Paavo Kiurun Kivennapa Tirttulasta

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Paavo Kiuru kuljetti lukijaa Kivennavan kylissä Kivennapa kirjassaan. Kyläkuvauksien laatimisessa on käytetty vuosien 1778 ja 1809 henkikirjoja sekä vuoden 1939 kirkonkirjoja sekä pitäjäkarttaa. Päälähde on kuitenkin tiedot, joita kivennapalaiset itse omista kylistään ovat antaneet. Tirttulan tiedot ovat pääosin Lauri Paavolaisen antamia. Kirja ilmestyi vuonna 1952 Kivennavan historiatoimikunnan kustantamana. Tekstiin olen lisätty linkkejä.

Tirttulassa oli talvisodan syttyessä 24 asuttua taloa.

Tirttula

Tirttulan kylä sijaitsee puolentoista kilometriä Kivennavan kirkolta itään päin Pietarin maatien kummallakin puolen. Oudon on vaikeaa erottaa eri kyliä tällä taholla toisistaan, kun sekä Kirkonkylä että Tirttula ja näiden lisäksi vielä Polviselkä muodostavat miltei yhtenäisen kyläaukeaman. Tirttula lepää lähinnä Kirkonkylää kuin mahtavan Linnamäen rinteisiin likistyneenä ja siitä jatkuvaa Polviselän harjannetta noudatellen. Maantie on vetänyt kylän talot kupeelleen ja talojen tilukset lähtevät tien poikkisuunnassa ensin hiekkamutaisina aukeina peltoina muuttuen sitten etupäässä kuusivoittoisiksi metsätaipaleiksi laskeutuakseen lopulta viime aikoina viljelykselle otettujen niittyjen lävitse vesiperäisiin Suursuohon idässä ja Ruokosuohon lännessä. Kun Kirkonkylän koulu on sivuutettu Linnanmäen rinteessä, tapaamme vielä tien oikealla puolella pappilan torpparien Moilasen ja Siian talot. Paavo Moilanen tuli Nurmeksen seutuvilta rautatietöihin ja asettui sitten Linnanmäen pappilaan torppariksi. Hän oli tunnettu hyväksi kivityömieheksi. Siian torpassa asui viime vuosisadan alkuvuosina Antti Siika. Torppa oli matkalaisten tuttu yöpymispaikka, jossa kyläläisetkin mielellään viettivät iltahetkiään matkalaisten kanssa rupatellen. Sitä kutsuttiin milloin Siian torpaksi, milloin Kulakan torpaksi tai Aleksin torpaksi. Myöhemmin asuivat siinä mm Linnanmäen pappilan tilanhoitaja Simo Lötjönen, Suokas ja viimeksi Juho Huuhtanen, jonka poika Viljo lunasti torpan tiluksineen omakseen. Torppa tosin sijaitsi Linnanmäen pappilan mailla, mutta tirttulaiset pitivät sitä omaan kyläänsä kuuluvana.

Tirttulan vanhimpia sukuja ovat Seppäset (8, 9, 10, 12, 14, 16 ja 17) ja Hirvoset (23 ja 24), joista edelliset ovat tulleet Kivennavalle Kerimäen pitäjästä. Vuonna 1819 asuivat samaa taloa Petter ja Antti Seppänen, ja silloin tähän suurperheeseen kuului kaksikymmentäkolme henkeä. Tämä silloisen Tirttulan suurimman, 3/16 manttaalin talon isäntä Petter Seppänen oli ainakin parinkymmenen vuoden ajan kirkonmiehenä (kuudennusmies); tapaamme hänen nimensä pitäjänkokousten pöytäkirjoista v 1818-1839. Viime vuosisadan1 loppupuolella eleli Seppäsen talossa poikamiehenä Sakari-niminen suvun vesa, joka mahdollisesti olisi jäänytkin vanhaksi pojaksi, ellei kylässä asuva, Keski-Suomesta tullut, pitäjässä ja kansakoulussa puusepän ammattia harjoittava Juho Nerkki olisi tarjonnut tehokasta apuaan. Hän kertoi Kauksamolla tavanneensa sellaisen sopivan henkilön, Loviisa Pohjalaisen, jota kehui kovasti Sakarille. kun siihen aikaan Kivennavan Loukosojalla pidettiin markkinoita, sovittiin tapaaminen siellä. Neljänkymmenen puhemiehen voimalla haettiin Loviisa Kauksamolta Seppäsen taloon, jossa siihen aikaan oli kaksikymmentäyksi henkeä, joukossa kolme miniää. Veljekset Sakari ja Mikko hoitelivat taloa hyvässä sovussa, mutta sitten taisi saunankiukaasta tulla erimielisyyden aiheuttaja. Talo jaettiin. Seppäsissä oli myös taitavia muurilaastin käyttäjiä, kuuluja aina ulkopitäjiä myöten.

Hirvosen (23) suvussa oltiin uskollisimpia menneiden polvien perinteille, koskapa Juhana Hirvosen savutupa säilyi käytössä tämän vuosisadan alkuun. Sen suuri savutupa oli suosittu kivennapalaisten joululeikkien pitopaikka. Loppuaikoina rakennus oli jo vanhuuttaan painunut niin, että pitempien Tirttulan miesten päät hipaisivat mustunutta lakea, mutta silti sen oljilla peitetylle permannolle halukkaasti tultiin, kun emäntä Helena Hirvonen, kylän taitava hieroja ja kuppari, oli innokas leikkien opettaja. Hirvoset asuivat kylän eteläpäässä Röytänmäellä, joka on nimensä saanut aikaisemmasta asukkaastaan.

Viime vuosisadan1 puolelle siirtyi Tirttulaan Paavolaisia Vuottaalta. Paavolaisen laaja ja tunnettu suku on antanut monta huomattavaa yhteiskuntaa palvellutta henkilöä. Sukutarina kertoo, isonvihan alussa tavataan Petter Paavolainen Viipurin linnan puolustajien riveissä. Tämän suvun alkuperää ei täydellä varmuudella tunneta.

Monet kylässä tavattavat paikannimet viittaavat muinaiseen asutukseen. Pohjoispuolella on Jupulinmetsä kylän ja Suursuon välissä. Maantien länsipuolella siitä muutaman sadan metrin päässä kylän alkupuolella ovat Raivio- ja Levoska-nimiset paikat, joista on tavattu hiiliä laajahkolta alueelta.

Juho Seppäsen (8) metsässä, Uutelan pienniityn vieressä Ruokosuon reunassa on Linna-aho, josta on löydetty entisten rakennusten jäännöksiä.

Myöhemmin on tullut Tirttulaan monia sukuja. Sellaisia ovat Puhalaiset (4 ja 5) Liikolasta, Höltät (6) Rasalasta, Helppolaiset (13) Vuottaalta, Sipposet (24) Valkjärveltä ja Karlssonit (20 ja 21). Fredrik Karlsson saapui Lammin Tanttilasta ja alkoi harjoittaa nahkurin ammattia, Kuopion seudulta tuli Miettinen (19). Lindström ja Hellman (7) olivat samoin uusia asukkaita. Venäläistä asutusta ei Tirttulassa ole ollut, lukuunottamatta neiti Borleederin huvilaa, jonka yksinäinen asukas on paikkakuntalaisilta saanut omistajaansa kuvailevan nimen 'Vaivainen mamseli'. Huvila paloi ja lopun elämäänsä neiti asui Lintulan luostarin avustamana Paavolaisella.

Tirttulan vanhimmista suvuista on mainittava Ahtiaiset. Vuonna 1819 kylässä asui yhden savun, 1/6 manttaalin omistaja David Ahtiainen vaimonsa, kahden poikansa ja veljentyttären kanssa. Edellisen kanssa yhtä suuri tila oli myös Johan Ahtiaisella, jolla oli viisihenkinen perhe. Lisäksi oli kylässä torppari Juho Ahtiainen. Tästä suvusta on muistitieto pitänyt arvollisena mainita Seppä-Antin, joka vuosisadan vaihteessa harjoitti taidolla ammattiaan tehden mm. pyssyjä valtiolle. Seppä-Antti oli taitava viulunsoittaja ja titteliltään pitäjän seppämestari, jolta kannettiin päärahaa 4 markkaa hengeltä kun muilta oli vain 2 markkaa. Mutta sunnuntaisin nähtiin Seppä-Antti ensimmäisenä kirkossa kanttorin parvella silmälasejaan pyyhkivänä valmistautumassa yhteiseen virrenveisuuseen.

Luumäeltä muutti Tirttulaan Mooses Suurinkeroinen (3) ja omisti täällä 22 ha:n peltopalstan Kulakan torpan viereltä kauniilta kummulta. Mooses eli Muoso on jäänyt aikalaistensa muistiin tunnollisena ja luotettavana työmiehenä, jonka työn tahti pysyi yhtä ripeänä ja tunnollisena oli sitten kysymys päiväpalkalla tehdystä tai urakkatyöstä. Myöhemmin hän siirtyi Kivennavan Saha Oy:n palvelukseen.

Kirkolta tultaessa oli maantien oikealla puolella viimeisenä tirttulaisena Juho Miettinen (19), joka oli tullut Kuopion puolelta. Mutta tien vasemmalla puolella jatkui vielä Tirttulan kylä. Röytän mäellä tien varrella olivat Karlssonit (20), joista toiset olivat muuttaneet nimensä Karhuahoksi (21), Hirvoset (22) ja Lindströmit. Viimeksimainittujen talon oli Kivennavan kanttori Antti Jantunen rakennuttanut ja istuttanut tiheän kuusiaidan talon ympärille. Lindströmien jälkeen asuivat tässä talossa Kivennavan nimismiehet. Viimeksi se oli valkjärveläisen Vihtori Sipposen (23) hallussa.

Kalastusta kyläkunnassa harjoitti Aleksanteri Kieha, jota kuitenkin pyrittiin kutsumaan Kiihaksi. Tästä nimityksestä ei Kieha pitänyt. Joskus sattui Kiehalle huono kalaonni ja silloin hän syytti pohjatuulta, joka hänen sanojensa mukaan oli aina kylmää, tuulipa se mistä suunnasta tahansa. Myös metsästys kuului Kiehan hallitsemiin taitoihin. Moni erämies hänet tahtoi kumppanikseen metsästysmatkoille. Kieha antoi paljon puheenaihetta kyläläisille omalaatuisilla ja huvittavilla otteillaan. Niinpä kerrottiin, kuinka hän oli syötyään suolaisen kalasopan tähteet janoissaan, jaksamatta enää juoda, pitänyt kieltään järvessä janon sammuttamiseksi. Kiehalta kysyttiin usein kelloa. Tämä alkoi kaivaa sitä taskustaan ja sanottuaan: "Kuinkahan paljon se olisi?" kohotti kekkon taulun kysyjän silmien eteen ja virkkoi: "Noin paljon se on." Tuskin hän itse kelloa tunsi. Samoin lienee ollut rahan laita. Myös kuolinvuoteellaan Kieha antoi puheenaihetta. Tohtori Gorschelnikin arvelun mukaan Kiehaa vaivasi syöpä, mutta tämä ei sitä uskonut. Hänen mielestään lääkäri ei tiennyt mitään, sillä hän oli aikoinaan juonut jostakin lammesta vettä ja saanut silloin vatsaansa konnikaisia, jotka nyt olivat kasvaneet vatsassa ja aiheuttivat vaivan.


Viittaukset:

1. Tarkoittaa siis 1800-lukua.

Linkki tähän päivään:

Muut kylät Tirttulan pääsivu Tirttulan talot 1939 Tirttulan suvut