Kyösti Pulliainen: Riitamaasta sodittiin jatkuvasti

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Karjala jaettiin kahden suuren kesken

Vuoden 1293 helluntaina marski Tyrgil Knutsson ja piispa Petrus Elavi lähtivät joukkoineen purjehtimaan Tukholmasta alueelle, missä kristitty maa loppuu ja pakanamaa alkaa. He nousivat maihin ja ryhtyivät käännyttämään ortodokseja ja Kannaksen pakanoita. Samalla he alkoivat rakentamaan mahtavaa kivilinnaa Viipurinlahden kapean salmen pienelle kalliosaarelle. Saarella oli jo 900-luvulla ollut tärkeä kauppakeskus ja puinen linnoitus. Eerikin kronikan mukaan "Tyrgil rakensi (linnan) pakanoille pelotukseksi sekä venäläisen väkivallan kukistamiseksi ja hävittämiseksi."

Novgorod ei katsonut uutta linnaa kovinkaan hyvällä, vaan koetti sitä useasti valloittaa ja tuhota. Ruotsalaiset ja venäläiset sotivat ja kahakoivat muutenkin jatkuvasti. Kun ruotsalaiset rakensivat Maankruunun linnan Nevan Ohtajoen väliin, venäläiset tuotapikaa tuhosivat sekä linnan että sen miehistön. Venäläiset rakensivat Pähkinälinnan Pähkinäsaareen, mistä Laatokan vedet lähtevät Nevaa pitkin Suomenlahteen.

Novgorodin yritys valloittaa Viipurin linna vuonna 1322 jälleen kerran epäonnistui. Tappiot olivat niin suuret kummallakin puolella ja olot niin sekavat niillä seuduilla, että oltiin valmiita kompromissiin. Rauhan hieronta ja neuvottelut Karjalan jakamisesta voitiin aloittaa.

Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa vuonna 1323 kaksi intressipiiriä, Rooma ja Bysantti, pohjoisina puskureina Ruotsi ja Novgorod/Venäjä solmivat 'ikuisen rauhan' ristiä suudellen ja Jumalan nimeen vannoen.

Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa Ruotsin valtakunta sai ensimmäisen virallisella asiakirjalla vahvistetun itärajansa. Raja jakoi Karjalan ja koko nykyisen Suomen alueen kahtia kolmeksisadaksi vuodeksi.

Raja oli tuohon aikaan hyvin erilainen käsite kuin nykyisin. Ei maastossa ollut merkittyjä rajalinjoja, ei rajavartioita. Ihmiset kulkivat erämaissa asioillaan kuten ennenkin. Rajan sijainnin tarkka määrittely tuli tärkeäksi vasta myöhemmin, kun kiisteltiin siitä, kumman valtakunnan määräysvallassa oli maanomistus ja kumpi verottaa alueen asukkaita.

Kivennavan seutu tuli näin osaksi Ruotsin kuningaskuntaa ja äärimmäiseksi raja-alueeksi Novgorodia vastaan. Nyt sekä Ruotsin että Novgorodin ja myöhemmin Venäjän tekemiset koskettivat entistä enemmän ja uudella tavalla tätä aluetta ja sen ihmisiä. Kivennavalla maiden rajana oleva Sietarjoki eli Rajajoki kulki yläjuoksulla kahtena haarana. Rajasopimuksen määritelmä rajasta oli maastoon verrattuna epäselvä, joten molemmat osapuolet tulkitsivat tekstiä itselleen edullisesti. Jokihaarojen väliin jäi noin 14 kilometriä pitkä ja seitsemän kilometriä leveä kaista, jota riita koski.

Joutselän taistelu näytti pienen voiman

Venäläiset olivat hyökänneet monesti Riitamaalle ja Kivennavan vouti oli maksanut siviilien murhat siviilien murhilla. Jatkuvien rajaloukkausten jälken Suomen aateliskokous suositteli vuoden 1555 alussa Viipurissa sodan aloittamista. Vastapuolella Iivana Julma käski myös hyökätä Viipurin lääniin. Kahakoiden jälkeen tilanne Riitamaalla kärjistyi Joutselän taisteluun. Juuri virkaan kuninkaalta valtuudet saanut Kivennavan ja Äyräpään vouti Jöns Månsson Ulfsparre löi pienen joukkonsa kanssa kymmenkertaisen vihollisarmeijan.

Voudin komennossa oli ammattisotilaita, ruotsalaisia nihtejä, juuri tulleet 100 ampuma-asein varustettua jalkamiestä ja 60 kokenutta ratsumiestä. Lähikylistä onnistuttiin keräämään ja aseistamaan myös noin 400 talonpoikaa, joista suurimmalla osalla oli sukset.

Maaliskuun 11. päivänä venäläiset joukot marssivat rajan yli noin 12 000 miehen vahvuudella Kivennavan pitäjään ryöstäen, polttaen ja ihmisiä surmaten. Pääjoukko koostui 5000 miehestä ja rivistön pituus oli kolmisen kilometriä.

Tielle rakennettiin murros ja Månsson sijoitti hiitojoukot piiloon tien sivustoille. Tielle sijoittuivat pyssymiehet puolen tusinan kevyen kaksituumaisen rekiin kiinnitetyn laivatykin kanssa. Niiden eteen hän levitti keihäillä ja jousilla varustettuja talonpoikia.

Venäläiset saapuivat tietä myöden, paksuun hankeen heillä ei ollut asiaa. Talonpojat väistyivät tykkien tieltä. Tykin avasivat tulen ja venäläisiä johtanut kärjessä ratsastanut ruhtinas Ivan Bibikov sai heti kuolettavan osuman, kuten myös monet hänen parhaista pajareistaan. Hiihtäjät iskivät nyt sivustoihin ja ratsujoukot hyökkäsivät tietä pitkin tykkitulen ansiosta sekaisin olevaan kärkijoukkoon.

Venäläisten aseet olivat pakattu kuormastorekiin eivätkä he voineet puolustautua. He pakenivat hiihtojoukkojen takaa-ajamina kohti rajaa. Venäläisten tappioiksi jäi noin 600 miestä, 500 hevosta, aseita, elintarvikkeita ja muutenkin hyvin varustettu kuormasto. Pääjoukon lisäksi myös loput Venäjän joukoista perääntyivät rajan taakse.

Mutta eivät rajakahakat tietenkään tähän loppuneet.

Karjalan rajariidat johtivat lopulta pohjoismaiseen 25-vuotiseen sotaan, jota nimitettiin myös pitkäksivihaksi. Kannaksen rajaseudulla käytiin veristä sissisotaa, erityisesti Kivennapa kärsi. Puolet sen taloista hävitettiin tai ne autioituivat. Kokonaiset kylät hävitettiin ja tyhjennettiin mm Ahjärvi, Joutselkä, Lipola, Patrikki, Pihlainen, Polviselkä, Vehmainen ja Ylentölä. Sota päättyi Täyssinän kylässä Inkerinmaalla allekirjoitettuun rauhansopimukseen vuonna 1595.

Savosta ja Pohjanmaalta muutettiin tyhjille maille

Rauha ei kuitenkaan hillinnyt Ruotsin laajentumishaluja kun samaan aikaa Venäjää heikensi Rurikin dynastian sammumisen jälkeinen suuri sekasorto. Molemminpuolisten sota- ja ryöstöretkien, taisteluiden ja neuvotteluiden ja sopimusten jälkeen Ruotsi saikin vuonna 1617 Stolbovan kylässä Inkerinmaalla solmitussa rauhassa Käkisalmen ja Inkerinmaan. Suomenlahti ja Laatokka olivat sen jälkeen Ruotsin sisämerta ja venäläisiltä oli katkaistu yhteys Itämereen.

Käkisalmen lääni miltei tyhjeni tuhansien ortodoksiperheiden paetessa pääasiassa Tverin alueelle Novrorodin ja Moskovan välille. Tverin sadoissa karjalaiskylissä karjalainen kulttuuri on säilynyt hyvin ja karjalan kieltäkin puhutaan yhä monin paikoin. Muuttaneiden tilalle tuli Savosta ja Hämeestä pian luterilaisia talonpoikia. Myös sotien autioittamalle Kannakselle tuli uutta asukaspohjaa Savosta ja Pohjanmaalta.


Etusivu Kivennavan historia Aikajana