Pihlainen 1957

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ensimmäinen Pihlaisissa käynti vuoden 1944 jälkeen

  • Keväällä –57 tuli tieto, että helsinkiläinen matkatoimisto järjestää matkan Leningradiin. Kaiken lisäksi Neuvostoliitto maksaa matkalaisille päivärahaa saadakseen alulle turistimatkat maahan. Joukko kivennapalaisia innostui asiasta ja mukaan lähti seitsemän pihlaislaista. Heitä oli Kirjavaisen veljekset Antti ja Eino, Vilho Kirjavainen, Lempi Kirjavainen, Erkki Kirjavainen, Matti Äkräs, Anja ja Väinö Holttinen.
  • Junamatka Vanhaan Suomeen oli jo elämys sinänsä ja etenkin pieni pysähdys Viipurissa. Pian perille päästyään alkoivat kivennapalaiset touhuta menoa kotikunnailleen. Kielitaitoiset Antti Kirjavainen ja Antti Mikkolainen järjestivät junamatkan Terijoelle, josta löytyi ”pikkubussi” jatkokuljetukseen.
  • Tulo kotikylään oli surkeista näkymistä huolimatta suuri elämys. Toisaalta oli mielessä pelko luvattomasta vierailusta. Tie oli jo paljon umpeutumassa ja pellot metsittymässä. Jokainen matkalainen lähti kuljeskelemaan omille kotipihoilleen. Asukkaita liikuskeli kylässä eikä Anjakaan uskaltanut mennä kotilähteellä käymään, koska siellä oli naisia pyykillä. Väinö Holttisen väliaikaiset rakennukset asunto, puimala ja kauppa oli otettu uusiokäyttöön ja navetan raunioiden viereen oli kolhoosilainen rakentanut navettarötiskön. Kanat kuopivat pihassa, talon nurkalla oli pieni perunamaa ja ”maatuska” käyskeli pihalla pienen lapsen kanssa. Väinö pääsi hänen kanssaan valokuvaan väliaikaisen kauppansa nurkalla. Yhteinen kieli puuttui, mutta jotenkin selvisi, että hänen miehensä oli kolhoosin traktorinkuljettaja.
  • Rakennukset kylässä olivat suunnilleen sellaiset kuin ne 13 vuotta sitten jätettiin, koulu oli kyllä sodassa vaurioitunut. Epäselväksi jäi, missä karjakolhoosi sijaitsi.
  • Samalla matkalla poikettiin kirkonmäellä ja etsittiin omaisten hautoja. Kovin olivat sodat myllertäneet hautausmaan, mutta omaisten hautakummut vielä löytyivät.
  • Jo menomatkalla Polviselällä poisjääneen Antti Kukkosen oli kaksi sotilasta pidättänyt. Hän oli kuitenkin saanut selitettyä sotilaille, että muut turistit ovat kohta tulossa noutamaan hänet. Kun toiset sitten tulivat oli Antti kovin liikuttuneena sanonut:” Viekää terveisiä kotiin, minun matkani päättyi tähän.” Matkalaiset saivat kuitenkin ”vangin” tempaistuksi muiden joukkoon autonkuljettajan rähistessä sotilaille, jotka jäivät tien varteen ihmettelemään.
  • Matkan aikana oli käynti Pietarhovissa, Talvipalatsissa, tutustuttiin metroasemiin ja muihin suurkaupungin nähtävyyksiin.
  • Pian tämän jälkeen Pihlaisiin alettiin rakentaa ohjustukikohtaa tutkatorneineen, kasarmirakennuksineen, kuljetuskaluston huoltorakennuksineen, ohjussiiloineen ynnä muuta. Henkilökunnalle tuli kuusi kolmikerroksista asuintaloa. Nämä kaikki eristettiin korkealla piikkilanka-aidalla, jonka sisälle ei ollut menemistä ja koko kylällekin meno oli kielletty. Puskutraktorit kasasivat talojen rauniot suuriin kasoihin ja kiviset talojen perustukset vietiin muualle. Koko asuttu alue on nyt melko tyhjä asukkaista ja rakennukset rapistuvat ja maaperäkin on saastunut öljy- ja muusta jätteestä laajalta alueelta.


Anja Holttisen kertoman mukaan kirjoitti Antti Holttinen


Matkakertomuksia Kivennavan väestö 1800-luvulla Kivennavan suvut (sukunimet) 1700-luvulla Kivennavan vanhat suvut