl taas tuli takasi sieltä Moittilast Kuijärveen.

Unto Pyykkö: Sillon kuulemma sai isompii, mut miekää en ...

Arvi Janger: Mie en kertaakaa käynt. Mut ne sattunt. Se oli vaan ihan yhen ja kahen yön tuota se ...

Unto Pyykkö: Mutta sanoitte, sillon tuli isompii kaloi. Nää oli harvoin issoo. Ne oli hyvin pienii ne kalat.

Arvi Janger: Kerran me saatiin, Einar sanokii, saatiin kuolleita särkii. Siinä ne porskauttiit nääs jonkun putken räjäyttiit. Honkasen Einar puhu sitä Räikkösen Vikin kanssa, siinä suulla. Me saatiin kuolleita särkii mertaan sillo yöllä kun oltiin. Ne oli päivällä jysäyttäneet siin, justiin siinä ojan suussa.

Helforsin ukon poika tuomittiin vankilaan 12 vuodeksi vekseliväärennöksistä. (06:27)

Unto Pyykkö: Siitä Helforsin pojasta, niin mitäs siitä?

Arvi Janger: Niin katos tuota, se oli tää ukon poika. Ukko sano aina sillo, ku se oli kouluu käynyt mies. Sano: "Minä sanoin, istu tuohon ja tehhään töitä, mutta ei", sano ukko. "Muna oli viisaampi kuin kana", sano nääs. Sit se lähti, joutu niitten ... sil oli hyvä käsiala. Ei se mitään rahoja saaanu. Se oli se Mattila justiin, oli se laulukii: "Oli Mattila huijari, viiniä, lopulta joutui kiinni ja vankilan passit sai. Ai ai sano Mattila vain. Vuosi pari istutaan, kyllä tästä seltivään." Tää oli tää Helforssi juuri sen Mattilan porukas.

Unto Pyykkö: Ja se joutu kans kiinni?

Arvi Janger: Juu. Ei, Mattila joutu vasta sit monta vuotta myöhemmin kiinni. Se joutu kumminki. Helforsi joutu heti ja se sai 12 vuotta. Se oli siihe aikaan. Siin oli niin kovat summat ja vekseliväärennökset. Juu ja ukko varttu aina sitä ja sillo ku tämä tapahtu nääs ni, me oltii täs naapuris vastapäätä. Meilläki kaapista poliisit käivät etsii kaikki, onko se karussa piilossa. Sit se löyettiin. Se oli Viroon matkalla. Sieltä jäältä löyettiin se poika kiinni. ... Alkuun lähti.

Unto Pyykkö: Sie muistat vissiin sen?

Arvi Janger: Mehän pantiin nääss sillo alkuun se ensimmäinen touhu. Siinä oli Räikkösen Viljam ja Honkasen Einar ja sitte Mörön Arvo. Siinähä oli semmonen luonnonmäki. Me laskettiin sieltä. Siinä pääsi yli 10 metrii ilman koroketta. Sit me kerran siel käytiin ja tuumattiin, että tehhään siihe nääs ja kaaetaan ...

Unto Pyykkö: Eikös se ollu Pekkasen ([33]) maalla?

Arvi Janger: Ei, se ol kunnan maata. Pekkaselt loppu se haka nääs siihe. Se ol kunnan maata. Mekin saatiin siihe lupa. Mehän tehtiin se ensimmäinen mäki siihen talkoilla. Me saatiin Ilosen pojilta saatiin tuota lautaa ja Pekkanenkin antoi siihen. Me tehtiin ihan talkoil semmonen. Sinne nääs kaaettiin puita, ihan semmonen omatekone vaan. Ja siinä suojeluskunta piti ensimmäiset kilpailut ja ne innostu. Soujeluskuntahan tietti sen paremman mäen siihe heti seuraavan kesänä. Sen tekkiit sit urakal. Se oli oikeen puusta tehty. Täähä oli vaan semmone, me köytettiin puuhu kiinni ja saatiin sen lisäksi se alku. Ne innostu niin, ne piti yhet kilpailut siin, minkä suojeluskunta teki. Sen teki Ontruskan pojat, se kirvesmiesporukka. Ne teki sen urakal, tää mikä siel oli se parempi mäki, mikä jäi sinne niin. Juu ja siitä se lähti. Me oltiin sillon, mie muistan, Einar oli ja Räikkös Viljamki oli sillon siinä samas porukas.

Unto Pyykkö: Viljamki lask mäkee.

Arvi Janger: Ja sitte Mikko oli, tein Pyykön Mikko ja Arviha laski ja mutta Arvi ei olt sielä, se oli tääl Tampereel jo. Sillon ensimmäisen vuonna Arviha laski, ainaki kerran se oli siel ja voittiki sillon. Mie mustan sen hyvin.

Unto Pyykkö: Arvi toi sen uuen tyylin, kääet näin paikallaan ylhäällä.

Arvi Janger: Niin ylhäällä juu. Sitä myö kun yritettin, sitä mentiin ku harakat, voi veljet. Ketäs niitä oli tuomareita sielä? Mie en muista, oliko Peltsin Volti. Se oli 18, 17, lensi kun varis. No se oli sitä aikaa. Mutta siitä se alkuun lähti.

Arvi Janger alkoi valmistaa mäkisuksia myytäväksi ja niillä olikin kova menekki. (10:00)

Unto Pyykkö: Sie teit suksii ja.

Arvi Janger: Mie tein suksii. Mie tein joka viikko uuet sukset aina. Mie menin ja panin kelkaan ja kaasin puun ku metsä oli siinä niin lähellä siin suon takana. Mie tuoreen höyläsin painon käret panin leipäuuniin kuivumaan yhen yön taas toiset ja seuraavan pyhänä taas laskettiin ja myytiin pois. Pitihä miun rahaa saaha nääs voiteihi ja muuhu. Ne oli taas selvä. Mie myin Pohjalaisen pojil kirkol ja monet sukset tein talvessa. Ne meni ku kuumil kivil.

Unto Pyykkö: Mie ostin ja teijän Matilt. Ne oli vissii siun tekemäis sukset Matin sukset. Oliks se 8 markkaa, vai mitä mie maksoin. Niillä laksin yhen talven enne kuin mie sain paremmat sukset.

Arvi Janger: Ei niillä kova hinta ollu. Se oli pari kymppiä, mitä miekii 10-20 markkaa. Ne oli sitä aikaa. Joo ku miul isäpapal oli siin höylät ja kaikki vahkeet, ni minä siinä aina sikäli tein taas myytiin taas seuraavan pyhänä oli uuet taas kokeilin.

Unto Pyykkö: Mie muistan, Rämö Eino teki tuosta tammesta, vai mikä se oli. Se tuli niin notkeet, että se vipatti. Ne ol muuten komeet sukset, mutta ei niil tehny mitään, ne ol liian notkeet.

Arvi Janger: Sielä oli yhet sukset nääs siel hyppyril. Oikeen leviät. Mustat sie niitä? Niil sai laskee kuka vaan. Ne oli vissii Mörön Arvo ne tietti jossakii. Mut niil oli semmone vika, se oli kiero toinen, se aina pyrki menemään pois. Sielä ku lähti se lähti puoltamaa. Se on huono siin mäes. Se oli kaikki paha. Mie ku tein aina, mie katoin ettei se päässy. Monta kertaa nääs ku tuoreesta teki ku pani uuniin se veti kieroon. Mie panin heti höyläyksen varaa vielä tuota, siin oli oikasemiseen varaa.

Unto Pyykkö: Ensimmäisen kerran mie laskin tuon Raikkösen Viljamin suksilla. Semmoset isot leviät. Mie istualleen lensin, mutta siin on kun rees ja kelkas istuis. Ei siin olt sen kummempaa.

Arvi Janger: Juu Eerikkihän siinä oli laskemassa aina.

Unto Pyykkö: Lopputalviha, siel viime talvi, siel ol oikee ympär pitäjää porukkaa.

Arvi Janger: Oli, sielä oli aina pyhäsi. Sielä oli parit kolmet kilpailutki aina talven mittaan. Siinä kerty paljo porukkaa.

Unto Pyykkö: Sit sielä oli hiihtokilpailuu.

Arvi Janger: Hiihtokilpailuu siel montussaki. Sehä ol semmosta ajanvietettä sielä, ku ei ollu niitä nähtävyyksii sielä oikee.

Unto Pyykkö: Niin, ei sillo ollu noita Salpausselkii, tai oli niin ei niitä kukaan sieltä ...

Arvi Janger: Eihä siinä ne mäkiennätykset, oliks se, en mie muista, 24 metrii se oli siinä.

Unto Pyykkö: Juu 24 sitä oli.

Arvi Janger: Taisi niin olla pisin hyppy.

Unto Pyykkö: Mikkohan siinä pääsi sitä luokkaa. Sitten yhten talven sitten käi Kunttu Viipurista.

Arvi Janger: Niin oli juu. Ne oli Kunttu ja Pällin pojat tuola, oltiin siel Rantakyläs, siel oli iso mäki. Siel oli 28 metrii Rantakyläs.

Unto Pyykkö: Sielä pääsi loppujen lopuks 32 metrii sitte kun ne isonsi. Miekii käin kerran laskemas yksis kilpailus sielä.

Arvi Janger: Sillo oli 28 metrii. Siel oli Usa ja Kunttu ja ketä niitä oli Pällin poikia Viipurist sillo.

Esa Salakka, uunimuurari, joka muurasi sorsapatentin mukaisia uuneja (13:13)

Unto Pyykkö: Jaa nii Salakat.

Arvi Janger: Niin Salakat. Se oli semmonen hermomies. Sit ku se ei oikee sattunu se rekirauta, mie ku nauroin, meinas lyyä, oikee vihasee katso ain.

Unto Pyykkö: Kyllähä Esa yritti uunin tekkooki.

Arvi Janger: Joo kyllä. Se teki meilleki siihe, justiin siihe Sallisen paikal, uunin. Myö sitä lämmitettiin, niin se ei muuta ku hikos vaan. Sano se on sorsapatentti siin, sil oli se oma sorsapatentti siihe uuniin. Sit me katsottiin. Isä ei oikee muurauksen päälle, ku oli kirvesmies, tienny mitään ja Seppäs mies tuli katsomaan. Kyllä tää on sorsapatentti nääs suora torvi ulos saakka, ei ollu mitään kiertoo. Hänel oli sorsapatentti.

Unto Pyykkö: Tosta tuli mieleen. Isäis oli kirvesmies. Kiertelikö hän muuallakkii omas kyläs rakennushommissa?

Arvi Janger: Kyllä se kierteli. Niin se aina puhu, ku veistettiin niitä parruja ja ku veistettiin niitä sit se toisti aina. Sehän oli Honkasen Einarin jututtamana, jututettin sitä.

Unto Pyykkö: Parrunveistohan ol muuten sillon ku niitä möivät niitä egyptinparruu ja mitä ne ol ratapölkyy veistiit jo metsäs.

Arvi Janger: Niin ratapölii. Miekii olin jo sillon. Olin tuola pukin metsässäki, ni veistettiin 100 pöllii ku mie isän kans sillo jo olin 16 vuotiaana sillon nurkallaki enkä kusella kun Huuhtasen piipun Jussil ([25]) tehtiin nääs se pikkutalo siihen ...

Unto Pyykkö: Mis Pulkin Hilja asu sitte.

Arvi Janger: Niin mie en tiiä asuko. Se ol siinä Kuortin Annamarin ([27]) ...

Unto Pyykkö: Etteenpäin.

Arvi Janger: Siin oikealla. Se ol -36 ku se tehtiin talvella. Mie olin sillon justiinsa sain -35 koulun läpi. Ensimmäistä kertaa mie olin siinä, isän kans kahestaan hakattiin se. Sit mie olin, sillon se oli jo -35 kesällä, mie olin siin ku palokunnantaloo ([13]). Sillonki olin siinä, mut en mie sillon vielä rakentanu, mut olin kumminki. Noita puruja kärräsin ja maalasin noita sen palokunnantalon räystäslautoja vernissalla.

Unto Pyykkö: Issäis oli sitä tekemäs.

Arvi Janger: Isä oli. Se oli nääs urakka. Se ol porukalla niillä. Siin oli Ontrusakan pojat ja Pyykön Tuomas oli vielä sillo alkuun siinä ja Hiiren Mikko. Niitä oli 5 kaikkiaan. Viien porukal ne tekkiit sen urakal sillo. Mie olin sillon sitä vanhaa purkamas. Siin oltiin siinä ja nauloi repimäs siitä.

Unto Pyykkö: Kyllä siekii muistat sielä ne juhannusjuhlat aina siel savo-ojal.

Arvi Janger: Joo siinä oli nääs se iso kokko. Mehä oltiin aina tekemäs sitä nääs ripoja siihe laottiin välliin ja pirukkeet aina heilu ain. Eerikki oli kova tekemään niitä. Tuohi nääs ku niitä heitti. Joo kyllä mie muistan monet nuo.

Unto Pyykkö: Iltamiiha siin oli.

Arvi Janger: Joo siel oli iltamii. Sitte ne loppu sillo ku suvenkyläläisiin kans tappeliit kerran siinä. Ne olikii viimeset iltamat tais olla siin.

Unto Pyykkö: Niin niitä kylätappeluitaki oli sillo siin.

Arvi Janger: Joo kyllä.

Unto Pyykkö: Sie olit sen verran isompi, et pääsit iltamataloon. Myö ei päästy ku joskus sinne nurkkaan.

Arvi Janger: Kyllä mie pääsin jo sillon. Loppuaikoina hyvinki. Mutta se oli sillo ku se nääs se, en mie sillo ollu niissä ku se Huuhtas Jussi ampu Hätösen Reinoo sillo. Se ol järjestysmiehenä. En mie sillo niis ollu. Mutta ne oli muistaakseni ... olha niitä sen jälkeen vielä. Kun ne anto näille Lattusen pojille nääs kieltooki, ettei saa tulla. Kerran nääs sitte, se ol kesäaikaa, miekii olin iltamis, ne tuli Lattusen Väinö taksil ja ketä niitä oli. Oli kielto siihe. Se otti pirtupullon taksis ja viskas tuon kesätakin päälle ja tullee sinne. Pekkanen oli nääs siinä rapuil. Rapatin Topi viel sano: "Perhana, kiellä ei niihe kans kannata käyä." Hyö sanoit, et he tulliit katsomaan. Ei he menneetkää kun oli kielto, mut katsomaan. Tää Lattusen oli, en muista, Väinö se oli ei Mikko, Väinö se oli.

Unto Pyykkö: Väinö oli semmone.

Arvi Janger: Taksil tuli ja viskas nääs takin tuoho. "Meilt on kielletty, ei hää tule vaan katsomaan." Katsoit sit vaan ja läksiit. "Mää otan sen pullon." Pekkanen: "Ei niihe kanssa." Ei arvant mennä nääs ottamaan. Miekii muistan sen, röyhkeä se oli, Ukonmäelt tulliit justiin pirtuu hakemast. Pullon tohon ja takin siihen ja katsoot sit autost tulee ulos. Poliisi seisoo siin, mut ei arvant mennä Pekkanen. "Ei niihe paskoin kanssa parane käyä rähiin."

Unto Pyykkö: Siel ei taksii ollu Ahjärvel?

Arvi Janger: Ei, se ol ainoa kirkol Porvari Jussi mikä ajo. Se ol ainoa.

Unto Pyykkö: Sit oli Kekin Niilo. Se ol vissii Raivolas.

Arvi Janger: Se ol Raivolas Kekin Niilo. Sit taas tämä oli ainoa Reeti joskus hätäpäis, jos oli semmosta. Se ajo sillä vanhal Letukalla. Sitten se osti -38 sen uuen Letukan.

Maailman Taavetti, kivimies (19:02)

Arvi Janger: Pesi pyykit siihe sairaalaan sillon. Huuhtas Heikki oli nääs siinä, se oli sen kunnan, kunnallissairaala oli. Sielt Heikilt me käytiin aina sit rahastamas ne pesupalkat.

Unto Pyykkö: Oliko se koko pitäjän sairaala?

Arvi Janger: Sitä sanottiin kulkutautisairaalaks. Se ol koko sen niin ko Kivennavan kunnan sairaala. Sillo oli yhteeenaikaa sitä tulirokkoo aika paljo liikkeellä. Se oli sillo, se oli ainaki pari vuotta se oli tulirokkosairaalana.

Unto Pyykkö: Se oli sillo Siivenhovi ([97]) niin paljo hyväs kunnos vielä.

Arvi Janger: Se oli niin se oli justiin se. Siinhä oli toinen huvila siinä vieressä semmonen korkea. Sehän oli kylmiltään jo sillon mitä mie muistan. Sitä ei ollu käytännössäkään.

Unto Pyykkö: Heinii joskus siin oli sitte ...

Arvi Janger: Siiven neiti, mikä se oli, asu siinä sillo vielä tai sitä ennen. Muuttiks se pois ku tuli sairaala? Se oli asutavas kunnos sillo. Kylmähä se tietysti, niin ku ne oli kaikki. Mutta kyllä se rairaala siinä oli.

Unto Pyykkö: Niin joskus -30?

Arvi Janger: Se oli -35 mie muistan -34 tai -33 sinä vuonna. Me muutettiin -35, niin sitä ennen.

Arvi Janger: Sano, saiskos tuota talos olla yötä. Hän on töitä hakemas, sano, ja ei mistään saa. Mahapalkal nääs olis tehny, mut ei olt sillokaa. Sano, hää tuli tuoho Suvenkyläst päin tuli Kiviojaan, muistat se oli Kivioja. Hänel ol 55 pennii rahaa ja sano, hää heitti loputkii sinne jokkeen. Sit tuli siihe, se oli Huuhtasen talo ([30]) tuli siihe ja hän tuota sano, et onks talos ruokaa, ei oo mitään. Kun mie kirosin, ni kyllä alko piimää ja leipää tulla. Ei hää pienis talois pyyäkkää, mut se oli iso talo niin siinä, sano, pyys nääs ni kyllä tuli ja sano, saa olla yötä vaan. Juu sano pappa, mikä siinä, tule syömään siihe. Se oli kova aika sillon. Mahapalkal ois tehny, mutta ei ollu sittekää töitä. Se oli tosi. Sillo ei saanu nääs minkäänlaista mitään avustusta. Se oli ainoo, isoperheet sai sieltä jauhoja sai sieltä kunnantoimistosta. Huuhtas Heikkiki se oli aika ynseä sillo noita köyhii kohtaan.

Unto Pyykkö: Niin, siinä oli semmonen sanonta.

Arvi Janger: Niin sano: "Antaa öyhiin ärsiä", kun se ei osant errää sanoa. Antaa köyhiin kärsiä.

Unto Pyykkö: Sie puhuit asken Maailman Taavetist, minkälainen mies se oli

Arvi Janger: Se oli justii se kivimies. Se mikä oli justiin siinä Rantasellaki töissä. Se ol se Taavetti, ni maailman, ku mie en muista sen nimee. Taavetiks sanoit.

Unto Pyykkö: Maailman Taavetti vaan.

Arvi Janger: Taavetiks sanottii. Se teki kivitöitä ja se justii sano aina: "Mistään ei lähe niin ku kivestä", nääs ne kun meisselil, sillä nääs aina löivät kivee. Honkasen Einari tekkiit sielä toista vuotta sil Rantasel töitä just sielä Rautasen tilal. Ne raivasiit kaikki, sit upottiit sinne nääs kaivoit kuuvat isot kivet upottiit sinne. Sit ne tuli keväällä viljelemään, pistämään nääs maaha. Kaikki se kalusto oli Viipuris. Sillo ku se Rantanen jäi auto alle se meni myyntiin. Meil oli justiin Sallinen ([3]) sillo ostanu isältä sen paikan. Sit Einari vai kuka sen sano, et se onkii myynnis. Mei pappa ([12]) ei yksinään, se oli nääs niin iso, ei pystyny. Pukin Armaan ([89]) kans ne ostiit porukal sen tilan sen Vesalan tilan. Se ol nääs yli 8 hehtaarii oli se pelto, 4 hehtaaria nokkaan. Pukin Armas oli, se oli porukka paikka. Nehän jakkoit sen maat kahtia. Se oli vika temppu. Mei isä oli sillon ku se ei arvant velkaa tehä, mehä saatii se sillo ...

Unto Pyykkö: Oliks tää yhtä tillaa?

Arvi Janger: Oli se kokonaan yhtä tänne Vesalaan ([88]) saakka. Täs oli joku semmone ei kenenkään maata, en mie tiiä kenenkä se oli, tästä katkes. Mehän lyötiin sillon, Pukil jäi tämä, tästä meni raja nääs. Sillo tämä jäi Pukin Armaal tämä. Ei Armas siihe mitään rakentanu. Metsä oli nääs justiin siinä. Piltsin Voltin suksult ku lähettiin, se oli siinä oli 16 hehtaarii hyvää metsää ku oli nääs Rautasen Akul se oli nääs kiellossa, hakkuukiellossa. Sillo ku me se saatiin, se ol villikkoleimaus, ne myivät sen metsän talon hinnal minkä se makso. Pappa siin oli, se olis kannattanu, mut en mie, me oltiin sillon nuorii miehii, ei me tiietty mittään niihe juttui sillon. Se ol semmone aika sillo, ei parant velkaa tehä. Niitä oli niin paljon niitä pakkohuutokauppoi. Papal jäi rahat. Se osti se ol 2500 makso se talo, mikä ostettiin tuolt Raivolast. Sit Sallinen se ajo pois, muutettiin se siihe.

Tipon eli Kuortin Sulo, huuliveikko. (24:33)

Unto Pyykkö: Tuo Tipo Sulo (96), se ol Tipon Marin poika.

Arvi Janger: Tipon Mari, Kuortin Mari, se oli Kuortti sukujaan. Kuortin Sulo se oli.

Unto Pyykkö: Ne assuitko Ahjärvel, vai kulkiko ne vaan muuten siinä?

Arvi Janger: Se Mari oli kuollu jo ku Sulo muutti. Se oli sieltä, justiin sieltä ylämaast mist se oli. Se oli ihan kulkumies se Sulo ku tuli sinne. Sen äiti kuoli, se Tipon Mari oli kuollu jo sinne missä ne olliit. Se oli sitte huuliveikko. Kolme kirstuu joutu ostamaan äitilleenkin. Pani nääs venäjältä pirtuu täyteen ja se meni. Se poika puhu sitte, voi veljet sen juttuja. Ne huvitti tuota, sit se nauro vielä räkäsen naurun päälle.

Unto Pyykkö: Kiikan Mikkoki oli jostaki, se kulki vaan muuten siinä.

Arvi Janger: Se oli muuten vaan ihan niin laiska, töitä se ei tehny yhtään. Meijän äiti sai sen, se kävi siinä ain kahvil, metsään nääs risuja puita keräämään. Sillo ku kerättiin nääs noita puita. Sit oli kesä, heinäaika. Kuuma on, sano, se oli sielä pari tuntia ja sit kasas paitans ja läks, ei tee.

Unto Pyykkö: Kyllästyi.

Arvi Janger: Se tuli aina sanoon, se puhu huonosti, hän tuli Ellan pyhäl ehtollisel nääs kirkosta kanteleen kans. No sitte täytyy keittää kahvit nääs, sano äit vainaa, kirkkokahvit. Kyllä niitä siel oli monenlaista kulkijaa, mut ei siel mitään tommosii, ei ne mittään rikollisii ollu. Ei siel mitään ... niin ku Ahjärvel, ei siel mitään tommosii henkirikoksii ja semmosii pahemmi sattunu. Tappeluja oli.

Unto Pyykkö: Eklundi, oliks tää semmone kauppias?

Arvi Janger: Ei, se oli ihan semmone kulkumies. Sill oli semmosta vanhaa rihkamaa se myi. Paremmin semmone kerjääjä puolella.

Unto Pyykkö: Samote kun tuo mummon Matti.

Arvi Janger: Se oli ihan niin.

Unto Pyykkö: Sitte oli semmone, mikä oli täppimäs, Haapala Pekko, muistatko?

Arvi Janger: Muistan, huonosilmänen ja oikeen möriä ääni. Juu se ol taas tuota tilkkimiehiä. Se aina kiertel siinä. Oikeen semmone möriä ääini, pitkä iso mies.

Unto Pyykkö: Miekii muistan sen verran ku äiti sano: "Jos nyt et oo kiltti ni Haapalan Pekko vie."

Arvi Janger: Mie muistan, viimeseks se oli Ilosen pojil ([83]) siel myllyl Ylijärvel sielä. Me käytiin myllyll siel, kun nää pikkumyllärit, sillo just tää, me sanottiin pikkumylläreiks, tää ol tää rakennusmestari.

Unto Pyykkö: Kauko ja Kaarlo oliit sielä

Arvi Janger: Niin oli Kauko niin, pikkumylläriks sanottiin. Mie sanoin Kaukol viel täälläkii, ku tehtii ja kunnas oli nääs kontrol: "Ooppas sie pikkumylläri hiljaa. Miten sinunki vesikone jyrisee, minun panee tissas". Rupes nauramaan ja lähti kävelemään.

Unto Pyykkö: Se ol Arvi niminen mikäs sitä piti.

Arvi Janger: Niin oli. Nää oli sit aina säkii ottamas vastaan. Sillon mie muistan, justiin se oli -39. Käytiin sielä. Pekko oli juuri tilkinny. Ne teki uuen talon sillo ne Ilosen pojat siihe sin myllylle ([83]).

Unto Pyykkö: Se Arvi teki, mutta se Arvi kuoli. Sillo tuli semmone lunssa, oli liikkeellä. Se kuoli -39.

Arvi Janger: Niin olikii.

Unto Pyykkö: Sillo ol liikkeel semmone kova lunssa. Monta muutaki tais kuolla sillo.

Arvi Janger: Siel mie näin Pekon viimeks. Se oli tilkint. Se oli kyllä tunnollinen mies. Se ei ollu niin ku Pyykön Mikol sillo aikoinaa ku tuo hirsitalo tehtiin. Sutskova Pekko tilkkijä venäläisii. Sutskovan Pekka vai miks ne sanoit. Ei se olt Haapala. Se teki urakal ja sano: "Kumpi sinun nukkunu, paita päällä vai ilma paitaa." Mikko sano silviisii, et vaikka ilma paitaaki. Mikä ol se hirstalo siin Mikol. Mie olin sit, tein sisätöitä siinä, rappuja ja mitä tehtiin. Sit ku se lähti, Sutskova Pekko se oli vissii se näitä venäläisii tilkkijöi. Mikko sano: "Tulehan katsomaan ..." Ei lähtent ensinkää, täytyy vaan viilata siitä. Kyllä siin kirottiin papan kans monta kertaa ku tahottiin siel niitä piilukirveitä. Miekii ku painasin. Miul oli, mitä se oli 14 tuumane, se piilu olalla tommone matala. Katseliit ihmiset, mitähä tuo ressukka tuol tekkee. Mekö ku käytiin papan kans veistämäs, me veistettiin ihan samal viisii ku sekkii. Mie pirruutin viel ku rinnakkain oltiin. Mie menin vähä eel, mie nappasin käen kanssa. Piilu meni poikki. "Perkeleen poika, älä pelleile." Mehä sillo tehtii talvel tehtii ikkunat ja ovet sielä riihellä. Ensi tehtiin ne sielä kun ne oli kuivattu. Mie muistan kun ne ol nokisii siel ku höylätiin kaikki nääs valssin kans tehtiin, sit veistettiin. Kaikki tehtiin siel, pokarimatki.

Vieras: Talvella, oliks sitä lämmitetty yhtään sitä riihtä?

Arvi Janger: En mie muista. Siel ne oli kuivattu sielä riihessä, ne ol nokisii. Ei se kylmä ollu. Siin eteises me tehtii. Se ol niin ku riihe eteinen, mikä se oli.

Vieras: Kylmä pakkasel.

Arvi Janger: Ei se kylmä ollu.

Vieras: Onhan sielä meillä ollu sielä ala ... Sehä muuteettiin sit vasta sinne toiseen päähän se tuli kun se oli muurattu sitte.

Arvi Janger: Eiks se ollu sen navatan kans yhteyes?

Vieras: Ei olt, kun se ol siinä. Siinhä ol asuintalo oikein. Isälhä oli se, siin oli kaks keittiööki.

Arvi Janger: Niin riihi se oli, kun ne oli niin nokisii vielä. Kaikki tehtiin ...

Vieras: Sielä me Emman kans tehtiin ku ...

Haastattelu jatkuu

Ahjärvi Ahjärven nauhat Ahjärven talot 1939 Ahjärven suvut Ahjärven väestö