Soppikylä

Sisällysluettelo

1 Soppikylän historiaa
2 Kivennapa kylästä kylään: Soppikylä
3 Soppikylä nyt
- 3.1 Soppikylään liittyviä linkkejä

Soppikylän historiaa

Soppikylässä oli 1500-luvun loppuessa Valkiaisen verotila ja 8 autiota. 1624 Valkiaisen lisäksi kylässä viljeli myös Vasselinen. 1632 Valkiainen on edelleen Soppikylässä. Tämän lisäksi Sopoilla oli kaksi tilaa. Sopot katosivat ja Soppikylään jäi Valkiainen. Vuonna 1639 Valkiaisen tilaa viljeli Smedh. Kylää ei ollut vuodesta 1642. 1663 Paavilaiset asuivat Soppikylässä. Kymmenen vuoden kuluttua 1673 tilaa viljeli Järveläinen veljensä kanssa. Järveläisen tilan rinnalle raivasi Lempinen tilan 1680. 1688 Soppikylän kahta tilaa viljelivät Lempinen ja Suutari. Vuosisadan vaihteeseen nälkävuosien jälkeen Soppikylässä oli kaksi tilaa. Järveläinen ja Suutari. Vuonna 1723 kylää ei enää ollut.

Katso Soppikylän suvut

Kivennapa kylästä kylään: Soppikylä

Soppikylä oli pieni, viihtyisä kylä muiden kylien joukossa Neuvostoliiton rajan tuntumassa. Soppikylä oli saanut nimensä siitä, että se sijaitsi Kivennavan pitäjän ja koko Suomen viimeisimmässä sopessa Kuuritsansuon laidassa, suolla kulki valtakunnan raja. Soppikylässå oli kaikkiaan 18 taloa, joista 4 oli talvisodan syttyessä kuitenkin asumattomana. Kylän asukasluku oli myös pieni, vajaat 80 henkilöä. Pääasiallinen toimeentulo oli otettava maa- ja metsätaloudesta, sillä mitään teollisia työpaikkoja ja palveluja ei kylässä ollut. Soppikylän miehet olivat kuitenkin erittäin taitavia kirvesmiehiä, jotka tekivät erilaisia rakennusurakoita laajalti oman pitäjän ulkopuolellakin, jopa Venäjän puolella, silloin kun valtakunnan raja oli vielä avoin.

Lähdettäessä kulkemaan Soppikylään Kanalan kansakoululta olivat kaksi ensimmäistä taloa, Seppäristola ja Seppäläis-Mattila, vielä Kanalan kylään kuuluvia. Ensimmäinen Soppikylän talo oli Eerikkilä (n:o L), jota aikaisemmin asui Riikosen Helena tyttärineen, viimeisinä vuosina Naulapään Eino Hiljansa (o.s. Suutari) kanssa. Suven Jaakon tila (n:o 2) kuului aikoinaan valtiolle, mutta 1930-luvulla Jaakko Susi Lipolasta osti sen ja tämän jälkeen taloa ruvettiin nimittämään Suven-Jaakkolaksi. Ennen talvisotaa talo myytiin Pimiän Matille ja se jäi asumattomaksi.

Kylän teiden risteyksessä oli Toivola-niminen talo, jota sanottiin Riitan-Anttilaksi. Talon isantä o1i Antti Naulapää, emäntä Ida (o.s. Hännikäinen) ja Lapset Lyyli ja Pentti. Kun lähdettiin kulkemaan Torppiinkujasia pitkin, ensimmäisenä oli Honkala-niminen pikkutila, jota asui Honkasen Juho Mariansa kanssa. Vuonna L934 tila meni myyntiin ja sen osti Tobias Kaukonen, mutta talo oli asumaton talvisodan syttyessä.

Tahvola (n:o 5) isäntä oli Antti Naulapää ja emäntä Helena (o.s. Joroinen). Seuraava talo oli Suutari ja talon asukkaatkin Suutareita, nimittäin vanhukset Tahvo ja Kaisa (o.s. Naulapää) ja omistajat Antti ja Hanna (o.s. Vaittinen) lapsineen. Salomonin-Mattila (n:o 7) tunnettiin viimeisinä aikoina Suutarin-Mattila isännän nimen mukaan. Talon emäntä o1i Mari (o.s. Koppana) ja perheeseen kuului kaksi tytärtä Meeri ja Maire.

Tietä eteenpäin kuljettaessa oli seuraava talo nimeltään Kaunola, mutta sitä sanottiin Annin-Mattilaksi, sillä viimeinen isäntä oli juuri Annin-Matti. 1930-luvulla tämän tilan osti Johannes Honkanen ja talo oli talvisodan syttyessä asumaton.

Kotipelto-nimistä tilaa (n:o 9) isännöi Johannes Honkanen ja talon emäntä oli Hilma (o.s.Kakko). Perheeseen kuului tytär Aura ja poika Alpo. Naapurissa asuivat toiset Honkaset ja tilan nimikin oli Honkanen. Tätä paikkaa isännöivät yhdessä veljekset Vihtori ja Viljami. Torpiinkujasten päässä oli vielä pari taloa. Syvänoro niminen paikka kuului Antti Riikoselle ja hänen vaimolleen Annille (o.s. Kuortti) ja Suosaari-niminen tila (n:o 12) Johannes Riikoselle ja hänen vaimolleen Kaisalle, joka myös oli omaa sukua Kuortti.

Kaukosenmäen kujaset

Kylän risteyksestä lähtivät yhdet kujaset Räikylään päin ja näitä kujasia nimitettiinkin Kaukosenmäen kujasiksi. Ensimmäinen talo (n:o 13) oli Juhanla, jossa isännyyttä piti leski Helena Naulapää lastensa kanssa. Viimeisinä vuosina oli isännyyttä jakamassa Mikko Kiuru. Sarvela-nimistä paikkaa asuivat Suutarit. Isäntä oli Pietari ja emäntänä Hedvig (o.s.Thusberg). Heillä oli iso perhe, johon kuului neljä tytärtä ja saman verran poikia, kaikki perin työteliästä väkeä. Suutarit ostivat vuonna 1937 Ilosen tilan (n:o 15) kunnostivat sen ja asuivat siinä, joten Sarvela oli vuonna 1939 jo asumaton.

Numerolla 16 merkitty talo ja tila kuului veljeksille Antti ja Matti Kaukoselle ja Matin vaimolle Vapulle (o.s. Särkkinen). Tilalla asui myös veljesten äiti Helena Kaukonen (o.s. Rontu) kahden tyttärensä kanssa sekä joukon jatkona vielä Toimi-niminen poika vanhempinaan tilaa. Isännän nimi oli Matti. Soppikylän viimeinen tila ja talo kuului Rautiaisille ja taloa isännöi ja emännöi Maija Rautiainen yhdessä kahden tyttärensä Idan ja Helenan kanssa.

Paikannimiä

On syytä vielä mainita näin aikakirjoihin vietäväksi joukko paikannimiä, jotka olivat Soppikylän asukkaille tunnettuja ja rakkaita

Alalehto

oli lehti- ja sekametsää kasvava alue ja kuului Rautiaisten tilaan

Alaniitty

oli luonnonniitty ja kuului myöskin Rautiaisten tilaan

Alasuo

oli alue, jossa oli kylän jokaiselle talolle erotettu mutapalsta

Hallanotko

oli alue Soppikylän ja Räikylän välillä

Heikkiläisluosa

oli ns. matonpesupaikka teiden risteyksessä ja siinä pysyi vesi läpi kesän

Honkasten sopukka

oli metsäalue alasuon reunassa ia kuului Honkasten tilaan

Huuhtasenoja

oli pieni oja, joka virtasi Rönöstä Kuuritsansuolle päin

Ilosten kukkulat

kuului Suutarin tilaan. Niitä oli kaksi ja korkeimman kukkulan korkeus oli 150 metriä merenpinnasta

Kaukosenmäki

oli kylän osa, jossa sijaitsivat Kaukosten, Pimiän ja Rautiaisen talot

Kissanmäki

oli paikkakunnan korkein paikka ja se kohosi 160 metriä merenpinnan yläpuolelle

Kokkomäki

oli paikka, jonne nuoret kokoontuivat kesäiltoina ja pyhisin

Kuoppamäki

oli paikka, jossa sijaitsivat lähes koko kylän perunakellarit eli "potattikuopat"

Kurimukset

olivat pieniä suonsilmäkkeitä Kuuritsansuolla

Lankakunnan raja

oli viivasuora linja, joka erotti Soppikylän ja Vehmaisten maat toisistaan

Myllypelto

oli peltoalue, jossa aikoinaan sijainnut Suurnaulapään tuulimylly

Pyörösuo

oli Soppikylän peltojen alla ja oli nimensä mukainen eli pyöreän muotoinen

Pötsikkö

oli vesipaikka eli luosa ja uintikelpoinen lapsille

Ristkiventie

oli ojittamaton kärritie Salokujasten jatkona

Savikkoinniitty

oli luonnonniitty Kuuritsansuon varrella ja kuului Rautiaisten ja Pimiän tilaan

Syvännoronpalle

oli mäki, joka hevosenkengän muotoisena ympäröi Syvännoron notkoa ja kohosi paikka paikoin 150 metrin korkeuteen.

Valkiaismetsä

oli metsämaata Soppikylän, Räikylän ja Valkiaissuon välillä. Valkiaismetsässä sijaitsivat Soppikylän tilojen osalta ainoastaan Kaukosten metsät.

Lainojan ja Veneenpohjan niityt

olivat kaukana Soppikylästä, mutta maatalouden kannalta arvokkaita. Niittyalueita tältä alueelta omistivat Iloset (Suutarit). Kaukoset, Pimiät, Rautiaiset, Honkasen veljekset Vihtori ja Viljami. Suutarin Antti ja Matti sekä molemmat Naulapään Antit.

Saratteensuo

oli suoalue, jonka keskellä olivat seuraavat saaret: Selänsaat, Karhunsaat, Piensaar, Horsmasaar, Huiskonsaar, Papinsaar, Mutasaar, Keltasaar, ja Lehtsaar. Kaikki saaret kasvoivat runsaasti karpaloita, muuramia ja puolukoita ja olivat siten soppikyläläisille haluttuja marjastuspaikkoja.

Soppikylä kuului Kanalan kansakoulupiiriin, joka oli koko pitäjän suurimpia, sillä siihen kuului lisäksi seitsemän muuta kylää. Kanalan koulu aloitti toimintansa vuonna 1902, ja sen viimeiset opettajat olivat Eino Janhunen, Liina Pyykkö-Pulliainen ja Maria Sirkiä. Viimeiseen koulun johiokuntaan kuuluivat Väinö Kuortti Saarenmaalta, Antti Kaukonen Soppikylästä, Topias Pyykkö Kanalasta, Toivo Kakko Vehmaisista, Nestor Seppänen Siiranmäeltä ja Otto Honkanen Räikylästä.

Ylämaan maidonmyyntiosuuskunta oli perustettu 1926 ja sen toimipiste oli Siiranmäellä. Siinä oli 64 jäsentä, joista osa oli Soppikylästä. Tässä "kermatalossa" otettiin v. 1937 vastaan maitoa yhteensä 251043 kg ja toimitettiin edelleen Viipuriin.

Antti Kaukonen puolestaan ajoi maitotaloustuotteita hevosella jokaisena viikonloppun Kellomäelle. Lähtö tapahtui perjantaisin, yöpyminen oli Lintulassa ja sitten lauantaina aikaisin aamulla Kellomäelle ja illalla takaisin kotiin.

Tahvola-niminen talo oli aikoinaan ollut Naulapää. Siellä kirjoitti 1800-luvun puolivälissä Antti Naulapää lahjoitusmaa-ajoista kertovan "Orjavaltain valitusvirren", joka painettiin vihkoksi Viipurin Työväen Kirjapainossa vuonna 1909. Eino Naulapää luovutti runon myöhemmin Kivennavan historiatoimikunnan käyttöön ja se on painettu Kivennapa-kirjaan lyhennetyssä muodossaan.

Vanhimmat asukkaat

Sukupolvesta toiseen kertova perimätieto kertoo, että Soppikylän vanhimmat asukkaat olivat peräisin jopa 1500-luvulta. Heidän sukunimiään ovat olleet Huuhtanen, Jäkkönen, Painilainen, Pitkänen ja Sarvi.

1600-luvulla Kivennapa joutui Rosenstjerna-suvun läänitykseen ja suvun neljäs tytär Maria oli avioliitossa everstiluutnantti Per Lillien kanssa. Marialla oli Kivennavalla vuonna 1652 hallinnassaan kaikkiaan 74 taloa, joista kahdeksan oli Soppikylässä.

1900-luvun Soppikylän asukkaat olivat kaikki muualta kylään muuttaneita. Niinpä Jäkkösen paikalla asuivat Naulapäät. Jääskestä tulleiden Painilaisten tilalla olivat Honkaset, Valkjärveltä tulleiden Pitkästen tilalla asuivat Rautiaiset, jotka olivat kylään tulleet Korpikylästä ja Sarven tilan osti Ilonen Lipolasta.

Toimi Kaukonen