Pihl-30

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pihl30.jpg

Vanhala

Asukkaat 1939

Johannes Holttinen, pso Ester Miettinen, lapset Anja, Aura ja Rauni.

Talon historia

Johannes Holttinen

Johannes Holttinen s. 21.6.1895 Pihlainen
pso Ester Hulda Miettinen s. 6.5.1906 Muolaa Punnus
Lapset:

  • Anja Holttinen s. 12.6.1929 Pihlainen
  • Aura Kyllikki Holttinen s. 11.11.1931 Pihlainen
  • Rauni Holttinen s. 18.1.1935 Pihlainen

Johannes Holttinen oli Antti Holttisen ja Anni Seppäsen poika talosta 29.

Helena Holttinen

Helena Antintytär Holttinen s. 29.2.1852 Pihlainen
pso Mikko Äkräs s. 29.9.1841 Pihlainen
Lapset:

  • Viktor s.15.7.1882 Pihlainen

Vuonna 1910 huhtikuussa löytyi Kivennavan Pihlaisten kylässä rahakätkö Mikko Äkrään pihamaalta. Pihalta poistettiin suuri kivi räjäyttämällä. Porattiin reikä ja reikään tungettu räjähdyspanos. Kivi peiteltiin hyvin, joten räjäytys sujui sen suuremmitta kommelluksitta. Vaimea jysähdys ja maan tärähtely kertoi kyläläisille Mikon pihakiven haljenneen useiksi lohkareiksi. Kun näitä lohkareita sitten ryhdyttiin miehissä siirtelemään huomasi Mikon vaimon veljenpoika 15-vuotias Johannes Holttinen maassa jotain mielenkiintoista. Löytö osoittautui lahonneeksi lieriöksi, joka oli täytetty toisiinsa kiinni juuttuneilla homehtuneilta vaikuttavilta pyöreillä litteillä metallikappaleilla. Oli joukossa joku neliskulmainenkin.
Myöhemmin selvisi, että tämä hopea-aarre, yhteensä 53 kolikkoa, oli ollut Äkrään Mikon pihamaalla kiven alla yli kolmesataa vuotta. Oudot parrakkaat kruunupäät kolikoissa olivat Sten Sture vanhempi ja nuorempi, Kustaa Vasa, Erik XIV, Juhana III... Oli Ruotsin äyrejä, ropoja ja Tallinnan markkoja. Vuosiluvut kolikoissa olivat väliltä 1560 - 1570.
Johannes Holttinen sai korvausta löytämistään hopearahoista Arkeologiselta komissionilta Viipurin läänin Kuvernöörin "suosiollisen toimenpiteen" kautta 60 markkaa.
Holttinen jaettiin vuonna 1911 Vanhalaan ja Holttiseen. Vanhalan omisti Mikko Yllönpoika Äkräs, joka oli tullut vävyksi Holttilaan. Vanhalassa oli 37,925 hehtaaria, josta viljelymaata 4,795 hehtaaria. Helena Holttinen asui puolisonsa Mikko Äkrään kanssa Pietarissa, kunnes sai perintöosuutensa kotitilasta. Helena ja Mikko asettui asumaan tälle tilalle Pihlaisiin. Heillä ei ollut lapsia, ainoa poika Viktor oli kuollut kohta syntymän jälkeen ja he ottivat ottopojakseen Helenan veljen Antti Holttisen vanhimman pojan, Johannes Holttisen. Tila siirtyi aikanaan Johannekselle. Tällä tilalla sijaitsi vanha perintötalo, Holttisen tilan nimi kulki Antti Holttisen rakentaman uuden talon mukana (Talo 29).
Helena ja Mikko Äkräs asuivat avioiduttuaan useat vuodet Pietarissa. Helena toimi hierojana ja perehtyi muihinkin terveydenhoidon menetelmiin. Hänellä oli kaapissa aina rohtoja. Mikko oli satulaseppä. Kun Helena vuonna 1911 sai osuutensa kotitilasta he muuttivat taikaisin Pihlaisiin. Helena ja Mikko testamenttasivat tilan Johannekselle, jotta tila säilyisi suvulla. Johannes oli 1920-luvulla ahtaajana Uuraan satamassa ja rakennustyömiehenä Imatralla. Helenan kuoltua Johannes tuli hoitamaan tilaa.
Tilan historia ennen jakoa Vanhalaan ja Holttiseen:

Antti Holttinen

Antti Holttinen s. 28.1.1826 Valkjärvi Valkeamatka
pso Ristiina Kirjavainen s. 20.6.1830 Pihlainen
Lapset:

  • Helena s. 29.2.1852 Pihlainen
  • Anni s. 1.11.1854 Pihlainen
  • Tapani s. 10.10.1857 Pihlainen
  • Justina s. 8.7.1860 Pihlainen
  • Tapani s. 28.5.1862 Pihlainen
  • Eeva s. 26.6.1864 Pihlainen
  • Antti s. 28.2.1868 Pihlainen
  • poika s. 21.3.1872 Pihlainen
  • Tuomas s. 25.8.1873 Pihlainen

Antti Holttinen tuli vävyksi Valkjärven Tarpilasta Pihlaisiin vuonna 1851 lampuoti Matti Kirjavaiselle (s. 1800). Lahjoitusmaa-aikana naisen piti saada lahjoitusmaan omistajalta lupa mennä avioon toiselta paikkakunnalta tulevan miehen kanssa, niinpä Ristiina joutui hakemaan naimaluvan Systerbeckin komentajalta. Tavallisesti poika peri aina tilan ja Matti Kirjavaisen kahdesta lapsesta olisi tila kuulunut Tuomaalle. Tuomas oli parisniekka, karjanostaja, joka toimitti hevosia ja lehmiä Pietariin aina Sisä-Suomesta asti ja tila oli mennä vieraiden haltuun. Ristiina meni lahjomalla monet Systerbeckin toimihenkilöt jälleen komendantin puheille. Komendantti totesi, että kun sinä näin pääsit hänen puheilleen, niin kyllä sinä kykenet taloakin pitämään.
Ristiinan ja Antin lapsista Antti, Anni ja Helena elivät aikuisiksi.
Antti Holttinen isojaossa vuonna 1895 Pihlaisten kylän Pekkolanmäen perintötalosta tilan 1.11 (Holttinen). Holttisen koko oli 76,46 hehtaaria. Viljelymaata oli 9,53 hehtaaria ja metsämaata tai viljelykelpoista maata yhteensä 66,56 hehtaaria. Tila oli 0,0833 osa kantatilasta ja manttaaliluku 0,0675.

Johannes Holttisen hopea-aarre

Edellä kerrottu Johannes Holttisen vuonna 1910 löytämä hopeakätkö on arvoitus. Kuka kaivoi hopeansa maahan 1570-luvulla? Mahdollisesti joku paikalla asunut henkilö, mutta kenellä heistä olisi ollut tuollainen omaisuus hallussaan? Vuonna 1575 venäläiset hävittivät Kurkelan ja Pihlaisen kylät. Olisiko rahakätkö syntynyt tuolloin?
1500-luvulta on käytettävissä niukasti lähdetietoja Pihlaisten kylän asukkaista. Tiedot ovat nautakunnittain, joten kylätieto on epätarkka. Epätarkkojen tietojen vuoksi on vaikea sanoa tarkasti, kuinka monta asuttua taloa Pihlaisissa on tuolloin ollut. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että asuttujen talojen määrä on pudonnut voimakkaasti vuosisadan lopulla. Vuonna 1574 suoritetussa veronkannossa Olli Iivosen nautakuntaan on kirjattu Heikki, Tapani ja Matti Sutelainen, Heikki, Matti ja Pekka Harsia sekä Pekka Pitkävarvas. Tapani Sutelaisen ja Pekka Harsian talot ilmoitetaan autioiksi. Vuoden 1583 veroluettelossa Lauri Iivosen nautakunnassa mainitaan verovelvollisina Matti Heikinpoika Harsia, Pekka Harsia sekä Matti ja Pekka Sutelainen. Nämä tilat ovat vapautettuja verosta kuninkaallisen majesteetin armollisella suostumuksella asukkaiden kurjuuden ja köyhyyden vuoksi.
Mistä rahat ovat maahan joutuneet ja kenen toimesta? Olivatko rahat ryöstösaalista?
Rajaseudulla asuvat joutuivat osallistumaan sotatoimiin monin tavoin lukuisammin kuin kauempana asuvat. Vuonna 1574 kuningas määräsi, että mies talosta oli nostettava aseisiin. Koska rajaseudun miehet tunsivat vihollismaata käytettiin heitä paljon tiedustelijoina ja muissa erikoistehtävissä Pähkinälinnan, Novgorodin ja Kaprion lääneissä. Tiedustelijatalonpoikia oli myös Pihlaisista. Aatelisen ratsuväen rinnalle oli muodostunut talonpoikainen ratsuväki Kustaa Vaasan määräyksestä. Jokainen, joka palveli ratsain sai 30 Ruotsin markkaa, 6 kyynärää verkaa, vapauden linnaleiristä sekä hevoselle ruuat. Pitkä Viha 1570–1595 oli ryöstösotaa ja sotaan lähtemisen keskeinen kannustin oli ryöstösaalis. Johannes Holttisen löytämässä kätkössä oli kuitenkin Ruotsin valtakunnasta peräisin olevia rahoja, ei venäläisiä.
Pitkän vihan eli 25-vuotisen sodan aikana on voinut tapahtua mitä vain. Rahat ovat voineet olla kätkettyinä alunperin muualle ja vasta myöhemmin kaivettu kiven alle Pihlaisten kylässä. Ryöstösaaliin on alunperin voinut kerätä henkilö, jolla ei ole mitään tekemistä Pihlaisten kylän kanssa. Olisiko räjäytyskuopassa ollut muutakin asiaan liittyvää kuin tämä löytynyt homeinen lieriö? Olisiko jokin antanut viitteitä kätkijästä? Tätä ei päästy enää tarkistamaan, koska kuoppa täyttyi heti vedellä, eikä kukaan viitsinyt lähteä sentään vaatteitaan ryvettämään. Sitä paitsi urakka oli vielä kesken. Lohkareet siirrettiin pois pihamaalta ja kuoppa tasoitettiin.

Lähteet:

  • Pihlainen kylä Kivennavalla, Pihlaisten kyläseura ry, 2005 ISBN 952-91-9680-6
  • Kivennavan seurakunnan arkisto
  • Kivennavan maarekisteri
Muut kylät Pihlaisten pääsivu Pihlaisten talot