LYYLI LOUHELAINEN

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kertoja: Lyyli Louhelainen, Unto Pyykkö Aihe: Ahjärven kylän ihmisiä ja tapahtumia.


Lyyli Louhelainen harrasti teatteria. (00:00)

Lyyli Louhelainen: Siin on Varalan Arvo ja Einari oli varmasti. Mä en muista varmasti ketä siinä oli. Siin on semmonen kohta, mistä se nyt oli, et niin ku ammuttiin ihmisii, niin siin on: "Vai et virka viipymättä mitä tietää haluu, tuohon jalkais juureen oma poikas ammutaan." Mistä tämä on?

Unto Pyykkö: Se on jostain näytelmästä.

Lyyli Louhelainen: On on jokin kuvaelma oli tämä. No niin. Sitä mie en tarkemmin muista, mut tää kohta miul jäi oikein mieleen. Siin niin kuin se tausta, mikä kuvaelman niin kuin luki siinä ja silleen. Tää jäi minun mieleen ihan. No ja se ampuja ampu Arvo Mörön. No Arvo kanssa pitkälleen sil kertaa. Miun vuoroin sitte saaha saman kohtalon. No älähän mittään, Arvo rupeski mönkimään ylös sieltä ja tuota hää ol miun vieres pitkällään ja mie kun riuhtasin häntä oikeen: "Älä nouse sää oot kuollut." Ja tiettekös tie sitten kun esirippu tuli etteen, ni ai sitä nauruu. Eihän toiset sitä tietäny ku kahen tollaan ni ku kuolleen. Mut mie ku Arvoo oikeen kovast riuhtasin, hää ko ois noussu pystyyn, ja kuollut piti olla ja siin viel oli toisetki kuolisiit. Se ol minust niin huvittava juttu perästä. Einarin kanssa sit just näitä muisteltiin kun hää: "Muistat sie kun me mentiin pamppalaaki. Me oltii ooikeen niin ku näyttelijät ainaki." Nyt kun siel Kyyrös, ni enhän mie kellekään käyny tämmösii löpöttämään. Oisit katsoneet minuu ihnan heikkomieliseks. Mut itekseen ku ajattelee, niin nää on kaikki sellasii muistorikkaita aikoja. Mutta sitte mie muistan ain kun palokunnantalol tehtiin uus. Untohan on niin nuori pien poika ettei hän tiiäkkään. No sit oli ne sen avajaiset.

Unto Pyykkö: Nyt tään viimisen, mikä oli tehty?

Lyyli Louhelainen: Niin sehän ei ollukkaan, miekii lähin pois enkä sitä sit nähnytkään. Näissä just miun ikätoveri, Toiviaisen Sylvi ja Huuhtasen Helmi ja ketä kaikkii. Se ol sit niin, et kuka alottaa sen tanssin. Orkesteri rupias soittamaan, niin Huuhtasen Jussi, Helvin veli, hää oli esimiehenä sillon siinä. Mie nökötin siel niin ku ain tytöt on toisel puolel ja pojat on toisel. Sieltä tirkistelin ni se Jussi tuli ... ja myö lähettiin Jussin kans tanssimaan. Sitä en muista, valssi se vissiin oli ja mennään ja höngerretään niin että. Ai että se oli kunnia-asia.

Unto Pyykkö: Se on jäänyt hyvänä se valssi?

Lyyli Louhelainen: Se ol. Juu että mie tassuttelin ja Jussi siin ensimmäiset kierrokset.

Unto Pyykkö: Se jäi mieleen semmoset tapaukset?

Lyyli Louhelainen: Se jäi jotenkii mieleen. Sit mie muistan tuon Pyykön Veikko. Veikkohan ei tanssinut sillo. Ja myö niin ku toiset tanssihan se oli oikeen mukavaa. Kerran viikos jos käytiin ja sil tapaa. Ei ain sillokaa päässy. No niin siel ol hyvin paljo ihmisii siel palokunnantalol. Veikko tulee yks kaks sinne niin kovast kumartaa. Mie aattelin, et hyvää iltaa, Veikko hää pyys tanssimaan. Ei tää voi olla totta. Veikko sanoo vain: "Mie koikkelehin miten sattuu, mutta ossaathan sie paremmin." Sano et tää on ensimmäinen kappale minkä minkä mie tanssin. Veikko ol vanhempi kun mie, mut hää ei tanssinut. Mut sen jälkeen se kokkeroitteli siel.

Unto Pyykkö: Et pääs alkuun.

Lyyli Louhelainen: Niin, mut mie aattelin, mitä se nyt kummittelee, "iltaa vaan". Ne jotkut jutut ku jäivät mieleen ihan semmoset. En mie muista mittään, mut ois se elossa tai tavottais. Siel Helsingis myö jonkun kerran muisteltiin näitä vanhoja. Einari ol miust oikeen kiva ihmine.

Lyyli Louhelainen lähti Ahjärveltä noin vuonna -35 (05:10)

Unto Pyykkö: Joo, se on oikee lupsakka.

Lyyli Louhelainen: Ja hän niin rauhallisest puhuu jotakii ja vitsikkäästi ain pisti sitä vitsii siihe. Tosiaan ku mie nii kymmenii vuosii ani harvoin tuli mieleen. Mut ku Einar niin taitavasti vaikutti.

Unto Pyykkö: Mikäs se olkaan se vuos ku sie läksit pois, 30-luvul? Kyllä miullakii jonkilaine mielikuva.

Lyyli Louhelainen: Oiskoha se -35 tai jotakii.

Unto Pyykkö: Kun mie joskus käin jotaki puhelintietoo viemäs sinne Iivaril ([82]) ni kyllä mie näin sillo ja tulin tuntemaan, muistatko?

Lyyli Louhelainen: Mie en muista, tiet sie. Onhan miul jossain tuol, mut -37, -38 mie olin Enson kenkäkaupassa. Sillä oli oikee isot liikkeet täälä ja sitte mie mänin toiseen liikkeeseen. Siin oli yks paikka auki, se ol tekstiiliä ja semmosta

Unto Pyykkö: Oliko siihe aikaan se Selosmylly ([83]) vielä. Pyykön Pekka piti sitä myllyy, mustat sie?

Lyyli Louhelainen: Piti piti. Pyykön Pekka se Paula ol täällä, oli meilläki öitä tääl. Hää oli talousopettaja tuol Huhtasen kyläkoululla. Mie muistan kun Pyykön Pekka oli oikeen pitkä ihmine, muistatko yhtään?

Unto Pyykkö: Niin oli. Kyllä miekii.

Lyyli Louhelainen: Hänel ol semmone niin ku olkalaukku pellavakankaasta tehty. Luonnon semmone valkone. Ja siin oli suuret kirjaimet niin ku ristipistol tehty PP. Myö penskat aina katsottiin kun Pekalla oli pien hevone ja suur mies. Ajo hevosen kans sinne myllyl ja eväspussi oli tässä. Ei me suinkaa ääneen huokailtu, mut sanottiin: "Pien poika mennee." Siin oli PP, niin Pekka poika, "pien poika". Se jäi miul nii mieleen ja sitte se kun ol laskiainen, sillo siel iha Ahjärvel kotona. Ni ketä niitä ny oli. Kyl Ilosen Erkkikii ol siin joskus ainakii siin kyyvissä ja ketä niitä naapurii ny oli, ni otettiin reki, oikee sellane ...

Unto Pyykkö: Vaatereki tai niitä ...

Lyyli Louhelainen: Ei olt. Se ol nii ku työreki, semmone tukkiiki ajetaan, se ensimmäinen reki ei se toine. No nii semmone. Meiltä näät Pyykköläst ([82]) sinne alas sahalle päin on viettävä se ja sitte millon hyvä keli. Toiviaisen Sylvi ja Saimi ja meitähä ol hirmine tapuna, myö laskettii tuota laskiaista. Lähettiin siint riihen luont ja rekkeen kuka mitekii hyrskyn myrskyn sinne melkeen mistä kääntyy Suven kyllään tie, sielt myllyn ja meijän välilt. Se millo ol hyvä keli se reki vei sinne asti.

Unto Pyykkö: Eikö ne sanonu, et punasel portil meni se tie?

Lyyli Louhelainen: Nii just, se meni sinne punasel portil.

Unto Pyykkö: Mie on kuullu punaseks portiks sanottavan ja tiiän sen paikankii, mut mistä se johtuu se, onko siel ollu joskus punane portti vai?

Lyyli Louhelainen: Kyll siin on ollut ja se on kuulemma ainakii siitä ku tääl ol tään puole karjaa ja Suven kyläs siel toisel puolel. En mie tiiä onko täs perrää. Ni se ol se portti sit niin ku kiinni, ettei nää tää karja kun ne metsäs ramppas kävellen ni se ol sit. Niin ku me siin reessä ku istutaan ja männään ni sit Pihlaisest päin sit tul hevosmiehiä. Ei meil mitää hevosta ollu, vaan se reki. Nehä män syrjää. Katsoit, et eivät anna tietä. Sitte just ku joku kiros: "Perkule pentuja tuol." Meitähä nauratti hirmusesti. Se näät oli hämärä niin ku laskiaisiltana ni hämärä jo. Illallaha sitä lähettiin laskaine ol sillo. Voi se oli nii kivvaa. Myöhemmi sielhä ol siel kirkolla, muistat sie Laineen Tahvon?

Lyyli Louhelainen lausui iltamissa runoja Laineen Tahvon kanssa (9:55)

Unto Pyykkö: Laineen Tahvon?

Lyyli Louhelainen: Nimen tiiät?

Unto Pyykkö: Joo. Se asu sielä ...

Lyyli Louhelainen: Osuuspankki eiks ollu? Ei ku Osuuskassa, semmone vähän niin ku alkusoittoo siel. Se Tahvoha ol siinä, eks ollu?

Unto Pyykkö: Vanhalan Vihtorha oli siel pankinjohtaja, mut ... mie en muista Tahvoo, mut Räikkös Mikko piti osuus ...

Lyyli Louhelainen: Mie muistelen, et se ol Laineen Tahvo.

Unto Pyykkö: Oisko hää sit alkuun Tahvo?

Lyyli Louhelainen: Mie en sitä Tahvoo vissiin tunne, enkä mie muista enkä muuten, mutta tuo nimi vaan. No sitte oli niitä Pyssyojal ja siel päin. Tiet sie mis Pyssyoja on? Se on siel Hartola Kekrola.

Unto Pyykkö: Hartoses, siel päin joo.

Lyyli Louhelainen: No nii ja sitte tää palokunta. Mutta ku Laineen Tahvo missäs puljussa se sitten on. Oliko se ... en mie nyt en saa päähän sitä, mutta taas hirmunen runonlausuja. Mie en mittään osannu, kuha oli ja veettiin sinne, et juu Lyyli lähtee kyllä ja sitte. No mie muistan varmast tään. Myö oltiin Vienon kans, Vienoha ol nuoremp ku mie, mut tyttökaveri, ja autossa me sitte. Mie sain näät tuota ilmasen sen autokyyin.

Unto Pyykkö: Pyssyojalta ... palokunta?

Lyyli Louhelainen: Niin niin. Ei se montaa markaa se maksanu, ko mie kerran runoa luvin sielä ni se ol sitte ku sannoit: "Sie saat ilmasen tuon autokyyin ja lipun." Voi veikkone se oliki jotaki. Missäs meil mittää rahaa ol, mut ainaha sen verran, et se iltamalippu. Tietyst tottakai mut se jäi minul mieleen nii ku se, että "juu lippu". Ja se Laineen Tahvo miust se ol mikä minkä kautta se puhu, mut vapaapalokunnas vai mikä se sit oli. Siinä linja-autol jollakiha sitä mennä rommuutettii. Mutta Pamppalaan ja tänne mäntii kuule kuorma-autos, koppi siel. Siel kyttyytettiin näytelmävaatteet pussissa. Ai ai ku ne ol mukavii, semmosii mieleen jäävii. Joskus itekseen teki kun hyvä ihme ol nauru herkässä.

Unto Pyykkö: Tarinaa.

Lyyli Louhelainen: Tarinaa tuli kerraksee.

Ahjärvi Ahjärven nauhat Ahjärven talot 1939 Ahjärven suvut Ahjärven väestö