MIKKO KAKKO

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kertoja: Mikko Kakko, Unto Pyykkö Aihe: Ylijärven kylän ihmisiä ja tapahtumia.

Helena Kanninen, hieroja. Manta Kanninen, ompelija.Jallu Vitikka, moniosaaja (00:00)

Unto Pyykkö: On Seppäsen Jussin ja Honkasen Einarin kanssa muisteltu sitä Ahjärven puolta, mutta se Ahjärvi jakaantui kahteen osaan, et oli Ahjärvi ja Ylijärvi ja ne Ylijärveläiset sanoit taas meitä tietysti Ahjärveläisiks eiku Ylijärveläisiks ja hyö ovat Ahjärveläisii. Tuo Kakon Mikko (66) on asunt siel Ylijärvel, niin ku me sanottiin, toisel puolel järvee. Hän muistaa niitä paikkoja. Jos niin ku lähetään siitä Hokkaskujan suusta sinne heille päin, niin mitä kaikkia paikkoja ja taloloita siinä oli?

Mikko Kakko: Se oli Hokkasen ([62]) talo ensin. Sitte oli Pohjalaisen ([63]). Sit oli Ignaatti ([100]).

Unto Pyykkö: Se oli niitä huviloita. Oliks siinä asukkaita nyt vielä talvisovan jälkeen vai?

Mikko Kakko: No, se oli semmone juttu, että sen osti tämä, sitte se oli hoitokunnan huostassa, sen osti tämä Suorina sen tilan. Se oli hänellä sitte.

Unto Pyykkö: Mitä siinä oli sitte ennen ku teijän paikka tuli ni muita? Maanviljelystilojahan siinä pääasiassa

Mikko Kakko: Se oli Hiiren Mikko ([64]) oli siinä. Sitte oli Riikosen ([65]).

Unto Pyykkö: Hätöset ([72]) oliks ne sit teiltä etteenpäin?

Mikko Kakko: Oli Kakon ([66]) ja sit tuli Loposet ([67]). Sit oli Henttisen ([68]).

Unto Pyykkö: Oliks tää Simolan Jussi sit sieltä päin?

Mikko Kakko: Juu. Henttisen vanha Jussi oli ja oli kaks Jussia.

Unto Pyykkö: Siel järven päässä oli semmonenkin, mie muistan kun Pimiä ([71]). Oliks se jo ennempää?

Mikko Kakko: Pimiä ([71]) oli tuota, se oli entisen Hätösen Matin.

Unto Pyykkö: Ai se oli se Matin paikka.

Mikko Kakko: Se oli Pimiän. Oli Mutan Toivo ([70]). se oli siinä Hätösen paikalla.

Unto Pyykkö: Jaa sen jälkeen kun ...

Mikko Kakko: Se oli sen Hätösen tyttären kanssa naimisis. Oli joutunu sen kautta sen Mutan ... Sit oli Kannisen, viiminen siinä, Kannisen Helena (73).

Unto Pyykkö: Joo, miekii muistan jotain Kannista. Oliks se räätäli vai mikä? Mitäs mie siel Kannisel käinkään?

Mikko Kakko: Se oli paremmin semmone hieroja.

Unto Pyykkö: Oliks sen Kannisen ...

Mikko Kakko: Juu se oli sen tytär se Manti, Manta.

Unto Pyykkö: Kannisen Manta niin.

Mikko Kakko: Joo se teki semmosii ompelutöitä.

Unto Pyykkö: Jotain semmosta on mielessä

Mikko Kakko: Ja sit se oli Vitikan Jallu sen aviomies ja se oli semmone mies, et se teki mitä meinas ja

Unto Pyykkö: Liikemies.

Mikko Kakko: Toiset tekkeet sitä mitä osaa. Se muuras, teki puutuöt, teki suutarin työt ja kaikki oli kunnollista.

Unto Pyykkö: Tää olikii vissii se Vitikan Jallu ku mie muistan sitä suutaria. Mie varmasti sillä käin.

Mikko Kakko: Kyllä se mies sai aikaan. Vielä oli sen juttu kun se oli kapinan jälkeen Venäjälle. Sitte ku se sieltä tuli pois, ni se joutu sitte Venäjän sotilaan kiinni. Tää men nyt vähä vikkaan. Unto Pyykkö: Kyllä ne tommoset tarinat on sinne hyvä ottaa.

Mikko Kakko: Ne ois vieny takasi sen sinne Venäjälle. Se sano ku sil oli mahorkkaa taskussa ja venäläinen sotilas oli ahkera tupakalle. Se pani kiväärin maahan ja rupes ... Jallulla oli omat konstit. Se sen kourallisen mahorkkaa se löikii sen naamalle. Siin men osa pölyy silmiin ja sillä aikaa Jallu rajajoesta yli. Semmosta seikkailua.

Unto Pyykkö: Se on sen jälkeen kun raja oli jo kiinni.

Mikko Kakko: Raja oli kiinni mut se jäi sinne kapina-aikaan. Rupes koti-ikävä Suomeen ja tuli kottiin.

Manta Moisander, yksi vanhojen huviloiden asukkaista. (05:20)

Unto Pyykkö: Mut siin oli kai useempiiki niitä huviloita. Oliks Moisanterin Manta ([60]), asuks se jossaki huvilas. Siin pitkin rantaa oli kai joitaki huviloita? Mikko Kakko: Juu se oli taas Mirnohvi ([51]). Se oli siinä aliskanmäest ku nous ylös se oli siinä oikeen käen puolel. Unto Pyykkö: Oliks siinä Kajanterin ([61]) kohalta tai mistä siitä meni tie ku mie muistan joskus kesällä ajeltiin. Yks huvila ol purettu ja vei auto kans pois Raivolaan vai mihin sen sitte veivät nää huvilan jätteet

Mikko Kakko: Se oli siinä Kajanterin pelloll. Se oli tämän ... se myi sen. Oli iso huvila siinä kun se osti sen. Kajanteri tuli Muolaasta, se osti sen. Se oli Virolaisen veljeksilt sieltä päin se tilaaja. Sitte ku se Kajanteri osti sen, veivät sen huvilan pois sitte. Siinä oli niitä huviloita montaki.

Unto Pyykkö: Niin että siellä oli monta semmosta paikkaa mitkä oli jo alunperin venäläisii huvuloi, mutta sitte kun tään vapaussovan jälkeen ne meni valtiolle, sitte tuli niitä uusia asukkaita. Ainakin Ahjärven puolel oli sellasii. Se meijänkii Serpakkovan ([14]) tila on niitä. Käikö sielt kuka siel Terijoel ja Raivolas ja semmosta. Vähä ehkä sie muistat sitä Pietarin kävijöitten aikakauttaki.

Mikko Kakko: Kyllä sielä oli semmonenkin juttu, se on tosi tapaus. Ajurloi oli Terijoel. Sielt tuli Ahjärvestki ajurloi Mörön veljeksii ja oli --- ja sitte siel oli semmone venäläinen herra, että se rahalla teki aina niitä pienii kolttosii. Se tuli yhtenä päivänä sitte siihe ku hevoset oli siinä varttumas. Oli hiljasempi aika ni tuli sieltä kepin kanssa ja sano, että kuka lähtee vienään Ronstattiin.

Unto Pyykkö: Jäätä myöte häntä vai?

Mikko Kakko: Ei ku kohalle oli kesä aika. Sen tiesi että siinä oli koira haudatuna. Mörö vainaal oli hyvä hevone ja se käänsi sen ja herra kävi siin. Asemalta lähti ja siin tuli matkaa sinne rantaan tuota, mitähän sitä ois tullu uimarantaan, pari kilometria. Kyllähä Möröki tiesi, et mikä siin on vika, mut hää aatteli et koitellaan nyt ja se ajo. Se Terijoen ranta kun se oli aika hiekka semmone aika pitkälle se tais mennä ja hyvä hiekka. Ronstattii kohti rupes pitämään mereen vaan hevosta. Hevone mäni sinne vaan ja sitte tuota ku se oli kova santa, ehä ne kärryt uponnu sinne. Se istu nenä suorana kepin kanssa. Alko tulla jo sissään, jalat alko kastuu herralta kärryssä. Hevonen oli jo puoli kylkiään myöte. Se koputti kepillään, et käännytään nyt ympäri. Mörö sano vaan, et eikös ollu puhe, että tuota Ronstattiin mennään. "No, kääntäkää nyt", sitte Mörö käänsi ympäri, ajo rantaan ja sinne mihin se käski ajamaan ja sano, että viekää hevone talliin ja menkää itse hotelliin ja tossa on rahat. Mie en sitä, mikä se sitte oli se rahasumma, mut kai se päiväajoo vastasi.

Unto Pyykkö: Mikä siin ol sitte takana, et tää tämmöstä.

Mikko Kakko: Tahto vaan sil viisii koitella ja huvitteli vaan.

Unto Pyykkö: Et rahaa oli.

Mikko Kakko: Rahaa oli ni sit ei oo mitään väliä.

Unto Pyykkö: Koitti vaan luonnetta, että minkälainen on se ajaja.

Mikko Kakko: Joo että onks semmosta miestä, mikä ymmärtää leikin. Se oli sitte tuota, en tiiä oisko se ollu sama herra, sille oli oma odotus semmone tehty. Se ei ollu siel asemal. Se oli oikee muurattu semmone odotushuone.

Unto Pyykkö: Niin häntä itseään vasten.

Pietarissa kauppaa tekemässä (10:40)

Mikko Kakko: Nii, että hää ku tuli sinne niin se varttu sen aikaa, ett ei ollu toisten kanssa yhess. Kun tämä -39 oli se liikekannalle pano, ni oltiin sit kuus viikkoo siel Terijoen vanhal asemal majotettuna. Ne ol revitty kaikki ne pois, ni sieltä tuli pohjalta semmosii sanomalehtii. Enne -14 vuoslukuu, -13 ja -12 ja -10 ja ne oli liiman kans pantu sinne. Mut siel oli ehjiiki. Meitä kiinnosti aina lukkee ne. Niitä aina mikä otettiin ehjänä annettiin olla seinäski ja luettiin. Siel oi kaikkii.

Unto Pyykkö: Suomalaisii lehtii?

Mikko Kakko: Ni suomalaisii.

Unto Pyykkö: Se ol vuorattu niil.

Mikko Kakko: Se oli vuorattu niin. Ne oli pantu sinne ala ja ne oli säilyny siell. Siit oli muut revitty kaikki pois, mut ne oli siel alla.

Unto Pyykkö: Käikös sielt Ylijärven puolelt ketään ennen vapaussotaa ni Pietarissa saakka kauppaa tekemäs?

Mikko Kakko: Kyllä sieltä paljo ajo. Miekii kerkisin käyvä isän kanssa neljä kertaa.

Unto Pyykkö: Jaa siulla on jo henkilökohtaista kokemusta.

Mikko Kakko: Kyllä neljä kertaa.

Unto Pyykkö: No mitä tavaraa yleensä sinne vietiin ja mitä tuotiin?

Mikko Kakko: Sinne vietiin, melkein kelpasi kaikki. Myö vietiin hiilii. Meil oli poltettu hiilii ja niitä vietiin.

Unto Pyykkö: Se ol lämmitystä varten, sielä tarvittiin.

Mikko Kakko: Sepät käytti niitä ja oli kovast kysytty tommone.

Unto Pyykkö: Teil oli sitte semmone hiilenpolttomiilu.

Mikko Kakko: Se oli hiilenpoltto, puita vaan tuota ja ...

Unto Pyykkö: Miilu, sitte niin ku sannoit. Mitäs sieltä toitte sitte ain tullessaan?

Mikko Kakko: No sielä oli jos niin ku oli kesäaikan tol viisii ku oli niitä vuokralla aina niitä. Meilläki oli vakituisee ain. Myö tuotiin sillo niihen huonekaluja ja semmosii mitä kesäaikan tarvitsi.

Unto Pyykkö: Jaa niin ku on niitä huvila-asukkaita tänne.

Mikko Kakko: Niitä oli huvila- ja sitte oli siinä naapuris niitä ja ... Unto Pyykkö: Toitte niille huonekalut.

Mikko Kakko: Niin tuotiin semmosii huonekaluja ja kaikkii kollii ja eihä niitä kaikkii ni huonekalut etupäässä ni ku tuolii ja semmosta, mut kaikkii mitä nyt tarvitsi täällä. Vaatetavaraa ja kaikkee tommosta.

Unto Pyykkö: Oliko tommosta itselle? Tuotiinks sielt jotain ruokatavaraa Pietarist, et saiks sieltä halvemmal jotain?

Mikko Kakko: No kyllä sieltä aina tuli ostettuu. Nehä toivat sieltä mitä ruokatavaraaki oli aina sokerista alkaen kaikkea. Ja tuota tuota, kyllä se oli siinä rajalla niin se oli kovaa se kaupankäynti kyllä. Sit seilä oli vakituisii taas semmosii rajalla, mitkä ajoit maitoo ihan ajoit ...

Unto Pyykkö: Ni Pietarii saakka? Mikko Kakko: Pietariin ihan sinne. Ne rajaseutukylät.

Unto Pyykkö: Olitteks työ jossaki yötä välillä, Terijoel vai missä?

Maailmansota (14:30)

Mikko Kakko: Ei, se meni kohast sieltä. Sielä oltiin sielä, mie en muista ennää sitä paikkaa. Se oli Valkeesaarest sinne etteenpäin. Mie muistan kerranki sit isä sano, että tuota hää menee nukkamaan tuonne korman päälle, että oo sie tuota yllääl ja anto rahapussin sit miulle. No se oli vähä tuota, tietyst ku siel oli muuta paperii ja kaikkii, ni isonlaine tuos mun povellain. Mie olin sitte sielä kahvilas ni joku suomalaine sano mulle: "Kuule poika, ne voivat siulta tuon rahapussin viiä." Kun se tietysti pullotti viel tuossa. Se tiesi ja tunsi isän. Isä oli nukkumas siel. Se oli kesä, kaunis ilma ja menin ulos kävelemään ni sielä venäläine kaveri nouseeki sielä pyörän pääl seisoo ja ois menny kopeloimaa tietyst kuorman päälle, ku isä nukku sielä. Mie hyppäsin toiselt puolelt pyörän päälle ja ku nousi pää sammaan aikaan ku silläki. Se pelästy niin paljo ja läks karkuu. Mie herätin isän heti ylös. Mie sanoin, et meinas tulla kaveri tänne kopuloimaan.

Unto Pyykkö: Juu että niitä on kaikkii ammattilaisii.

Mikko Kakko: Se ois voinu isälle käyvä niin ku Suven Yllö vainaal, ko se oli jossain kahvilas, nukku penkillä ni lähti kopeloimaa sen taskuja tuota ni. Yllöl oli tietyst ... Yllö kääns rauhallisest kuvetta ja sano: "En mie itse oo löytäny sielt ennää monnee aikaa mittaan, mut koita jos sää oot parempi." Kyllä kaverii vietiin. Se ois käyny isälle sama juttu.

Unto Pyykkö: Kyllähän se on oikea ammattimies niissä jutuissaan ja niissä hommissaaan.

Mikko Kakko: Mie muistan kun -14 alkoi se ensimmäine maailmansota. Siihe aikaa palo sit Raivolan se Palokangas.

Unto Pyykkö: Ni kyll miekii muistan sen paikan.

Mikko Kakko: Se palo leimus monet ajat ja siint ei pääsny hevose kans ensikää läpi. Piti ajaa ...

Unto Pyykkö: Kyti sitten pitkään.

Mikko Kakko: Ne ajoit eri joel ja vei sinne kyytii ja sitte taas. Joitan kyllä vissiin, mie en tiiä, mut Terijoel ne enemmän ne sinne ja sen kautta. Se oli semmosta, et siit ei pääst. Siel oli vartiat ja kukas sinne ois menny keskelle tulimerree

Unto Pyykkö: Se on saant siitä nimensäkkii, Palokangas. Siinä on nuorta taimistoo sillon kun miekii muistan. Käiks sieltä muita Ylijärvelt. Ei Iivari viel siihe aikaan taitant käyä? Jaa nää on vähän vanhempii ketkä sielä Vennäin ...

Mikko Kakko: En mie tiiä käikö hää sieltä tuota, mut Henttisen Antti ajo, mut hää ei ajanu Pietariin asti. Ajo parraaseen aikaa vissiin kaks kertaa. Se ajo lihaa. Se kävi kesäaikaan huviloil. Eri päivät oli siel Ahjärvel. Ajo joka huvilal. Sitte se ajo sinne Terijoel saakka.

Unto Pyykkö: Hän lihatavaraa toi, elintarvikkeita niille huviloil.

Mikko Kakko: Juu, teurastiit koton elukat ja sitte jäihi oli laitettu. Galvanoitut pellit oli kärrys ja siel oli jäät ja lihat laitettu.

Unto Pyykkö: Se oli oikee asianmukaiseti laitettu.

Mikko Kakko: Se oli siihe aikaa hienosti laitettu ja sit oli kaikki siististi. Ne ei olis ostanu, täyty olla. Oli kaikki nahka rannikkaat ja valkone takki. Pyöriin oli pantu suojat, katos ku ne ne oli rasvattu ne pyörät, ettei leninki ryvety kun tulevat lihaa katsomaan. Täyty olla tommoset puhtaaat ...

Unto Pyykkö: Ne osti vissii elukkoita ja teurastiit ja sitte kuletti sitä lihaa.

Mikko Kakko: Kyllä.

Unto Pyykkö: Terijoen huvila-asukkail ja sielä niitä oli Kuokkalas päin paljo.

Huvila-asukkaiden vossikkana (20:04)

Mikko Kakko: Siel oli paljo ajurloi niin Raivolas ku Terijoelki se oli kesäaikaan.

Unto Pyykkö: Se oli pitkin kannasta niitä ajurloita tietyst Kivennavalt ja monest muustki pitäjästä.

Mikko Kakko: Niin oli.

Unto Pyykkö: Lähinnä tietysti Kivennavalta, ku se on siin rajapitäjä. Se ol semmone hyvä rahakonsti.

Mikko Kakko: Meilläki isä sielähä se oli tuota kesäaikana sen parraan ajan aina sielä Raivolas.

Unto Pyykkö: Niitä huvila-asukkaita tietysti kuletettiin aina asemalta kun ne tulliit sitte niille huviloilleen.

Mikko Kakko: Kyllä. Ne oli semmone kymmene vanha ku mie ajoin vakituisee yhtä sotaherraa Iknaattiva. Sill oli perhe kesällä täällä maatilal ja se oli itse Pietaris toimes. Se oli tuota maantain vein sen ja lauantaina kävin hakemas aina Raivolan asemalta pois. Sitte kerta sattu sil viisii, et hää ei tienny tuleeko hään aamust vai illast. Menin aamuks jo asemalle ja se ei tullukkaa siinä junas. Sit mie sanoin asemamiehel, et mihin aikaan tulee Pietarist juna. No, ei tule ku iltapäivällä. Mie mietin, et mie lähen ja ostin lipun ja menin Terijoel. Mie kävelin sielä ja sit kun tiesin mihin aikaan se juna tullee ni sit varasin jo aikasee sit sinne Terijoen asemalle. Niil oli niil venäläisil sotaherroil, ne oli semmosii rivakoi poikii. Juna oli liikkees vielä ku ne hyppäs ain junasta pois. Me tultiiki samast junast sit Terijoelt Raivolaan. Se oli maassa jo ja juna oli hiljaa liikkeellä. Mie vartuin ku juna seisattuu. Se vilahti sinne päin. Mie seisoin siin rapuil. Se sano heti: "Et sie ookkaa vastassa?" Mie sanoin: "Kyllä." Kun mie menin pois sit junasta, se pyöritti päätään sit ku mie sanoin: "Mie käin Terijoel katsomas Terijokee." Se pyöritti päätään ja taputti minuu olkapäähän.

Unto Pyykkö: Osasko se suomee vai?

Mikko Kakko: Juu mie vähä ymmärsin venäjää ja se osas suomee.

Unto Pyykkö: Siihe aikaa oli pakko kai niihe oppii suomalaisiin venättä sen verran, mitä nyt siinä työhommassa tarvitsi.

Mikko Kakko: Kyllä sitä vähä ymmärsi. Tai kyllä sen melkein ymmärs niihen puheet kaikki, mut ei sitä osant itse.

Unto Pyykkö: Niin ku se oli melkein jokapäivästä. Ainakin kesäaikana siel niitä oli nii paljo.

Mikko Kakko: Kyllähän niihen kanssa tekivät kaikenlaisii kolttosii. Sielähä niitä oli siel, mitä äsken oli puhe Ylijärvel, sielähä niitä oli paljo ja.

Unto Pyykkö: Niit on monta huvilaa.

Mikko Kakko: Siellä oli se, mikä oli äsken puhe se Kajanteri ([61]), sielä oli yks Valkievits, lattoona. Se oli tuota siel tilanhoitajana. Se ajo ain semmosel valkosel hevosel. Ja se meni sitte Piltzin ([7]) kauppaan. No siel oli aina sielä semmosii niitä pojan koirii. Se kaupas seiel teki kauppaa. Ne riisus sen hevosen ja valjastiit takaperin, pään sinne kärriin päin. Ja ku se tullee se lattooni kaupasta ja katsoo sen hevosen päälle: "Jaa sää oot kääntyny niin päin." Oisko se ollu sit niin etevä, ettei se käynyt, et hää ymmärs sen. Sano: "Mites sää nyt niin päin käyt." Pojat valjasti sen ja pani heinäsäkin etteen, niin että pää oli sinne taa. Sen olis pitäny tehä semmone voltti enne ku se olis olt samal viisi. Ne jäi mieleen semmosel klopil ne semmoset koiruuet. Kyllä siel oli sillo itku sitku se alko -14 se Venäjän se ensimmäinen maailmansota. Kyllä ne rouvat itki ja poras ja valitteli ku täyty miehien lähtee sit sottaan. Se oli semmosta.

Unto Pyykkö: Sit vallankumousaikana ne joutu ...

Ahjärvellä oli paljon venäläisiä lomalaisia (25:32)

Mikko Kakko: Ilta tuli ja vapaata tuli ni sel oli veneitä sitte Ahjärvellä. Siel oli kymmenii ja sitte siel oli suomaisii poikii ja sit niitä venäläisii. Mie muistan semmosen kloppin kun tuli ulkona tai semmoses huonees nukuttuu et se kuulu sinne se soitto. Ei sitä uni meinant tulla sitä muuta kun kuunteli.

Unto Pyykkö: Oliks niil sit siel vennees jotkut soittopelit?

Mikko Kakko: Niil oli, ne laulo ja sit Moisanterin Mikko vainaa oli yks mikä oli haitarinsoittaja ja sitte vissii niitä oli muitaki sielä. Siel oli sit niitä suomalaisii sekä venäläisii sit ja siel oli veneitä, niin pikku järvi ku oli, ni siel oli kymmenittäin.

Unto Pyykkö: Ni se ol sillon -13 -14 vuosi enne sitä ...

Mikko Kakko: Niin se oli ennen maailmansottaa.

Unto Pyykkö: Se oli hyvin semmosta vilkasta.

Mikko Kakko: Se oli -10 ja -11 ja -12.

Unto Pyykkö: Vilkas kylä se Ahjärvi.

Mikko Kakko: Kyllä ku siin oli niin paljo niitä, niitä oli kaikkiaan niitä huviloita ihan ympäriinsä. Sitte oli vielä maailaistalot viel pittiit niitä. Siel oli melkee joka talossa ...

Unto Pyykkö: Ne ol ain täyshoiossa siellä.

Mikko Kakko: Joo.

Unto Pyykkö: Se oli sitä maatilalomailuu niin ku nyt puhutaan. Se oli siel tosiasia.

Mikko Kakko: Siel oli niin. Siel oli tiedetty huviloi Henttisen Antilkii oli sielä pellolla tehty oikee sitä varten huvila. Se oli kesäaikana aina vuokralla.

Unto Pyykkö: Se ol ooikee tommone ammatti.

Mikko Kakko: Meillä oli ja sit se päärakennus. Se oli kesällä aina. Itse asuttiin sitte, se oli semmone pien. Se oli joka kesä.

Unto Pyykkö: Ne ol ne venäläiset, mitä me oon kuult niihe vanhempiin juttelevan, ne ol hyvin anteliaita ja maksoit reilusti ja sai natsai sit kun ne hyvin palveli.

Mikko Kakko: Kyllä, kyllä se raha liikku. Kyllä se sit tuntu heti kun se raja meni kii, semmoselle rajaseudulle.

Unto Pyykkö: Et se rahan kulku hidastu.

Mikko Kakko: Kyllä. Mie muistan semmosenkin jutun ku Ignaatti ([100]), se vanha herra kun kuoli, sen pellolta rikkoit kiven ja piti viiä se kivi Pietariin hautakiveks. Se ei ollu niin halpaa ku se hevosen kans körötä sinne ja tääl ensittää ammuttii. Tuota ne vei raakana sen kiven. Sielä ne vasta sitte sen ...

Unto Pyykkö: Veistiit. Niin että se halus, et se on täältä paikalta viety. Oliko siel muuten Ylijärvel mittään tommosta muuta semmosta jota sanotaan yrittäjä toimintaa tai ammattihommii kuin toi se Porthaanin saha vai mikä se nyt ...

Mikko Kakko: Oli siel sillo ennen sotia. Siel oli yks Kurikoff, se poltti tervaa siel Saarijärven lähel. Siel oli oikeen semmosta tervanpolttoo.

Unto Pyykkö: Olikos niil autoja niil venäläisil herroil viel siihe aikaan?

Mikko Kakko: No, ei sanottavasti. Ei siin Ahjärvel ei ollu, mutta kyl sielä kuitekii siihe aikaan kulki jo niitä autoja ohi. Mi muisten kerranki me oltiin siin järven pääs ku mäni auto, se oli ihme. Me juostiin heti sinne aialle katsomaan. Sinne Valkjärvelle päin mäni.

Unto Pyykkö: Kuinkas pitkä matka teil oli sinne Hokkaskujan suuhu? Ei siin kilometriikä ollu matkaa?

Mikko Kakko: No ei, semmone 800-900 metrii oli siihe Hokkasen kujan suuhun.

Unto Pyykkö: Juu se on semmonen tunnettu paikka. Kesäl sit ku miekii olin jo pieni poika, ni muistan siel oli semmone korttisakki.

Mikko Kakko: Sielä oli kiikku ja sitte tuota siinä oli lava sitte.

Unto Pyykkö: Jaa siin on ollu tanssilavaki.

Mikko Kakko: Siellähä oli aina semmoset mikä tuota semmone kihupyhä tai mikä sit ain lauantai iltana oli siel montakertaa sit tanssit. Ja oli muuteki jos oli jotain talkoita tai mitä siel oli sitte tanssit.

Unto Pyykkö: Siel ei ollut semmosta seurantaloo, mut se oli yhessä tehty vissiin toi lava sinne.

Mikko Kakko: Se oli poruhkas vaan ja talkoil.

Unto Pyykkö: Se oli jo sillo ennen vapaussotaa sit tää lava?

Mikko Kakko: Ei se oli se lava jo jälkeen.

Unto Pyykkö: Jaa se ol sen jälkeen. Se ei ollu vielä sillon huvipaikka.

Mikko Kakko: Kyllä sielä oli enne sit ain juhannuksen, mut se ei ollu lava viel sillo, mut siel oli ain venäläisten. Mie muistan kun niitä oli ain sit kokot oli sielä. Sit sielä oli paperii jos jonkun väristä. Semmosta pientä, sitä heitettiin ilmaan ja sitä oli kaikki vaatteet ...

Mikko Kakko: Oli siel sillo ennen sotia. Siel oli yks Kurikoff, se poltti tervaa siel Saarijärven lähel. Siel oli oikeen semmosta tervanpolttoo.

Unto Pyykkö: Olikos niil autoja niil venäläisil herroil viel siihe aikaan?

Mikko Kakko: No, ei sanottavasti. Ei siin Ahjärvel ei ollu, mutta kyl sielä kuitekii siihe aikaan kulki jo niitä autoja ohi. Mi muisten kerranki me oltiin siin järven pääs ku mäni auto, se oli ihme. Me juostiin heti sinne aialle katsomaan. Sinne Valkjärvelle päin mäni.

Unto Pyykkö: Kuinkas pitkä matka teil oli sinne Hokkaskujan suuhu? Ei siin kilometriikä ollu matkaa?

Mikko Kakko: No ei, semmone 800-900 metrii oli siihe Hokkasen kujan suuhun.

Unto Pyykkö: Juu se on semmonen tunnettu paikka. Kesäl sit ku miekii olin jo pieni poika, ni muistan siel oli semmone korttisakki.

Mikko Kakko: Sielä oli kiikku ja sitte tuota siinä oli lava sitte.

Unto Pyykkö: Jaa siin on ollu tanssilavaki.

Mikko Kakko: Siellähä oli aina semmoset mikä tuota semmone kihupyhä tai mikä sit ain lauantai iltana oli siel montakertaa sit tanssit. Ja oli muuteki jos oli jotain talkoita tai mitä siel oli sitte tanssit.

Unto Pyykkö: Siel ei ollut semmosta seurantaloo, mut se oli yhessä tehty vissiin toi lava sinne.

Mikko Kakko: Se oli poruhkas vaan ja talkoil.

Unto Pyykkö: Se oli jo sillo ennen vapaussotaa sit tää lava?

Mikko Kakko: Ei se oli se lava jo jälkeen.

Unto Pyykkö: Jaa se ol sen jälkeen. Se ei ollu vielä sillon huvipaikka.

Mikko Kakko: Kyllä sielä oli enne sit ain juhannuksen, mut se ei ollu lava viel sillo, mut siel oli ain venäläisten. Mie muistan kun niitä oli ain sit kokot oli sielä. Sit sielä oli paperii jos jonkun väristä. Semmosta pientä, sitä heitettiin ilmaan ja sitä oli kaikki vaatteet ...

Ahjärvi Ahjärven nauhat Ahjärven talot 1939 Ahjärven suvut Ahjärven väestö