Paavo Kiurun kirjasta Kivennapa Kirkonkylän esittely

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Paavo Kiuru kuljetti lukijaa Kivennavan kylissä Kivennapa kirjassaan. Kyläkuvauksien laatimisessa on käytetty vuosien 1778 ja 1809 henkikirjoja sekä vuoden 1939 kirkonkirjoja sekä pitäjäkarttaa. Päälähde on kuitenkin tiedot, joita kivennapalaiset itse omista kylistään ovat antaneet. Kirkonkylän osuus on runoilija Ilmari Pimiän kirjoittama. Kirja ilmestyi vuonna 1952 Kivennavan historiatoimikunnan kustantamana. Tekstiin olen lisätty linkkejä.

Kirkonkylässä oli talvisodan syttyessä 96 asuttua taloa.

Näköala Kivennavan kirkon tornista

Kivennavan kaunis kirkonkylä sijaitsi noin 15 kilometrin päässä valtakunnan rajsta länteen, vanhan Viipuri-Pietarin valtamaantie varrella, kohdalla, missä Raivolan asemalta tuleva, myöhemmin Ahjärvellä Raudun ja Valkjärven suuntaan haarautuva tie sen leikkasi. Tätä ihastuttavaa, jo muutenkin maastonsa puolesta ylävää seutua hallitsi kaksi toivarinteistä mäenjättiläistä. Toinen, mahtavampi, historiallisesti tunnettu Linnamäki, oli sotien hävitystä seuranneen rauhanajan koittaessa saanut huipulleen kunnianarvoisan rovastin pappilan; toinen, vaatimattomampi, Kirkon- eli Hanskasuonmäki, kantoi aurinkoisella lakikummullaan yli satavuotiasta, muhkeata, viisitornista Pyhän Pietarin nimeen vihittyä temppelivanhusta sekä sitä tuuheana puistovyönä ympäröivää hautausmaata.

Kun tätä rakasta, menetettyä seutua ajattelee, koskettaa kaikena katoavaisuuden tunne kipeästi sydänalaa. Vuodet juoksevat taaksepäin. Autuaallinen apeus laskeutuu sieluun. Nykyisyys katoaa, ja hiljaisten muistojen herkkävireiset kielet aloittavat surumielisen värinänsä.

Tämän kirjoittajan synnyinkoti, Kivennavan pitäjän suntion asunto, oli saanut ylväsryhtisen sijoituspaikkansa Kirkonmäen kupeessa, hautausmaan portin vieressä, niin lähellä sitä, että aidan vartta pitkin kasvavien ikivanhojen koivujen lempeässä tuulessa keinuvat ritvasäikeet miltei hipoivat rakennuksen seinää ja suvivirren juhlava humina kirkossa ja lintujen hopeanheleä liverrys lehtiverko vihreässä seulakossa kantautuivat huoneeseen suljettujenkin ikkunoiden läpi. Kirkon pääoven eteen johtavan varjoisan käytävän kahden puolen, kauniilla enkelin kuvilla koristettujen rautaristien, vanhojen sammaloituneiden kivipatsaiden ja uusien sekä usein jo lahoamisvaiheessa olevien erimallisten puuristien takana kukkivat satalukuiset sireenit. Ja valkoiset juhannusruusut levittivät sulotuoksua ympärilleen. Ennen hautausmaan uusimista ne ryöppysivät ja kuohuivat alas rinteitä yhtenä ainoana kukkasmerenä ja muodostivat tuuheita, läpipääsemättömiä tiheikköjä. Niiden väliin ikään kuin hautautui sateen ja ajan haalistamia, vanhuuttaan hajoavia pisteaitoja, joiden sisäpuolella näki usein paadesta ja pylväänpäistä irtaantuneita, puolittain maahan ja lahoaviin lehtiin vajonneita kullankiiluvia metallipaloja ja vihreänpuhuvia homeen himmentämiä marmorilohkareita. Siellä täällä aurinkoisemmilla rinteen reunoilla oli oivallisia mansikkapiiloja, ja siellä aukeni silmien eteen unohtumattoman lumoavia maisemalinjoja.

Mutta tahdonpa myt muiston silmin luoda katseeni vähän kauemmaksikin ympäröiviin seutuihin. Siksi pyydän: nouskaamme kirkon torniin! Mikä valtava, laaja näkymä eteemme levittäytyykään! Vasta täältä näemme täydellisimpänä kuvan armaasta synnyinseudustamme. Joka puolelta avartuvaa horisonttia kaarena köynnöstyviä pihkantuntuisia metsiä, metsiä ja runsaasti hedelmää kantavia viljelysmaita. Sarat liukuvat kirkonmäkeä alas, tyyntyvät, soluvat tasaista suuntaa ja ponnahtavat notkeasti Linna- ja Vihtananmäkeä ylös. Katselkaamme ympärillemme!

Etelään, missä keskipäivän auringon häikäisevät säteet heleimmin hehkuvat, juoksee Raivolan tie Piatsillan ylitse ohittaen ns. Kankaan hautausmaan kappeleineen ja Konnun tienhaaran Kiukkumäkineen ja kauemmaksi jäävine Viitoisrötköineen ja Vesjuoksuineen. Sitten se hiukan vasemmalle kaartaen vikkelästi pujottautuu Hyttikankaan suunnassa hypähtelevän Pitkänmäen lännenpuoleiseen kylkeen. Sinne havukkoon hautautuvat Eerikki Sarven perillisten (62) ja Iivari Pihlajan (61) asumukset. Miltei jalkojemme juuressa Anttilankujasten vieressä kirkon lähimpänä naapurina entisen Mustaportin sivussa Alasuolle ja Koirannotkoon viettävän jyrkänteen reunassa näemme Jooseppi Sipposen uusitun talon (Talo 4, ent Antti Porvalin 'Anttila'). Hiukan alempana tasanteella lepäilevät Antti Paljakan 'Hopfnerla' (Talo 68, Ent. Benjam Porvalin 'Penjaamla'), Vihtori Paasosen (Talo 69, Ent. Benjam Porvalin 'Penjaamla'), Hilma Höltän (Talo 70, Ent. Topias Häkkisen - Antti Jantusen) ja Pekka Suokkaan (71) rakennusryhmät. Suoraan metsikön reunalla vilkkuilevat Helena Äijön (72), Johannes Tonterin (74) ja Ville Kuorttisen (76) talojen ja työväentalon (75) seinäpinnat. Puut peittävät Iida Virolaisen mökin. 'Hopfnerlasta' vasemmalle Riihkujasten (aikaisemmin Riikkujaiset = Riikin- eli Valtionkujaset) varrelle ovat ryhmittyneet Väinö Porvali (63), Pekko Seppänen (64) ja Kauko Kopperi (65, ent Juhana Öyry-Paavolainen, 'Vilppola'). Syrjään vievien sivukujasten suunnalla nähdään Antti Ihalaisen (66) ja kauempana Korpiniityn reunassa Antti Vesterisen (67) yksinäinen talo. Kaiken tämän kylämaiseman taustana aaltoilevat jylhänkauniina Ikolan männikkökankaat hietakumpuineen päättyen vasta taivaan rannalla Terijoen ja Raivolan puolessa Suomenlahden hopeiseen kimmeljuovaan. Raivolan Suomenkylän komeasta harjuselästä vasemmalle metsään piiloutuvien Pitkäjärvien ja Kauhjärven takana sinertää pehmeässä auerusvassa yksinäinen Puhtulanmäki pienen notkelman hauskasti kahtia jakamin pyörähuipuin. Ja jossakin Ikolan peltokummuista oikealle hymyilee rauhallisessa hiljaisuudessa Kontu ja Patrikinjärvi kylineen ja kielontuoksuisine suvisaarineen.

Päivänlaskun puolella, suunnalla, jonne Kirkonmäen rinteet ehkä jyrkimpinä syöksähtävät, levittäytyy punaruskoinen, pursunlemuinen Hanskasuo. Sen sanotaan saaneen nimenä siitä, että joskus Ruotsin vallan aikana ratsullaan rajamaille sotaretkelle rientänyt kuninkaanpoika oli pudottanut sormikkaansa sen sakeaan sammalikkoon. Keväisin suon aukeilla kurjet huutavat ja aamuinen usva viipyy pitkään opaalinvälkkeisten vesisilmäkkeiden yllä. Kirkosta Hanskasuon oikealle puolelle Leikkuutuvan ja ns. Peräkaivon kohdalta laskevien peltosarkojen alapäässä katselee rauhallisena Mikko Reinikaisen tuttavallinen talo (3) kaivonvintteineen. Kartanon takana maa edelleen rupeaa viettämään metsän reunaan. Siellä on Alanko lirisevine lähteineen ja Ruokinto-niminen haka raksuttavine rastaineen. Sakeannukkaisena pörhömattona levittäytyy siinä Karvajalankangas (nimitys johtuu siellä ennen liikkuneista karvajalkasusista) joka taempana saumattomasti liittyy syvänvihertäviin Pak (aikaisemmin Pahk-) saaren, Suur-suon ja Niitsaaren niitty-, kangas-, ja mäkimaastoihin. Niitsaaren synkänpuhuvissa korpikohduissa kerrotaan piilopirttien sijainneen muinaisina vainoaikoina. Suunnilleen sielläpäin näyttäytyy Uudenkirkon utuinen Mäkienmäki ja Kanneljärven puolelle jäävä Kuuterselkä oikoo leveää olkaansa. Näiden edustalla oman pitäjän sisällä saattaa silmä selkeällä säällä havaita ylhäisessä yksinäisyydessään läikähtelevän Onkamojärven. Sen ympäristölle tiedetään varhaiskeväänä loihtivan runsaanlaisesti harvinaislaatuisia untuvanukkaisia kangasvuokkoja. Ja siellä lähellä tuoksuvien angervoniittyjen keskellä polveilevat Kotselän- ja Onkamojoen rentukkareinaiset vesinauhat.

Oikealla Viipurin valtamaantie viilettelee luoteissuuntaan. Leveänä juovana kunnan pellot halkaisten se rohkeasti rientää kohti metsän reunaa. Mutta ennen kuin se sen ehtii saavuttaa, ohittaa se vasemmalle puolelle jäävän kunnalliskodin (84) monine rakennuksineen. Kiertäen Loukosaholla olevat Matti Suden (86), Toimi Pyykön (87) ja suojeluskunnan (88) talot se postitalon (90) kohdalla Sinkon törmän alla ylittää Loukosojan. Sivuttuaan sitten kauniin Pekka Paavolaisen (93) "Vienolaa" puutarhoineen ja tekosaarisine iirislampineen se heittäytyy Helena Kaivolaisen (96), Mikko Aliskan (94) ja Sandra Hämäläisen (95) pikku mökkien ohi Hirsmetsän niittyjen oikeaan sivuun. Ennen Vienolaa olemme vielä huomanneet laakean pellon laidassa kuumottavan kunnan navetan ja palveluskunnan asuinrakennuksen (91) punatiiliset seinäpinnat. Pysytellen Hirsmetsään kätkeytyneenä yli Koivu- ja Jamakkaojan tie pistäytyy taas näkyviin ja kiipeää Murkinamäkeä Annakritsinmäelle. Sen jälkeen se vielä kauan vilkuttelee vaaleata viiruaan metsäpalossa harventuneella Annakristinkankaalla, kadoten sitten lopullisesti Orkoin- (aikaisemmin Arkain-) notkoon. Tiedämme, että tie pian sen jälkeen saavuttaa ns. Miestappolähteen. Sen partaalla joskus ylenneeseen ikivanhaan honganjärkäleeseen kansan kertomuksen mukaan entisinä aikoina laumoissa kuljeskelleet baskiirit eli koirankuonolaiset ovat sitoneet tapaamansa iloluontoisen matkamiehen imien hänen verensä tyhjiin. Lähellä sitä ovat Tahoslampi, kirkonkyläläisten iki-ihana kirkasvetinen uimapaikka ja pienoinen Uupuneenkylä myllypuroineen. Siitä alkaen tie kohottautuu Pamppalaan nouseville ylänteille jatkuakseen edelleen kohti Kyyrölää ja Viipurin kaupunkia. Pamppalasta vasemmalle kipunoivat Voipialan talojen ikkunaruudut. Ja lähempänä mahtava Kotselänmäki kuvastelee majesteetillisen tummana ylhäisiä piirteitään Kotselänjärven sinihohtoiseen päilypintaan.

Pohjoispuolelle, Ahjärvestä vasemmalle, loputtoman laajana lainehtivien kangasmaisemien keskelle näkymättömiin kätkeytyy monta raikassilmäistä salojärveä. Näistä mainittakoon Valkea- ja Mustalampi sekä Moittilanjärvi, Saarijärvi ja Kuijärvi. Horisontissa komeilevat Kukonmäki sekä kauempana Lehtokylän (Muolaa) ja Suontaan (Valkjärvi) jylhänylväät mäkimassat.

Mutta katselkaamme koilliseen, pitäjän kirkolta pisimmälle pistäytyvän Lipolankulman puoleen! Näemme heti alapuolella kirkkotien, joka jättäen varteensa pitäjäntuvan (02) pujottelee vaahterakujannettaan pitkin alas laaksoon. Siellä on suurten teiden risteys, kylän keskus. Risteyksen ympärillä sijaitsevat kunnantalo ja -pankki, Pekka Käävän (Talo 10 ent. Pietari Paavolaisen "Puotila") ja Edvard Eerikäisen (80) liiketalot, sekä vähän taempana Myllymäen seutuvilla Juho Kaukosen "Toivola" (13) vierellään sahalaitoksen rakennukset (81) ja ympärillään Paavo Kyltösen (92), Anni Rautiaisen (14) ja Vilppi Torkkelin (18) pikku asumukset sekä kahvila "Navan pirtti" (11). Samaan ryhmään liittyen miltei naapurissa Riihkujasten haarakkeessa ovat Kannaksen Osuusliike (40) ja ent Matti Porvalin palaneen kauppatalon "Pekkolan" tontille rakennettu "Tohtorila", kunnanlääkäri asunto (41). Mainittuja kujasia Raivolaan päin mentäessä näemme vielä Mari Bohmin (60) talon pajoineen, Tahvo Lemmetyn kartanon (61) ja kirkkomaan aidan lähettyvillä vaatimattoman nuorisoseurantalon (62). Mutta palatkaamme takaisin suurten teiden risteykseen ja heittäkäämme vielä silmäys koilliseen! Jo esiteltyjen kauppa- ym talojen takana maa lepää laakeana Ahjärven tien kahtiajakamana alanteena. Lähinnä, kohdalla, jossa Siikalanoja alittaa tien, ovat ent seppä Jaakko Bohmin palorauniolle kohonneet Juho Kruusin (17) ja osuuskassan rakennukset (16). Vastakkaiselle, vasemmalle puolelle, on Antti Liimatta (15) sijoittanut majansa ja taemmaksi Juoseppi Mikkolainen (19), Tuomas Loippo (20) ja Antti Heikkinen (21) aivan Viinojan sillan korvaan. Oikealle jäävät1 Jussi Nykänen, Sakari Mikkolainen, Juho Tikka (23ent Matti Heikkinen) ja Matti Lifländerin "Jyrkilä" (22) somine pikku kumpuineen. Ja korkeammalla, Molanderinmäellä, seisoo Jooseppi Porvalin punaseinäinen viehättävä "Varpula" (24). Tie laskee hiukan ja ohittaa Juho Tonterin pikku asumuksen (25). Siitä alkaa Tiilimaan kylä. Sen alemmalle portaalle, Montosenmäelle, ovat ryhmittyneet vasemmalle vievien kyläkujasten varteen Roope Koivusaari (29), Esa Janger (28) ja Simo Ronkonen (27) sekä valtien sivuun Kalle Helenius (24 - Ent Nuutti Kaivolaisen "Nuuttila"). Juhana Montonen (30), Kusti Aronen (31), Juho Kaivolainen (31a) ja Matti Lemmetty (32). Tiilimaan ylempi porras, Vihtananmäki, hypähtää aina 107 metrin korkeuteen. Juurellensa se on saanut Antti Montosen (33) rakennukset ja kantaa ylpeällä huipullaan puiden välistä kodikkaasti pilkahtelevaa, kylän äärimmäiseksi jäävää Jooseppi Montosen taloa2 (34). Vihtananmäki jatkuu vielä pitkänomaisena harjuna edelleen oikealle, siltä osaltaan jo Kolomäen nimisenä. Tuolla kauempana Ahjärven kunnaiden takana näkyy Miettilä levittäytyvän omana kyläylänteenään ja lähempänä, heti oikealla, jatkosodan viimeisen vaiheen rajuissa taisteluissa maineikkaasti puolustautunut ja kuuluisaksi tullut Siiranmäki. Sen takana ja sivulla laajasti rajan pinnan suuntaisina kulkevat tummantuntuiset metsäkaistat kuuluvat ns. Riitamaahan.

Kivennavan kirkonkylää 1920-1930 luvuilla, oikealla Linnamäki. Museovirasto Karjalan Liiton kokoelma

Idän puolella katse pysähtyy Linnamäkeen. Sen palteita aamun aurinko ensimmäiseksi purppuroittaa. Muhkeanjuhlallisena kohoten, ylväänylevästi kaikkiin suuntiin leveäliepeisiä helmojaan laajentaen se verkkaisesti valuttautuu ympärillä oleviin syvännekohtiin. Sinnepäin ohjautuu Pietarin tie. Se aloittaa nousten Porvalinmäkeä ylös, tasaantuu hiukan ja kiiruhtaa sitten reippaasti uuteen nousuun piirtäen sen jälkeen kauniskaareisen uransa Linnamäen oikeaan, ns Homan puoleiseen rintaan. Vasemmalle jää tämän kirjoittajalle "runolehtona" ikimuistoinen, aurinkoisina suvipäivinä maariankämmeköistä ja keltaisista kulleroistaan kuuluisa, hiljaista linnunlaulua ja onnellista rauhantuntua uhoileva Rasi-niminen haka. Samalla puolella, miltei Rasin ulottuvilla kuvastelee taivastaustaansa vasten Linnamäen ylin (117 metriä) huippu rehevän ryytimaan peitossa olevine vanhoine valleineen ja rovastin pappiloineen. Alhaalla Pietarin tien alkuvaiheilla, Porvalinmäellä, aivan lähellä aikaisemmin mainituita Kannaksen Osuusliikettä ja kunnanlääkärin asuntoa näkyvät Taavi Keinäsen ((42), ent Abraham Taskisen, Juoseppi Hämäläisen (46) ja apteekin (47) talot. Kauenpana, osittain saarni- ja vaahterapuita kasvavan etelään viettävän vinoreunaisen nurmitörmäkkeen taakse piiloutuneena kurkistelee vaaleanvihreä kansakoulu. Kolomäen puolella nayttelevät Antti Jukasen (50), Juhana Ilosen (51) ja Kalle Siikanderin (52) talot katonharjojaan. Ja ikään kuin asiaankuuluvana kehystänä kaikelle tälle esittäytyy edempänä Ronnukylän seutuvilla ylpeäotsainen Pöllömäki. Mutta oikealla, kansakoulun taakse kohta laskevasta Linnamäen notkelmasta, ponnahtaa ilmoille Polviselän raskas ja komea harjurinne. Kantaen samannimisen kylän lisäksi alempana Röytänmäen loivanteilla lekottelevaa Tirttulaa se rohkeasti kuin voimakasruumiinen jättiläinen vyöryttää valtavanjylhät multamassansa suoraan kaakkoon mataloituen vasta Sudenmäkenä antaakseen virtaamistilaa Lintulan luostarin liepeillä solisevalle Lintulanjoelle. Sen toisella puolella häämöttävät vuorostaan Joutselän viereinen Sauhtananmäki ja muut jo salamykäisen rajan äärellä kohoilevat kukkuloiden huiput. Sillä suunnalla on aina ollut jotain pelottavaa, outoa ja enteellistä. Siellä, Mainilan metsien yläpuolella, taivas on leimunnut pimeinä iltoina tulenkarvaisena. Siellä, ei kovinkaan kaukana, mutta näköpiirimme ulottumattomissa on Pietari, tuntematon, arvoituksellinen Pietari, ja sen takana silmän siintämättömiin avartuva ihmeellinen maa, - jättiläismaa, jonka monisäikeisiin kohtaloihin taas kerran oman pienen ja vaatimattoman synnyinseutummekin elämänvaiheet niin merkillisellä tavalla oli tultava yhteenkiedotuksi.

Niin kävi. Sota syttyi, ja voitokkaana Kuoleman valtias liikkui rakkailla mailla. Ulkonaiset siteet katkaistiin, synnyinseutu jäi... Näköalapaikallamme on nyt hiljaista, ankeaa ja tyhjää. Tankkien jättämät jäljet ovat jo tasoittuneet entisten mansikkapiilojen päällä. Kuihtuvien, raiskattuina ja pahasti villiintyneinä viruvien sireenipensaiden ja juhannusruusujen keskellä peituvät omaisten ristit vähin erin kulottuneeseen nurmeen. Ja paikalla, missä ennen esi-isiemme kohottama ylväs pyhäkkö seisoi, on jo raunioita verhoavien horsmien punahehkuinen liekki avuttomana saanut sammua monen, monen syksyn yksinäiseen hämäryyteen.

Niin katoaa maallinen... Muistot vain elävät.

Talojen numerointi on Kivennapa kylästä kylään kirjasta. Samat numeroinnit löytyvät Virtuaalikivennavasta


Viitteet:

1. Talollisten Jussi Nykänen ja Sakari Mikkolainen nimiä ei ole Kivennapa kylästä kylään kirjassa, eikä myöskään Kivennapa Kirkonkylä kirjassa. Toinen lähinnä tuota paikkakuvausta vastaava talo olisi Filip Torkkeli (18).Häntä ei tässä Ilmari Pimiän tekstissä mainita.
2. Talon 34 omistaja ja asukas vaihtunut vuonna 1937 Jooseppi Montosesta Juho ja Hetti Sälliseen.


Kurkistus tähän päivään:

Lähde:

Paavo Kiuru Kivennapa 1952



Kivennavan kylät Kirkonkylä Kirkonkylän talot 1939 Kirkonkylän suvut Kirkonkylän väestö