MIKKO VILJAKAINEN

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kertoja: Mikko Viljakainen, Unto Pyykkö Aihe: Ahjärven kylän ihmisiä ja tapahtumia.

Nuoret kokoontuivat tarinoimaan Lifländerille. (00:00)

Unto Pyykkö: ... sai tehtyy ni, että tuota pitäshä siitä ottaa, sai työn tehtyy ni, joku muisti tämmösen, pitäishä siitä ottaa, menihä siin aikaaki ja ja palo hiilii. Siit oli pitempi kronikka, mut mie muistan vaan tään alkupään. (Seppä Mikko Räikkönen)

Mikko Viljakainen: Juu kylhä me siin käytiin aina näät se. Kato ku me oltii sama ikkäisiä. Ne olliit näät se kaikki mitä siel oli lapset nii. Siinä ne ne oli ne Räikkösen lapset oli ja sit oli tää Romu Hilma oli ja siinä oli sitte tää Honkasen Jalmari oli ja oliha siin niitä paljoha niitä oli. Niitä oli paljo kuule siin pyhän kantis. Niitä oli aika paljo siin Piltzin mäellä.

Unto Pyykkö: Mihin ne yleensä kokoontuit nuoret sillon?

Mikko Viljakainen: No ei siel paljo ollu näät sä kokoontumispaikkoi muualla ollu. Kato sit tuli sellane paikka sit ol tää mikä ol Yrkölän Vilhon vieres. Lifländerin Hanna ([46]) oli siinä. Oli ne Eero ja Arvo ja mitä niitä on. Siinä ku siinä oli se iso pirtti siinä niitä kato oli sitte pyhäiltasi sellanen rusessi että. Vilhoha ([47]) asu siin vähän matkan päässä. Sielä assuit sitte nämä Pyörösen ([48]) pojat näät se, mikä jäi sitte siin vihtanamäkkeen justiin. Monta sakkii oli sielä ku ne tulliit jostain siitä käräjät tulliit kun se aisanpää meni tosta sisään. Siihe aikaa ku oli aisanpäät, näät se, oli tällee mitä oli. Mie en muista kuka sen ajo sitte ...

Unto Pyykkö: Te kokoonnuitte. Oliks se tanssii vai muuta vaan tarinoitiin?

Mikko Viljakainen: Ai siel Lifländeril. Ei siel ollu, siel muuten vaan tarinoitiin. Ei siel ollu minkäänlaista tanssipaikkaa.

Unto Pyykkö: Se ol eriksee sitte.

Mikko Viljakainen: Ne oli ihan erikseen. Ei siel ollu muuta. Ahjärven palokunnantalo ([13]) oli mutta sinne kun ei päässy ... Siel oli hyvin harva, mut sit kesäaikaan pittiit paljo enempi.

Unto Pyykkö: Talvisin sit kokoontu ain johonki talloon.

Mikko Viljakainen: Kyll siel tavelki pittiit. Siinhä oli sit se Juosi Vihtori asu siinä ja sitte oli se Pulkkiset ([52]) asuit siinä sitte ja Pulkkisen Mari siin oli sitte näät se. Siinä se asu sit loppujen lopuks siinä. Vitikan Jalmariki asu siinä. Sillo ku se juo se Vihtori näet se, se Kirjavaisen ampu näät siihen sitte. Siihe se jäi siihe pihhaan ... yöllä kahen aikaan oli sillon. Se meni sinne. Ei siihe aikaan ollu tällasii ovii nii ku nykysi. Ei siihe aikaa ollu muuta kun se lauasta tehty näät se ne ulko-ovet mitä tuol oli. Ensimmäisen oven se veti pois ja toisest ovest se veti pellit sisään. Sillon se sitte haulikko rojahti.

Unto Pyykkö: Siellä sit kun kokoonnutte, ni siel ol sit semmosii vanhempii mitkä kertoit jotain kummitustarinoita ja semmosii juttuja. Onko jääny mieleen?

Mikko Viljakainen: Ei ei sellasii.

Unto Pyykkö: Pulkkisen Annamari vaan joskus muisteli, et siel mis hyö assuit siel oli semmone että sannoit, että se kummitteli. Joskus hyökii kuulit semmosii omituisii äänii.

Mikko Viljakainen: Sitä mie en tiiä. Siinä he assuit justiin siinä aholla he assuit näät siin minkä kunta ... pirtin.

Unto Pyykkö: Mutt aikasemmin hyö joskus, sanoks se, jossain siel Romulais lähellä ennen ku se oli. En muista sitä paikkaa.

Mikko Viljakainen: Niin no ne assuit siinä missä Romu Arvin porukka asu. Nehä asu, mikä se nyt olkaa se venäläinen huvila, minkä sitte Romu Arvi näät osti sen. Ne Arvil oli ne assuit siin pienes talos. Takana oli se isompi talo ja siel asu Pulkkisen Tahvo ([52]). Siinä oli sit siinä tien varressa oli justiin Paloposken Aleksanteri oli kans siinä ja Paloposken Jussi oli siinä ja ne assuit siin oikeel puolel.

Unto Pyykkö: Oliks niil Paloposken pojil oliksi niill omaa autohommaa vai ne oli kummiki automiehii?

Mikko Viljakainen: Oli niil oli viiksihoppa. Oli alkuun se viiksihoppa. Minä muistan sen ihan hyvin. Se ol siihe aikaan. Kato ei sillo näist korttilost niin paljo välii. Kuha liikkeelle sai lähtemään. Eikä sillo ollu kato näist Paloloistakaa kaikist mikä nykyaikana on muuttunu ...

Paloposken pojat olivat automiehiä. Heidän autonsa oli viiksihoppa. (5:18)

Unto Pyykkö: Ahjärven puolel ni se autokuume tuli, mut Ylijärven puolel ei siel olt kettään vissiin semmosii mitkä ois innostu siihe autohommaan.

Mikko Viljakainen: Ei siel ollu, kato muuta ku sitte oli toi Kotin Väinö oli kato näät se Sallisel ajams ja sitte se oli Halisella ja missä se oli näät se sitte ympärsee ajamas.

Unto Pyykkö: Ja hänel oli sitte loppujen lopuks hää Terijoel piti taksii sillo -38 tai -39.

Mikko Viljakainen: Sielä se oli Järvisen Arviki Terijoel taksis.

Unto Pyykkö: Mistäs se Arvi oli kotosin?

Mikko Viljakainen: Se ol Holttilast.

Unto Pyykkö: Jaa jaa. Hänel ol taksi sielä sit.

Mikko Viljakainen: Juu. Niinhän hänel oli tääläki niin kauan kun nytte sai sitte myötyy sen sitte loppujen lopuks.

Unto Pyykkö: Jaa hää ol Holttilast kotosin.

Mikko Viljakainen: Se ol Holttilast.

Unto Pyykkö: Taas tuli yks automies uus esille, kun mie on niitä täs muistutellu, mitä kaikkii niitä automiehii Kivennaval on olt.

Mikko Viljakainen: Siel oli. Mie muistan sen kun Järvisen Arvil oli. Kato nääs se Erkki oli siihe aikaan koton kans, nehä on veljeksii. ... Kun se Järvisen Hanna Piltzin Reetilt haki näät se sellasel peltiastial, mikä oli viis litraa, pensaa näät. Ja se vei Holttilaan. Arvi ajeli siihe aikaan, tuollasena se on ollut. Se ol avolava. Se Letukka oli avolava, mut sitä en muista mikä vuosmalli se oli perkele. Mut se oli niitä Aatamin aikasii. Ja ne ajeliit sontaa pellolle sillä. Minä muistan. Mie yks kerta tossa Arvil rupesin puhumaan, se oli tossa taksissa. Arvi sano: "Älä ... " Tehtaalla minä olin kanssa työssä, laatikkotehtaalla. Se oli siinä oikealla. Oikees kulmass on näät justiin. Mie olin, se on Räikkösen Pekko, mis mie olin kortteeris. Se oli tään Räikkösen Mikon veli näät se.

Unto Pyykkö: Eikös se Ahjärvel ollutki se Räikkösen Pekko?

Mikko Viljakainen: Ahjärvel?

Unto Pyykkö: Nii, joku sen nimine on asunt joskus. Se voi olla sitte toinnen Pekko taas.

Mikko Viljakainen: Tää oli niin piti olla Räikkösen Mikon veli.

Unto Pyykkö: Tuo vaan mummo aina puhu ristinä joskus, että yht aikaa sano Räikkös Pekko, vaik oli yksinnää.

Mikko Viljakainen: Mie asuin siinä. Nää Temoset assuit siin, mikä oli tuon Honkasen Jalmarin emäntä. Se oli siin Räikkösen Pekon vieressä oli näät.

Unto Pyykkö: Temonenhan on niitä kuulusii kulassimiehii.

Mikko Viljakainen: Juu niin on mutta nää on pienii, mutta kyl siel oli toiset paljo suurempii.

Unto Pyykkö: Suven yllä, siitä laulussaki lauletaan. Suven yllä.

Mikko Viljakainen: Se oli Suven Jussi. Ei saaneet selvää, mihin ne sitte hävisiit kaikki ...

Unto Pyykkö: Sil oli kumminkiin, sil tehtailija Rämöl tietysti auto, mut se ajel omia ajojaan varmaankii.

Mikko Viljakainen: Oli sil auto. Sil oli se iso Dodge, vai mikä se oli.

Unto Pyykkö: Mutta ei se kuorma-auto olt. Se oli vaan henkilöauto.

Mikko Viljakainen: Si siel ollu muuta. Se poika ajo sen Raivolas apteekin verannosta sissään näät. Ku soittiit sinne sitte: "Auto meni Raivolas apteekin verannost meni sisään, mut käikö pojal mittään? No auto meni ettei siit saanu, mut ei autosta välii kun poika jäi tähteeks." Ei muuta kun yks poika oli.

Unto Pyykkö: Sehä kuoli, joku sairaus. Mikäs sille tuli sitte?

Mikko Viljakainen: Minä en sitä ...

Unto Pyykkö: Vähä ennen sotii se ol hauattuki, ku sitä puhuit, että se palsamoitiin ja pistettiin vaan semmoseen teräsarkkuun, joka kaivettiin semmone niin kun ennen vanhaan.

Laatikkotehtailija Soorinalla oli 1200 työläistä. (9:34)

Mikko Viljakainen: Se mikä taas teräsarkkuun, se oli Soorinan poika.

Unto Pyykkö: Sen verran mie sitte sotkin.

Mikko Viljakainen: Se ol siihe venäjän kirkkoon. Täs on sitte se hauta.

Unto Pyykkö: Mie sen verran sotkin. Mie muistin, että tämmöne oli.

Mikko Viljakainen: Se ol Soorinan poika. Sille pistettiin kultakello ja kaikki oli taskus näät. Oli siin Soorinalla 1200 työläistä kato siinä ...

Unto Pyykkö: Sillähän oli tehdas.

Mikko Viljakainen: Oli ne omat kaupat ja kaikki oli siinä.

Unto Pyykkö: Se olkiin Soorina.

Mikko Viljakainen: Soorinan oli. Oikeen sellanen hauska, vaikka se puhu niin ku venäläinen. Mut sai siint suomestki sai selvää.

Unto Pyykkö: Oliks sil kans kotelotehdas sil Soorinal?

Mikko Viljakainen: Sillähän oli 1200 työläistäki.

Unto Pyykkö: Tää Rämö oli sitte ...

Mikko Viljakainen: Rämö oli erikseen. Rämö oli siel ...

Unto Pyykkö: Ai ne ol molemmat.

Mikko Viljakainen: Juu ja siin oli sitte oikeal puolella ku mennään Raivolaan, siit kirkost ku mennään tielle, ni siin oikeal puolella oli sit se Kalkkinan saha. Siin se oja männöö ...

Unto Pyykkö: Rosleva joo?

Mikko Viljakainen: Juu Roslevan rannas oli justii mut siin oli se mäki. Sinne alas menivät ne, toivat ne tukit uittamal ... Sainoo oli vastapäätä sitte. Sainoo oli toisel puolel, se asu toisel puolel. Sitte se Reetta huuteli miul, et Viljakainen tuu tänne, hänel on asiaa. Mie sanoin: "Mitä asiaa siul on siin?" Mie näin, etä auto ol siin pihas. Se piti sit iltasel lähtee hakemaan. Se nimismies lähti Terijoel Seurahuoneel. Niilo oli sen vieny. Niilo oli ottanu vähä liian paljo kato nääs. Se makas siin keittiön lattial pers myllys. Se ei pääst sielt minnekään. Reetta sano miul, ett lähe Mikko hakemaan, se ol iltasel aika myöhään, hakemaan se nimismies Raivolast näät Terijoelt Seurahuoneelt pois. Sieltä oli soitettu, että pittää hakkee se pois sieltä. Se Niilo ei päässy lähtemään, mie käin hakemas sen pois. Ajoin sinne. Siin on ne portit, eihä sinne pääst sissään sinne nimismiehen pihaan. Avasin ne portit auki, ajoin sinne ja peruutin, se rouva tuli sinne sitte ja veti ukon rappusiin. Mie läksin pois.

Ahjärvi Ahjärven nauhat Ahjärven talot 1939 Ahjärven suvut Ahjärven väestö