Karvala

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karvala.jpg

Karvala oli ennen talvisotaa noin 40 talon kylä Kivennavan pitäjässä Karjalankannaksella. Kivennavan kirkolle oli Karvalasta vähän toistakymmentä kilometriä matkaa, Venäjän rajalle vain neljä kilometriä. Lintulan luostari oli kolmen kilometrin päässä ja Lintulan luostarin kohdalta kääntyikin tie Karvalaan. Karvala oli kumpuilevaa hiekkamaata ja kylän osia kutsuttiin mäkien mukaan. Myllyojanmäki, Likasenmäki, Termosenmäki, Kailoosmäki, Pahnasuonmäki, Kylämäki ja Selkiinmäki. Asukkaiden mukaan kutsuttuna Juosilan, Kurjosen, Siikalan, Termosen, Kiurun, Terosen, Maidellin, Veijalaisen, Munnen ja Hieppilän mäet.

Kylän nimen selityksenä on todennäköisesti liikanimi, joka on annettu henkilön karvaisuuden perusteella. Aiemmin nimi on voinut olla kaksiosainen,esim. Karvajalka, Karvarinta. Itä-Kannaksen Karvaset ovat ehkä lähtöisin Kirvusta tai Kivennavalta. Inkerin Tuutarin Karvala on saanut nimensä Kivennavalta tulleesta Karvasesta (Kepsu Kivennavan kylät).

Karvalan historiaa

Karvala oli 1600-luvun alussa kuuden aution kylä. Kolmea tilaa asutettiin vuosisadan vaihteen jälkeen, tosin asukkaat vaihtuivat. Karvasen suku pysyi. Tuomas Martinpoika Karvanen oli jousiluettelossa pitäjän ratsastajia, kuten Yrjö Karvanenkin. Hannu Kiuru oli myös Karvalan ratsastaja. Kiuru katosi ja 1640-luvulla Karvalassa oli Karvasen, Kirjavaisen ja Makkaran tilat. Matti Kirjavaisesta tuli nimismies. 50-luvulla kolmella tilalla isännöivät Karvanen, Kirjavainen ja Valkonen. Pitäjän nimismieheksi Karvalaan tuli isänsä jälkeen Heikki Matinpoika Kirjavainen, joka kuitenkin luopui virasta ja lähti kylästä. Kylään jäi 1600-luvun lopulla vain Karvanen. Vuonna 1723 kylää ei enää ollut, 1727 maarevisiokirjaan merkittiin kuitenkin Pietari Karvasen tila, autiona ja hävitettynä.

Katso > Karvalan suvut


Kivennapa kylästä kylään: Karvala

Karvalan kylästä oli maanteitse matkaa Kivennavan kirkolle 12, Terijoelle 18, Lintulaan 3 ja linnuntietä Venäjän rajalle 4 kilometriä. Lintulasta, luostarin peltojen kohdalta, Naulapään "tsainoin" luota kääntyi tie Karvalaan, jatkuen Hiirelän ja Tonterin kautta Venäjälle ja Pietariin. Se oli vanha sota- ja kauppatie, jota pitkin ennen rajan sulkemista rajakylien asukkaat veivät tuotteitaan Pietariin.

Maastollisesti Karvala oli kumpuilevaa hiekka- ja multamaata. Pellot muodostuivat mäenharjanteista ja rinteistä. Kylän asutusalueita kutsuttiin mäkien mukaan. Oli Myllyojanmäki, Likasenmäki, Termosenmäki, Kailoosmäki, Pahnasuonmäki, Kylämäki ja Selkiinmäki. Asukkaiden mukaan kutsuttuna Juosilan, Kurjosen, Siikalan, Termosen, Kiurun, Terosen, Maidellin, Veijalaisen, Munnen ja Hieppilän mäet.

Ilmasto oli Suomenlahden ja Laatokan välillä kasvullisuudelle suotuisa. Hiekka-multamaat eivät routineet kovin syvälle, joten keväällä pääsi aikaisin kylvötöihin - joskus jo huhtikuussa. Peruna kasvoi hyvin. Muitten viljakasvien ohella viljeltiin tattariakin sekä hyvin yleisesti pellavaa. Jalot lehtipuut menestyivät. Oli pähkinäpensaita ja suuria tammia. Metsässä oli runsaasti marjoja. Puolukoita, mustikoita ja karpaloita poimittiin ja myytiin.

Vesistöjä ei kylässä varsinaisesti ollut. Vahalammista alkoi Rasalanoja jatkuen Mylly- ja Tammiojana Rajajokeen. Kalastusta ei harrastettu. Onkimassa käytiin Vahalammissa ja uimassa 3 km päässä Siesjärvessä tai Rajajoessa. Vahalammin ja Siesjärven välillä oli alueen korkein paikka, yli 160 m merenpinnasta kohoava Torninmäki, jonka läheisyydessä oli "Puntuksen notko", sotapäällikkö Pontus de la Gardien sota-joukkojen piiloleirin paikka 1580-1uvun sota-ajalta.

Oli myös harrastustoimintaa. Marttayhdistys järjesti isommissa taloissa ompeluseuroja ja illanviettoja sekä piti käsityö ja ruoanlaittokursseja. Lapsille pidettiin kasvikerhoa ja pyhäkoulua. Jokunen kuului suojeluskuntaan ja sen poikaosastoon eli oravakomppaniaan. Eniten harrastettiin kuitenkin työväenyhdistyksen toimintaa. Työväentalo sijaitsi Hiirelän ja Vanhakylän teitten risteyksessä. Talon tiloissa pidettiin ahkerasti iltamia. Varsin paljon harrastettiin näytelmätoimintaa ja käytiin koko illan näytelmillä pitämässä vierailuiltamia. Työväenyhdistys järjesti kesällä urheilukilpailuja ja kesäjuhlia. Oli maantiejuoksuja ja joskus pyöräilykilpailujakin. Moniotteluihin kuului pituus- ja korkeushyppyjä, kuulantyöntöä ja kiekonheittoa ja joku lyhyen matkan iuoksu.

Iltamatoiminnoissa ei vältytty tappeluistakaan ja Karvalassa ne olivat joskus hyvinkin rajuja.

Kansakoulun yhteydessä toimi lainakirjasto. Viimeinen miesopettaja Hugo Kaisla, "Pappa", oli innokas urheilumies ja Karvalan kansakoulu voittikin usein koulujen väliset hiihdot. Talvisin tehtiin rahtia Galginin metsässä, kesäisin viljeltiin peltoja, hoidettiin lehmiä ja muuta karjaa. Joillakin oli puutarhansa ja mehiläisensä. Joku osteli karjaa ja vietiinpä maitoakin Terijoen herrasperheille. Kylässä oli kauppa, posti, saha ja mylly. Maa antoi satoa ahkeruuden mukaan.

Asuttiin, elettiin ja oltiin suhteellisen tyytyväisiä. Ei juuri kovin paljoa kaukana käyty, mitä joskus rotinoilla ja naapureissa hämäriä istumassa. Pietarin valot loimottivat talvisin puolitaivaalle ja Kronstadtin valonheittäjät loivat pitkiä valojuoviaan yli tumman taivaankannen.

  • Kivennapa kylästä kylään Kivennapalaisten pitäjäseura ry 1987

Lue myös: Paavo Kiuru Karvalasta

Karvala nyt

Nykyisin kylän paikalla ei ole asutusta.


Karvalan liittyviä linkkejä



Kivennavan kylät Karvalan historiaa Karvalan talot 1939 Karvalan suvut Karvalan väestö Tarinoita Karvalasta