TAUNO HOKKANEN

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Keskustelussa seurataan esillä olevaa Ahjärven karttaa. (Äänitteessä on katkoja ja siksi jotkut kertomukset keskeytyvät.)

Tauno Hokkanen joutui pienenä poikana kapinan aikana pakenemaan kodistan heinälatoon, kun punaiset lähestyivät kylää. (00:00)

Tauno Hokkanen: Kivannaval Kopperin saha. Sit taas Ahjärves oli saha kans.

Unto Pyykkö: Sie muistat sen ajan vissii vielä.

Tauno Hokkanen: Joo, kun Ahjärves Porthanin saha oli. Minä muistan kapinankii, ko mentiin sottaa pakkoon. Olin siin kolmenvuotias sunillee.

Unto Pyykkö: Kyllä semmone erikoine asia jää mieleen.

Tauno Hokkanen: Muistan ko lähettiin hevosen kans menemään heinäkuorman kans sit maantietä ja mentii sinne, meil oli Kylmäojan niitty siel. Siel oli Kylmäojan mei puol kans. Heinälattoon ne veivät meijät. Sitte taluttiit lehmät sinne. Pelkäsiit ku punaset tulivat Valkjärveltä päin, että jos ne ottaa sitte mitä saavat irti. Siin maantien varres meil oli yks lato. Näkkiit et sielt Kajanderilta ([61]) päin tuli hevosmies, ni ajoit hevosen kiireesti laon taakse piiloon niin kauan kun meni se hevosmies Valkjärvelle päin ja sit hevosta selkään ja yli maantien sinne metsään. Siel oltiin. Katsoit et lapsil tulloo kylmä, ni meiät veivät Leskiselle ([87]) sitte. Leskinen asui sielä metsässä lähellä. Unto Pyykkö: Leskisen Viljam.

Tauno Hokkanen: Ni, Viljamin paikka oli sielä metsässä. Siel missä oli Konkarit ([86]) ja Toiviaiset ([85]). ... Meijät veivät sit Leskiselle sisää ku pienii oltii ku ol syksykylmää nääs. Eihä se montaa päivää kestänt kun meni se häly ohi ni sitte taas päästii takasin.

Unto Pyykkö: Semmone muistikuva jäi.

Tauno Hokkanen: Miul jäi semmone muistikuva, muistan ku lähettii. ... Ne saivat lupia sinne ja sit siihe tuli, minä muistasin, et siinä välillä oli lyhemmän ajan siin Vilkin paikalkii, ku minä muistasin kukas se oli siinä.

Unto Pyykkö: Niin se on semmone pikkune tila vaan.

Tauno Hokkanen: Siin oli olt aikoinaan noi Pyykön veljekset, Iivarin isän ja niil veljeksil myllykii siin, juuri siinä sillan paikal.

Unto Pyykkö: Ai se on se Pyykön mylly sitte olt siinä.

Tauno Hokkanen: Siinä Höltän ([81]) ja sen Vilkin ([80]) välil siin.

Unto Pyykkö: Mie aina luulin, et se tarkotti sitä Selosmyllyy, mikä Pyykön Pekollakii ol. Mut täs on olt tosiaan ihan eri mylly. Se vesi on olt vissii ylempän sillon.

Tauno Hokkanen: Sen on ollu vähä ylempänä. Siinä oli vähän sitä kivikastaki viel siinä Vilkin puolel siin joes, et näkee et siin on ollu ...

Unto Pyykkö: Joo, mie muistan, et siin semmone puro oli. Se on tuos nimellä Ahjärven puro nimeltää.

Tauno Hokkanen: Raivolassa nää ol muuttant sit Valkjärvelle. Ne käi meillä. Välillä viiskii autoo oli meijän pihassa ([62]). Minä olin niillä oppaana mukana siel ravustamas. Ne oli herrat ja rouvat tehneet suuren tulen sinne ojan varteen. Oliks se Pohjalaisen niittyy ja sitte mikä missäkii. Minä olin heillä apulaisena. Pyytelin ku he laittoit pyydykset vetteen ja laittoit syötit ja makso mulle. Välii saivat siin viis- kuussattaa rapuu yössä. Siin oli rouvat mukana. Ryyppäiliit siel ja loikoiliit siin tulel. Söivät hyvii voileipii ja tarjosiit minulkii aina siin. Minä olin apuna ja maksoit minul ain sievoset rahat kun minä johdatin heitä ojan varteen.

Unto Pyykkö: Se ol se rapu sillo jo hyvin tärkee.

Tauno Hokkanen myi rapuja Terijoen merikylpylään. (04:12)

Tauno Hokkanen: Sit minä huomasin, et se ois parempi, saisin paremman ansion, ni minä rupesin itse pyytää ja rupesin viemään Terijoelle niitä merikylpylään. Riikosen Eino harrasti samaa sitte kans. Sitte pyydettiin sieltä järvestäki, silt toisel rannalt Miranovskit ([51]) mis oliit nyt Miranovsin paikkana. Siellä minä käin sit sen Henttisen Johanneksen kans. Käytiin pyytämäs sieltä järveltä, mikä assuu Valkeekoskessa. Käytiin sielt pyytämäs. Pantiin lihakimpaleet kivveen ja laskettiin pohjaan sit pienii kivii, ettei ne saaneet vietyy sinne kivenonkaloihin ja sit saatiin isoja rapuja. Miranovin Valeri, joka siinä asu, ni se tuli ain viel minult ostamaan. Sano ku hän on pant kaikenlaiset herkut mut hän ei saa niitä. Sit se vei sinne Raivolan tuttavilleen niitä. Ostikin minulta joskus niitä. ... Kyllä se Henttisen Johannes muistaaksein, se joka Valkeekoskes asuu ja Hätöset, ne harrasti jonkin verran sitä. Ne teki Ahjärven ojan varteen semmosen pienen ojakuuron ja laskiit siihen veen ja sit tyhjensiit ne muurahaismunasäkin siihen. Paniit sanajalkoi siihen ja muurahaiset kantoit munat sinne sananjalkoin alle ja ne ei päässeet pois ku oli tehty pikkunen vesiväylä ympärille. Ne toivat säkissä ja kolistiit siihe et saivat ne munat puhtaana kun ne oli sananjalkojen alla. Ne itse tekiit erottelun. Se oli aika kallista se muurahaismuna. Apteekkiin se veivät. Lääkkeitä jotaki valmistiit niistä sitten. Kyllä semmostakii harjoittiit.

Unto Pyykkö: Mie muistan sellasta kuulleen, että tommosta kärpäsruutii tai mitä se ol, veivät apteekkiin.

Tauno Hokkanen: Kyllä minäki muistan. Minäki käin niitä riipimäs. Se ol semmone tupsupäinen, sitä ku vedettiin. Puotti ylläältä tulitikun kans ne palo niin ku muuki ruuti.

Unto Pyykkö: Se ol tommasta pienyritystä monenlaista. Marjoja siel paljo oli kesäl. ...

Tauno Hokkanen: Ku saha oli toiminnas.

Unto Pyykkö: Oliks se täältä viety sitte se huvila sinne?

Tauno Hokkanen: Se oli Kajanderilta myyty. Siinä oli iso huvila, venäläisiin rakentama. Kaks talloo siin oli vastekkain siin meni raput. Kahen puolet ne huoneet oli siinä missä asuit itse. Sen jälkeen hajottiit nekin ja rakentiit itselleen ihan uuen hirsirakennuksen siihe tienlaitaan. Siinä oli muita, iso huvila minkä ne myi Porthanille. Se tuli se konttorirakennus siitä. Metsät taas Kajanderilta möivät Porthanille, sahan omistajalle, sama niin ku Rouhiainenki myi kans Kuijärven puolelt. Sil ol olt paljo hevosii sil Vakaarilla. Sit oli muuttanu ja myyny sen pois tai kapina-aikana tietyst joutu lähtemää pois ku muutkin sieltä. Se jäi sitten se alue. Se ol ollu venäläisten hallussa sillo ennen kapinaa. Valkaarit oli viimesii. Meijän äiti puhu vielä siitä Valkaarist ku käi vielä siellä asioil. Ne käi aina ostamas kaikenlaista. Paisteli piirakoita ja sen semmosii. Se ol ain niin ku semmosta sivuansioo emännille ku venäläiset halus käyä ostamas kaikkee, ku sielä oli sitä huvila asutusta. Rouhiaisen ([35]) kohal se oli kans juuri sitä huvila-asutusta, jonka Rouhiainen osti.

Unto Pyykkö: Silhä oli monta rakennusta ja isot navetat olivat aikoinaan. Siel ol olt isot karjat.

Johannes Henttinen rakensi sahan työläisille ruokalan, jonka yhteydessä oli myös kauppa (8:50)

Tauno Hokkanen: Siel oli tommone pernakonekii mitä lanattiin. Pitkin Ahjärven kylää sitä palikkakonetta heittopyörällä. Se oli sinne Rouhiaisen tilalle jäänyt siltä venäläiseltä kun se osti sen. Se oli ensin vuokraajana se Rouhiainen ([35]), mutta se osti sitte sen paikan ittelleen. ... Oivan isän veli piti siinä Porthanin sahan lähel. Heil oli sainoi siinä mis käi ne sahan työläiset. Tuliit joen yli. Oli tehty semmone kävelysilta ja käivät siin ain syömäs ruokatunnilla. Heillä oli kauppa kans siinä joen varrella. Saha oli siinä toisella puolella jokkee.

Unto Pyykkö: Jaa justiin täl Reetil ja Johanneksel.

Tauno Hokkanen: Sit ku saha meni pois sit ne purkiit sen rakennuksenkii ja rakentiit siihe lähelle kotitaloaan ([68]). Pittiit semmoses pienes mitas viel, mut se ei enää sit antanu kannatusta.

Unto Pyykkö: Mie muistan, et kauppa oli vieläkii, ku mie olin pien poika, entisensä.

Tauno Hokkanen: Oli siin se oli talon luona. Sit ne muuttiit sen rakennuksen sieltä joen varresta pois kun sahan hajottiit.

Unto Pyykkö: Onkos sinul muistikuvaa, että mitä tarkottaa ku punaselle portille meni sielt, lähti tie. Miekii muistan, sanoit et punane portti, mistäs se johtus se nimi punanen portti?

Tauno Hokkanen: Minä en tiedä. Se oli sielä Suvenkylään mennessä.

Unto Pyykkö: Siel niittylöil, meijänki niitty ol siel. Sannoit aina, et punasel portil.

Tauno Hokkanen: Se ol vissii maalattu punaseks. Se ol tietysti suvekyläläisiin ja ahjärveläisiin oisko se rajapaikka ollu siinä, joka piti sitäkii, ettei lehmät pääsis sinne Suvenkylään.

Unto Pyykkö: Toisest kyläst toiseen. Sielhä ol aita välil.

Tauno Hokkanen: Siel ol aita ja ne niityt oli. Siin oli meijän niitty oli ensimmäinen siinä kun Pyykön ([82]) juuriltä läksi. Sitte oli Kajanderin niitty, se oli meijän takan. Sit alko siitä punaselt portilt Lifländerin Jussin ja sit oli vissiin Hovin niitty, mitä sanottiin Ignatjeffin ja sitte sinne ettee päin oli Riikosen ja Kakkolaisen ja ...

Unto Pyykkö: Siel oli meijänkii. Se oli tavallaan ku Suvenkylän puolta, mutta se niitty oli sielä.

Tauno Hokkanen: Punanen portti oli, minä muistan, oli sielä kauempana juuri sinne Suvenkylään mennessä.

Unto Pyykkö: Siinä välillä juu. Kyllä miekii sen portin muistan, mutta ei se ollu enää punane sillo, mutta sannoit punaseks.

Tauno Hokkanen: Se on olt ehkä siit maalauksest tai mistä. En minä ole varma. ... Kirkkoonki lähettiin sitte huomenis. Kämmitii sinne auton lavoille vaan. Se vei nii paljo kun sopi siihe autoo.

Unto Pyykkö: Nii kuorma-auto?

Tauno Hokkanen: Kuorma-auto joo. Sit se poika oli Jussi. Se ajeli kans sitä autoo.

Unto Pyykkö: Nii se oli Raskaan Aleksanteri nimeltää. Oliks se sitte se Jussi veli, poika, vai mikä sitte oli sielä Rau'un apteekkarilla?

Tauno Hokkanen: Se oli se Jussi. Mie tiedä oliks se sen Saskan veli vai kumpi siin?

Unto Pyykkö: Sammoi Paloposkii.

Tauno Hokkanen: Niin Paloposki. ...

Unto Pyykkö: Sie muistat vissii ku sieltä alkoit ajaa sitä puutavaraa sielt Porhanin sahalta autoilla.

Autoja varten rakennettiin lankkusiltoja, jotta ne pääsivät mäistä ylös. (12:33)

Tauno Hokkanen: Ensin ajettiin hevosilla. Muistan ku Laineen Tahvokii ja se Laineen poika, se Veikko ol vakituine ajaja melkee siin kans ku se ajo ain vosikas sitä Raivolaan. Hevosiin kans alkuun. Porthan osti itselleen autot. Sit siel ol autokuskit, mutta ne autot ol ussein remontissa. Sit se tympäänty siihe ja se möi niille autokuskiloil ne autot ja sit ne ajjoit. Maantiesillat ne 4-5 siltaa lankuttiit. Panniit neljä lankkuu rinnakkain ja metri välii ja sitte toinen.

Unto Pyykkö: Vahvistiit vähä.

Tauno Hokkanen: Raiteet näät, ku sillo ei autos olt niitä pikkuvaihteita ja vauhilla piti mennä. Jos ei pääst, ni apumies kivvee pyörän alle ain et ei pääst takasii, et sai vaihettuu. Ne tekiit nollalankuista sitte ne sillat Porthanin sahalta. Ne oli siinä Höltän ([81]) luona siin mäessä, sekä oli siinä Henttisellä ([77]) sielä. Sillo siel ei olt uutta siltaa sillo vielä. Sieltä se vahna tie kiersi. Siihe ol laitettu lankkusilta. Höltän ([81]) luo toinen ja mei ([62]) kujan suuhu kolmas ja Kajanderin ([61]) mäkeen neljäs ja Salakan ([98]) mäkkeen viel. Viis siltaa ol tehty sil taval ja siihe män lankuu paljo ku neljää lankuu rinnan ja poikist aluspuut ja sit molempiin raitein kohal ni pääsiit sit ne autot paremmin ylos niist mäkisist.

Unto Pyykkö: Niin tuli hintoihin sekkii.

Tauno Hokkanen: Kyl se tuli nii.

Unto Pyykkö: Kumminki men enempi ku hevoskuormal.

Tauno Hokkanen: Kyllä se meni.

Unto Pyykkö: Oliks sillä sillon jo sill Laineen Tahvol se hevone. Sillä ol semmone Mutu nimine hevone ku se ol laiha ni sillo ku se ajo marjoi miun aikanain.

Tauno Hokkanen: Minä en muista enää hevosta minkälaine hevone, mutta kyllä se Veikko paljo oli reissussa Raivolas ... Koulusta mä tulin ja Rouhiainen ajo täältä jostain ni minä juoksin aukasemaa portti. Se oli tehty semmone erikoine portti oikee semmosist vinorimoista. Minä aukasin portin, ni hääkö sai ajettuu hevosen sisäpuol, sillo se otti kukkaron taskusta ja anto miul rahasumman. Mie en muista mikä se oli, mutta anto hyvitykseks ku sai kohteliaisuutta. Kyllä se niin mieleen muistiks sit. Toisia harmitti ku katsoit ku hyö ei olt menneet ja minä menin ja sain sit palkkionki.

Unto Pyykkö: Missä päin teillä käi lehmät? Tauno Hokkanen: Yli maantien, ku meijän metsä alko siitä. Maantien yli vaan, sinne väljälle vaan. Sitte ne meini, siel oli sit ...

Unto Pyykkö: Saarijärveltä takan jossaki?

Tauno Hokkanen: Ei ne oikee sinne Saarijärvelle päin, paremmin sinne ettee päin. Ne meni sinne Jukolammille saakka. Semmosenkii vissii sen olen johonki pant.

Unto Pyykkö: Kyllä se siel kronikas on.

Tauno Hokkanen: Ne oppi käymään ne meijän lehmät niin kaukana. Rinteellä kasvo, sanottii saraheinä, semmosta levveetä heinää. Se ol vissii makkeeta ja ajoit niitä takkaa sitte. Välii meinäsiit jäähä yökskii. Kerranki ku mie läksin etsimää ja itseki jou'uin Rantakylään. Sieltä neuvoit, et määt maantietä myöte kottiin ni sit ossaat.

Unto Pyykkö: Teil oli kylän yhteinen ranta vissii tuol, tuossa.

Tauno Hokkanen: Juu se ol Hiiren ([64]) luon, Riikone ([65]) siin ol. Ku tei puol järvee oli laituri ni kyläkokouksessa puhuttiin, et myökii saahaan. Mei puol tehtiin kans sit laituri. Meijän metsästä puut otettiin sitte vielä, ja osti kylän rahoilla. Tehtii hirsistä, hienoista hirsistä piilukirveellä. Sitte jäi semmosii niin ku neljä tuumaa paksut hirret tasas. Niitä tul neljä viis rinnakkain. Muutama jatkos sit pääkkäin. Pääs sit pyykkärit paremmin siihe toimimaa.

Unto Pyykkö: Kyll sielki ol vissii tuoskii hyvä hiekkaranta tuolla kohtaa.

Tauno Hokkanen: Oli siinä kyllä. Siin oli Riikosil ([65]) ja Hiirel ([64]). Ne viel harjoitti semmosta ku ol kesäaikana, et ne oli semmone kalapyydys sanottiin kuuritsaks. Oli semmonen puulenkki iso ja siihe verkko sidottu jotenkii. Männiit kahlasiit ryntäitä myöten vees ja vettiit sitä ja supistiit sen vastekkain. Yks työns venettä siinä sitte kallistiit ja sielt tuli kallaa, sai pistää jo kalakeiton pian kiehumaan. Riikoset ja Hiiret tekkiit aina, minä olin monta kertaa seuraamas sit. ...

Unto Pyykkö: Se rakens siihe ...

Tauno Hokkanen: Täs ol Piltzin Voltin maita, jos ei täs olt jossakii. Ku me ostettii kummikii semmone joku salvos, oisko se ollu pernakuopan pääl tehty semmone hirsisalvos, et siint tehtiin sauna. Ostettiin Voltilta vielä, et se ol jossain tässä Suutarin Annin ([44]) vastapäätä. Missä se Suutarin Anni nyt oli?

Unto Pyykkö: Se oli tässä ([44]).

Tauno Hokkanen: Niin se oli tässä jossaki tässä Holttisen Väinön ([45]) paikal. Mie en tiiä oisko häl olt maatakii Voltil vai oisko se... Kumminki Volti se omisti sen rakennuksen. Se ostettiin ja tehtiin sauna. Pari kolme varvii tehtii lisää siihe puitteita ja sit ihan riitti.

Unto Pyykkö: Siel on ollu tuommonenki ku Nyymannin huvila ja se on olt asunt jossaki joku Jussi Pyykkö.

Tauno Hokkanen: Pyykön Jussi ja se jos muistat sitä Arvi Pyykköä.

Unto Pyykkö: Ai se ol sen isä?

Tauno Hokkanen: Niin se Jussi Pyykkö oli sen Arvin. Se oli Iivarin sedän veli. Oisko se olt sen Pyykön Iivari sen Mikon veli? En ole varma, minä muistan niin ku ois olt.

Unto Pyykkö: Amiks sannoit.

Tauno Hokkanen: Notko Pyyköks sanoit. Sit se Arvi asu täs josssain. Siin oli semmonen rakennus ja Arvi piti yöllä vähä sitä viinapuljuu. Siinä oli justii mitä puhuin sitä ostettiin Piltzin Voltilt se rakennus. Siel oli muistaakseni sellane kellarimonttu siel alla. Siel oli niitä 10 litran pyttyi. Sattui aina sin niitä tyhjii. Nähtii vielä kun purettiin sitä rakennusta.

Unto Pyykkö: Oli vähä liikemies.

Tauno Hokkanen: Niin Arvi oli liikemies. Minä en tiiä eläneekö ennää. Mie kerran näin ...

Unto Pyykkö: Erikoisempaa mieleen.

Tauno Hokkanen loukkaantui niin vakavasti suksimäessä, että hänet jouduttiin viemään Viipuriin sairaalaan (20:02)

Tauno Hokkanen: Noo ei minulla mittään muuta. Minä muistan kummikii ku Salakan pellon suksmäes voimistelutunnilla laskettii kilpaa. Ei olt takarenksilöi oli huopatossut vaan ja nää tavalliset mäystimet. Hypättiin Pyykön Jorman kans kilpaa. Se sattuki, miul ol ostettu isä toi Viipurist miul ostosukset ja niis oli se kanta semmone huippu kans, vähä niin ku kären tapane. Miekö ko hyppäsin miult läks ne sukset jalasta pois. Toinen suksi meni sen kärki hankeen ja mie itse lensin siihen sukseen. Se mäni 10 senttii reisilihakseen. Mie jäin roikuun siihe sitte. Toiset koittiit vettää pois, mut ei ne. Sit useammat yrittiit ja sai sen jalasta pois veettyy. Opettaja Muhonen laitto, ku se ol voimistelutunti, laitto Salakan reen hakemaan. Siihen minut veivät sit koululle ensin, pessiit siinä. Sitte laittoit koululaisten myötä kottiin sanan, että tulisiit hakemaan kotia. Mut eihän se olt semmone juttu. Sit pit männä Kivennavan lääkäriin. Se ompeli sit sen haavan jalasta ja makkootti kaks tuntii ja saivat selville, että suolisto on revenny. Verenvuoto täräyksestä.

Unto Pyykkö: Niin se oli ment tänne vatsaan?

Tauno Hokkanen: Sinne se meni vaan tähän kinttuun. Omat housut, mut se tämä kärki näin pitkält kinttulihakseen. Se täräytti jotenkii et suolisto repes ja tuli verenvuto. Lääkäri sano ettei oo selvää enneku kaks tuntii makkootti ja sit pit lähtee viemää Eemelin Raivolan asemal ja soittiit sit Viipuriin jo lääninsairaalaan et tuuaan. Yöl leikkasiit mahan halki sitte ja jouin olemaan pari viikkoo sitte läänin sairaalassa siitä urheilusta.

Unto Pyykkö: Semmone muisto jäi siitä suksesta. ... Muistat sie semmosta aikaa ku ennen vanhaa kuulemma ol noissa palokunnan kilpailuissa naulan lyöntii ja semmosta. Nostiit hampainee kuka isomman säkin nosti.

Tauno Hokkanen: En minä semmosta. ... Ripoja ja niist latoivat sit ne neljä pitkää kokon säärtä. Metrin syvän montun kaivoit ja sitte upottiit sinne ne tyngät ja rautalangalla sitoivat niitä sääriä yhteen. Neljä viis miestä roikku sit pitkin sitä kokkoo. Työnsiit rimoja sinne väliin ja ottiit ain vastaan toisilta ja taas antoit seuraaval ylös saakka. Sit tuohesta tehtiin niitä pirukkeja, sanottii niitä mitä pyöriteltiin ja niitä sinne ylös latvaan ja sytyttiit sielt ylläältä sen palamaan. Sit se palo kauan kun se ylhäältä ol sytytetty. Sit niil oli vielä niitä nimikko säärii jotakii. Jos ei kenen sääri kaatunt ja palant, sit se jäi niin ku vanhaks piiaks. Piti pallaa ne sääretkin poikki ja kaatuu sitte.

Unto Pyykkö: Siin ol semmosta taikauskoo.

Tauno Hokkanen: Taikaaki viel viisastelliit siin.

Unto Pyykkö: Tuol ol ja siel palokunnan talol niitä sitte. Tauno Hokkanen: Minä muistan, siel oli näet siel. ... Käi tuolta Muolaasta käi sielä. Sielä oli se Huuhtasen oliks se Hannan sisar. Oisko se ollu se Laukkasen Armaan kans Muolaasta. Se ol kauppias ja naimisissa. Niitä käi sit siellä Ahjärves tansseissa. Miulle jäi se niin mieleen ku Laukkas Armas ja kolme neljä Muolaan miestä. Se veti Armas kakstuhatta markkaa kämmenellens. Tuhatmarkat ol sillo suurii. Sano et lähetää ostamaa kukonmäeltä viinaa. Sit se poruhka lähti sielt auton kans. Ne kaikki pyöri ympäril Armaan, ku semmosii rahoja levitteli.

Unto Pyykkö: Mikäs liikemies se oli?

Tauno Hokkanen: Se ol kauppias oikee. Sielä se vissiin Ahjärven lavatansseissa Huutasen tyttöihi tutustuki kans. Mie en muista minkä niminen se ol, mutta se ol Armaan kans naimisissa.

Unto Pyykkö: Se oli sitte näihe Antin sisko, vai mikä Huuhtanen?

Tauno Hokkanen: Oisko se olt Antin vai? Huuhtasen tyttöi se oli joka tapaukses.

Unto Pyykkö: Muistatko sie kuka siel Ylijärvellä oli, ku sanoit, vainaita laulamas?

Tauno Hokkanen: Toiviaisen Mikko ([74]). Mikko Toiviainen se käi laulamas vainaille. Siel missä se oli se, siel mis oli Holttiset (76). Siel Holttisen vieressä. Missäsä se oli Holttisen talo nyt?

Unto Pyykkö: Nii täälä, ni toi Matti Toiviainen se on näi.

Tauno Hokkanen: Nii se ol tässä mis ol Holttinen ([76]). Holttinen on tuos, eiks o. Ei o, Henttinen ([77]).

Unto Pyykkö: Henttinen ni, täss on Holttinenkin ([76]) ja Kopra ([75]).

Tauno Hokkanen: Holttinen se ol siin Kopran Viljami siin samas talos se Toiviainen juuri. Onks se Kopra siin?

Unto Pyykkö: Täs on Kopra joo ja Holttinen.

Tauno Hokkanen: Se asu siin samas talos. Siin oli se Mikko justii se Väinön ja Hätös Matin sen Sylvin isä se Mikko oli juuri. Jos tunsit sen Hätös Matin vissii?

Unto Pyykkö: Kyllä mie Sylvinkii. Mikäs Holttinen nyt sitte tää oli?

Tauno Hokkanen: Se ol Jaska Holttinen. Se ol Einarin ja Väinön isä. Tyyne oli se tytär, Aliskan Mikon kans naimisis taas. Unto Pyykkö: Se oli se vainajalaulaja siel Ahjärvel.

Tauno Hokkanen: Se käi jossakii oikee laulumessuillaki. Minä en muista saiks se sielä mittää kannatusta.

Unto Pyykkö: Se ol oikee tommone hyvä ...

Tauno Hokkanen: Laulumies joo.

Unto Pyykkö: Oliks siel semmosii musiikki miehii muuten Ylijärvel, mitä soittiit Haitarii tai muuta?

Tauno Hokkanen: Mutta Topi ([70]) veteli kaksrivisel näät niissä nurkkatansseis. Muta Topi, mikä Tiihalas asu sielä, se veteli ja sitte Montos Antti ain sieltä Vihtananmäeltä käyt hakemas. Sil oli kans hanuri. En minä muista oliko muita sit. Sit se Kopran Viljam ([75]), se vetel huuliharppui. Justii tuol mikä oli sen Toiviaisen Mikon ... Sil oli ...

Unto Pyykkö: Niin Viljamhan on täälä Pälkäneen kunnalliskodis.

Ylijärven puolella ennen olleen tanssilavan paikalla jatkettiin nurkkatansseja, joita ei olisi kuitenkaan saanut pitää. (27:20)

Tauno Hokkanen: Joo niin on, se vetel huuliharppui. Mie en muista oiksko siel muita haitarimiehii ollu. Muta Topi kummiki vetel. Tyttöiki käi, Romun Hilma ja Räikkös Milja käivät siel tanssimas mei puolel. Lavan näät hajottiit, mut sit siin ol semmonen tasane areena. Siinä ne tanssiit kentällä vaan siin. Tomu pölys vaa ku löivät polkkaa siin ja Muta Topi veti kaksrivise kans. Sit vähä kolehtiiki siinä kantoit niin ku soittajalle, vähä palkkaa. Ne ol vähä niin ku kiellettyi. Pakkasiit kieltämään niitä nurkkatanssei, ei olis saant pittää. ... Se näät se koronka siel mis ne toimihenkilöt ...

Unto Pyykkö: Palkintotuomarit.

Tauno Hokkanen: Piltzin Volti oli kumminkii. Sil oli hyvä ääni. Se huus sil megafoonilla sitte aina kenen vuoro oli lähtee liikkeelle ja sit siin oli niitä, oisko ne Huuhtasen miehii ja ketä niitä nyt oli sieltä, riittävä henkilömäärä siinä aina. Sitte Vanhaltalol oli näät se Viuhka, hyvä juoksijaori ja sitte Rantakylläisil oli hyviä hevosia, ne käivät siel. Siel ol sit aina kymmenkunta ainakii hevosii juoksemas. Siu isä ajo sitä, mikäs se oli?

Unto Pyykkö: Hilkan Veto.

Tauno Hokkanen: Hilkan Veto, Juhalan Jussin, sillon viel sil Juhalan Jussil. Eiks Jussi saant ostaa sen sitte isältäs?

Unto Pyykkö: Se on meil kasvatettu ja ...

Tauno Hokkanen: Jussi ajo sitä kummiki.

Unto Pyykkö: Sitte kaksvuotiaana möivät sille Leskis Jussil.

Tauno Hokkanen: Se Jussi ei itse ajant. Isänsä ajo sitä kilpa-ajois. Se oli hyvä menemään, ku sai lumen pössyymään kyllä. Juoksija hevonen se oli.

Unto Pyykkö: Oliks tääl semmosii hiihtokilpailui tai muita? Pittiitkö tääl? Silloha se ol tietysti tääl Kykmäojal. Mut sitä aikasempaa, onks tääl pitäneet jääl?

Tauno Hokkanen: En minä muista semmosii ainakaa. Kylmäojal niitä oli sillo, kun keksiit sen suksimäenki siihe. Saimiha siel hiihteli kans.

Unto Pyykkö: Kyllä mie kouluaikan hiihettiin yhes Saimin kans.

Tauno Hokkanen: Kyllä minäki hiihtelin, katselemas kumminki Kylmäojal. Aika paljo sitä suksmäen hyppääjii. Rantakylläisii siel oli ja sitte Mikko ja Arviki.

Unto Pyykkö: Tuol Ylijärvel, oliks siel semmosii hierojii tai jotaki semmosii ...

Tauno Hokkanen: No se oli se Moisanterin Manta ([60]) oli oikee hieroja ja sitte Naulapään Anni ([55]) oli toinen.

Unto Pyykkö: Tuohan oli toi Moisanterin Manta sitä kupitsemishommaa.

Tauno Hokkanen: Joo se teki sitä joo. Mei äiti usseesti käytti hierojaa, Mantaa, ja sit ne kuppoistiit. Suvenkyläs oli taas siel Henttisellä semmone, sanoit verenlaskijaks. Se ol semmone näppärä, et löi suonee, sit siel tuli kaarennaan. Olettiit, et se on huonoo verta. Jos käsia kivisti tai mitä, niin sitte velenlaskijal. Meiki äiti käi joskus.

Unto Pyykkö: Siel oli jossakii päi siel Kivennaval semmosii tietäjii, Huumolan ämmää ja tommosii.

Tauno Hokkanen: Semmosii ol, näät ku sillo siel Ahjärveskii, sielä ku lavatanssii pitivät. Sillo sai olla lavakii vielä, et eivät sitä niin vihanneet. Sielt tei puolt järvee ??? silt varastiit polkupyörän. Se tais käyä sit sielä Huumolan ämmäl. Se ol sanont, et kui monest sillast pittää ajaa yli. Ku määt sit siel on semmone vesilätäkkö ja siel ...

Ahjärvi Ahjärven nauhat Ahjärven talot 1939 Ahjärven suvut Ahjärven väestö