TOIVO JA EINO KOTILAINEN

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kertoja: Toivo ja Eino Kotilainen, Unto Pyykkö Aihe: Ahjärven kylän talojen ja paikkojen paikantaminen kartalta. Riihisyrjän rajalla olevan Kotilaisen kodin ympäristö.
(Äänite on vaikeaselkoista osin siksi, koska haastateltavat puhuvat samanaikaisesti)

Toivo Kotilainen myi äitinsä paistamia munkkeja Härkäjoella tukkeja uittaville tukkilaisille. (00:00)

Eino Kotilainen: Lähdettiin Huuhtasen Antilta ([29]) Pahajärvel.

Toivo Kotilainen: Holttilaanko mentiin. Lähti siitä Pahajärvel ja siitä suoraan Holttilaan.

Unto Pyykkö: Joo miekii muistan, sitä koulumatkaa tehtiin. Ei ollut sitten mielikuvaa kuinka päin se kulkee, mutta näin päinhä se sitte.

Toivo Kotilainen: Näin päin se meni.

Eino Kotilainen: Tääl on Riihisyrjä.

Unto Pyykkö: Niin se on tuonne päin.

Toivo Kotilainen: Kouluha ([102]) oli siinä Riihisyrjän puolella tai se oli siinä ihan rajalla. Myöhä ([31]) oltiin näät täällä Ahjärven puolella. Kivioja taas meni siitä Ahjärven puolelta justiin sinne meijän järveen.

Unto Pyykkö: Jostaki meni sitte se tie. Puulaakihaka oli ...

Toivo Kotilainen: Se meni täältä näät sie.

Unto Pyykkö: Vaikka se onkii näitä polkuja.

Toivo Kotilainen: Se on näitä polkuja justiin. Meijän mökki ([31]) oli nääs oli tässä. Tästä meni Kiviojal. Tästä se läks se tie näät menemää sinne puulaaki hakkaan sielt sinne järven rantaan, Ahjärveen tänne näin. Myö tässä rannassa suurinpiirtein käytiin. Tästä me kulettiin. Sieltä se kulki se polku missä käytiin aina uimassa. Ei sielä mitään muuta, mutta semmonen jalkapolku. Siitä meni näät puulaakiklapii sinne Porthanin sahalle näät polku.

Unto Pyykkö: Siihe aikaan kun siel oli se saha.

Toivo Kotilainen: Saha oli niin, mehän käytiin sielä töissä.

Eino Kotilainen: Hätöset ([72]) olliit siin mist oja läks menemään Härkäjokkeen saakka.

Toivo Kotilainen: Siitä lähettiin tästä meiltä menemään suoraan justiin puulaakihakaan. On se semmosen kolme kilometrii matkaa.

Unto Pyykkö: Siel oli semmonenki kun punane portti.

Eino Kotilainen: Niin punanen portti.

Unto Pyykkö: Mistähän se johtu se nimi?

Eino Kotilainen: Siin ol se raja. En mie tiiä mistä se, mutta se punanen portti ...

Toivo Kotilainen: Miehä käin sillo munkkeja tukkijokelaisil. Niitä äiti paisto ja mie käin niitä aina myömäs sielä sitte.

Unto Pyykkö: Ne uittiit sitte sitä Härkäjokee ...

Toivo Kotilainen: Härkäjokea niin sinne sahal. Nehän tuli sieltä pitkin kaukaa niin ku uitetaan jokea myöten tukit.

Eino Kotilainen: Muolaan järvelt sinne missä mylly ([83]) ja Porthanin saha oli.

Toivo Kotilainen: Porthanin saha on siinä justiin, mistä mennään Lipolaan ja sinne näät Valkjärvel. Siin risteykses Porhanin saha oli.

Eino Kotilainen: Mis oli lähel Pyykön Iivari ([82]).

Toivo Kotilainen: Pyykön Iivari ([82]) taas sitte oli ku mäntiin täältä sahalta, lähettiin tänne Ahjärveen päin, sinne Kivennavan kirkolle päin.

Unto Pyykkö: Se on tuolla päin se Porthanin saha.

Eino Kotilainen: Niin kyllä.

Toivo Kotilainen: Meiltä ([31]) oli kolme kilometrii. Sanotaan nyt tästä kun Kivojan vartta män. Kiviojaha meni tänne järveen, mutta se polku meni meiltä suoraa sinne Porthanin sahalle.

Unto Pyykkö: Sielä aika paljo sit ahjärveläisii käi töissä.

Eino Kotilainen: Kyllä.

Toivo Kotilainen: Sielä paljo käviit. Sielähä justii nämä ensimmäiset autotkii. Sallisen Topikii ja Räikkös Viljam näät tuota autol sieltä puutavaraa otti. Mutta sitte ne mäet oli aina niin pehmeitä, että lankuista tehtiin näät silta, et pääsi ylös. Lentohiekkaa näät, aina jäätiin kiinni siihe ni laittoit semmosen lankuista sitte semmosen, että mäestä pääsi ylös.

Eino Kotilainen: Foortit oliit näet.

Toivo Kotilainen: Niin no mitä nyt ykspyöräset autot sillo oli. Ainaha ne oli ilman muuta kiinni.

Unto Pyykkö: Siihe aikaan ei olleet tiet sellasii.

Eino Kotilainen: Sit ol peräkärryi, ne lenti ilmaan, oli vaan tuota ...

Toivo Kotilainen: Lentohiekka ol semmosta, se ku mäes pyörähti ympäri ni nehä uppos sinne. Oli pakko tehdä näät lankkusilta semmoseen ...

Eino Kotilainen: Aliskamäki taas oli allaapäin. Näät ku se oli jyrkkä. Myllystä taas näki ku tul, Selosmyllyks sanoit, Selosmyllyyn päin. Pekkoha siel oli ja ...

Unto Pyykkö: Se puulaakihaka, oliks se sitte Porthaanin vai minkä yhtiön se sitten oli?

Toivo Kotilainen loukkasi itsensä 5-6 vuotiaana hakiessaan hevosta laitumelta. (04:58)

Toivo Kotilainen: Ahlströmin. Kato sielähän piettiin nämä mein, niin ku Riihisyrjäl sanotaan. Oltiin niin ku vähä Riihisyrjän puolel vaikka Ahjärven puolel oltiin. Kyläreissut ja kaikki suuremmaks oltiin Riihisyrjäs tuttuja. Sielhä oli hevoset aina kesällä. Mein kyläläiset niin ku Riihisyrjän hevoset kaikki kesällä siellä haassa näät koko kesän.

Unto Pyykkö: Se ol aijattu ympäriins.

Toivo Kotilainen: Se ol aiattu.

Eino Kotilainen: Lehmät näät ajoit sinne. Puulaakihaka rajana ...

Toivo Kotilainen: Siellä ol kaikki Riihisyrjäläiset hevoset näät kesän pitiit sielä. Semmoset jouten olleet, mitkä eivät tarvinneet koko kesän, sielä pittiit. Mitkä oli ajohevosena, ottiit aina sitte. Yöks veivät sinne näät laitumel, missä ne piti muuten. Miekii näät meijän hevosta läksin hakemaan tuota. Mie olin semmonen 5-6 vuotias pojanloppi. Oli kauhean kuuma kesäpäivä näät, niitä paarmoja ja kärpäsiä oli sielä sitte. Ne oli ne hevoset sitte semmoses kuusukos, ni ku varjossa. Mie olin pieni pojannappula. Mie otin mein hevosen siihen sitte. Tommonen kanto oli ja mie kannon päälle, sitte rupesin niitä päitsii päähä panemaan. Siel joku nuor hevonen näät puras sitä meijän hevosta takapuoleen. Ei se muuta pelästyny, mutta se pelästy sen verran, et se nosti jalkojaan. Se piru sattu just tuohon miun naamaheen. Mie siitä menin siihen kannoon. Mie en muista sit varmaan kuinka kauan mie siinä olin, mutta sitte ku mie heräsin ylös mie uuestaan panin ne hevosen päitset päähän ja hyppäsin selkään. Vähän matkaa ajoin ku tuntu naama niin, miten tää tuntuu niin ouolta ja sylkäsin ni perkele kaks hammasta tuli suuhu. Sit ku olin kotona ni sit oli ko kumipallo pää turvoksis. Kolmas hammas meni tuosta keskeltä poikki ja se jos tuli siihe aikaan vuuesta ni aina sillo sitä särki. Se oli sit otettava pois.

Unto Pyykkö: Tääl ol varmasti opettaja. Kukas sillo alkuaikana ku Toivoki muistaa. Oliko se Raevaara?

Toivo Kotilainen: Raevaara oli kaikkein ensimmäinen. Raevaaral oli kaks poikaaki sitte ne käi aina meillä siinä ku raja-aita oli. Meillä oli koira semmonen sanotaan niitä ??? näät. Se nuoremp poika aina härnäs ja kiusas sitä. Vanhemp poika piti hyvänä ja kerran me oltiin tuola syömäs siinä keittiössä ja se koira makas tuon pöyän alla. Ne pojat tuli peräkkäin näet sisälle. Se tuli ensi se vanhemp poika, mikä piti ain koiraa hyvänä. Toinen poika ku avas ovvee auki ni se tuli ku susi sen kimppuun. Emme muuten saaneet erroomaan muuten kun oven välist. Se vihas sitä niin.

Eino Kotilainen: Se ol koulus viel sillo.

Toivo Kotilainen: Se ol Raevaara. Sithä tää oli viimeseks tää Huuhtas Vikin rouva niin.

Unto Pyykkö: Heikin veljen vai? Oliks se niitä?

Eino Kotilainen: Se ol Huuhtas veljeksii. Niitä oli Matti ja Jussi ja Heikin poikiiha ne oli. Vikil oli Anna ja Tyyne ja ...

Toivo Kotilainen: Heikkihän oli, eikös se muistaaksein ollu näät kunnanjohtajana.

Unto Pyykkö: Kunnan esimiehenä.

Toivo Kotilainen: Esimiehen sillo. Vanhaha hää oli jo. Oliha se nyt vielä elossa vissii, mut en mie muista kuinka kauan se elossa ol. Mattilha se sitte se talo joutu. Mulle ovat kertoneet semmosii tuota ku hää oli vähä semmonen, riski mies oli, mutta häntä täyty aina lyyä nenäl enne ku. Siellähä tappelu aina tuli. Hää puhu just kerraki tuota ku olliit siinä velimiehe kans, isän velimies, Joska-setä. Ne käivät niin ku yhessä oli. Sit oli mein kylän ukkoja muitaki. Siinä kahvilassa istuit. Sielä sit tuli kahakka näihen suomalaisten ja niihe venäläisten kanssa. Nyrkit heiluit sielä ja tuo isäukko vaan istu rauhas siin pöyän pääs. Tuo isän velimies tuota ei saanu mitenkää sitä liikkeelle, se meni ja nappas isäukkoo nenälle ja sit vasta isäukko tuota ylty siitä sitte ja innostu ja sit kahvila tyhjeni. Oliha tää näät meijä Nestor kävi kerra tuota isäukon kans sielä Pietarissa ja tuo ...

Kotilaisten isä veljensä Nestorin ja poikansa Einon kanssa kävivät Pietarissa (10:17)

Eino Kotilainen: Miehä kävin. Ei Nestor käyny. Toivo Kotilainen: Miksei käyny ko istumaan ja tuo isäukko meni kahvilaan ja hää jäi hevoskärryyn sitte varttumaan. Siinä oli puolituntii ku olliit sielä ruokalassa. Kyllä hää kävi.

Eino Kotilainen: Minä kävin kylläki.

Unto Pyykkö: Ne veivät jotakii.

Eino Kotilainen: Minä kävin. Muistan ihan hyvin.

Toivo Kotilainen: Mutta et sie isän kans käyny.

Eino Kotilainen: Isän kanssa minä kävinkii. Enhän minä yksinnään.

Unto Pyykkö: Mitäs työ veitte sinne?

Eino Kotilainen: Marjoja ja mehui.

Toivo Kotilainen: Kaikenlaista. Marjoi ja voita, näät ja piimää ja semmosta. Isäukko ain puhu siitä, et ku voita veivät. Sielähän tehtiin piimää, näät siitä rahkamaiost. Sitä panniit jamakka, näät ku uunis paistettu, sitä panniit näät voin sekkaan ja sotkiit sitä. Se meni yhtä hyvin kaupaks näät tuota niin ku voikii. Ne sotikiit sitä piimää näät sinne voin ...

Eino Kotilainen: Niihä ne voin kaikki ol lopettanut.

Toivo Kotilainen: Valkoset, -18 kapina näät ku sytty. Ku me näät tien varres asuttiin. Isä oli sielä kirkolla leipomossa töissä. Me oltii tuota kotona ja äiti justii laitto pyykkiä likkoomaa tai pesi siinä. Punaset tuli näät sieltä kovalla touhulla. Silloha mentiin maanteitä myöten vaan pyörillä ja hevosella että karkuun karkuun. Ne tuli Lipolasta päin sieltä. Karkuun karkuun tuota ei siinä mittään muuta, meidän oli pakko lähtee. Äiti löi pyykit siihen ja mentiin sinne kirkolle sitten. Mentiin isän luo siihe. Isä oli sielä leipomossa töissä. Sillo oli se tiukka aika oikee. Isä anto meille siitä leipää ja sokerii. Hänelkii oli evääks. Mentiin sinne Patrikille. Kirkolta näät oli kuus kilometrii sinne syrjään Patrikille semmone kylä Metsäkylään. Näähä tappeliit siinä kirkolla kaikki. Myö lähettiin menemään sinne. Meitä oli, enhä mie muista, meitä oli siinä pentuja montakii ja alko siin kävelemään. Mie olin sitte kaikkein pieni siinä sakissa. Siitä yks Patrikin isäntä ajo hevosen kans, kärryjen kans. Se otti minut kyytii ja vei pari kolme kilometrii siihe sitte. Mie jäin tienvarteen sitte uottelemaan kun nää suuremmat tuli sitte sinne. Se ol lauantai ilta ku me mäntii sinne. Me oltii sunnuntai yö siellä. Äiti läks kirkolta näät vielä, et hää lähtee kotia kun ne tuli. Hää pääs kotia. Sit ku hää pääs kotia, sillo valkoset oli jo siin mei kylässä. Enää ei päässykkää, hää jäikii sinne kotia yksinnää. "Ei mihinkää, olkaa kotona." Hää jäikii sinne ja myö jäätii kolme pojan kloppia näät keskennää sinne haaveilemaan. Se meni näät launtai iltana se meni läpi. Yöllä ne tappeli sillo ei pyhä aamuna ollu enää mittää. Näät punaset Raivolaan ja siitä sitte Pietarii. Valkoset valloitti sen. Ei siinä ollu mitään enää sitte.

Unto Pyykkö: ...notkos ol aina kesäsin oli pojat kortilla, muistelin.

Toivo Kotilainen: Oltiin aina ko tuota vaan alko pyhäaamu tulla. Siel ol monta paria aina. Kuka pelas vähä suurempaa, kuka pienempää. Ukot aina ympärillä siin.

Eino Kotilainen: Sama se ol Hokkaskujan suussa.

Toivo Kotilainen: Siellä oltiin markanrampsuu aina pelattu.

Unto Pyykkö: Ennen kun se Ahjärvel, niin työ kävitte siel mut palokunnantalolla sitte.

Toivo Kotilainen: Palokunnantalolha ([13]) se tanssipaikka pääasias. Mutta niin ku iltasin ja arki-iltoin. Me oltii pääasias melkein Riihisyrjäs. Ei me käyty muuta ko ...

Unto Pyykkö: Sukulaiset ol sielä.

Toivo Kotilainen: Sukulaiset ja kaikki oli. Se ol niin ku mei kylä sentään. Katsos ku täs oli heti Huttuset ja isot talot. Siin oli kaikki missä oltiin. Vaikka me Ahjärven puolel justii oltii nääs, oltii ni ko rajalla ihan. Sielä Riihisyrjällä me kaikki toimitettii. Kaupas käytii ja kaikki mitä ... Kylässäki ku käytii ni pääasiassa siel oltiin aina. Ei meil täällä Ahjärvel nääs ollu oikeestaan ketään sukulaisia.

Toivo Kotilainen oli tansseissa, jossa tapettiin kaksi ihmistä. (15:15)

Unto Pyykkö: Siel miekii koulun kävin.

Eino Kotilainen: Kouluski ([102]) käytiin, se oli puolekkaan. Riihisyrjäs me käytiin.

Toivo Kotilainen: Oli se koulu ihan rajalla siin. Tuola tanssipaikois joka paikassa tuolta Multalas Joutseläs näät. Silloha näät sielä ... sielä oli nii kova kaksiks sielä ...

Eino Kotilainen: Se ol Karvalassa.

Toivo Kotilainen: Ei se Karvalas. Oliks se Karvala, kumpane se oli?

Eino Kotilainen: Karvalassa.

Toivo Kotilainen: Mie olin sielä näät. Tanssit oli päällä. Sieltä tuli niitä hurjapäisii kolme neljä miestä. Löivät lamput lattialle. Kuka meni sit akkunasta. Kaks sielä näät kuoliki. Kaksi sielä tapettiinki. Kaikki mentiin kuka mistä pääsi, akkunasta ja pimeässä mäntii.

Eino Kotilainen: Oravalaistalo ol siinä Piltzin ([7]) ...

Unto Pyykko: Vastapaata niin.

Eino Kotilainen: Sehä oli tuota siinä sit ku allaapäin mentiin näät Höyryläiset ja Helforsit ([2]).

Unto Pyykkö: Oliko se siinä Oravalassa se Höyry assuit vai?

Eino Kotilainen: Ei se siin oo asunu. Siinä allaa missä on Honkasen Einari ([101]). Einarki asu siinä.

Unto Pyykkö: Onks siinä Höyry Antti?

Eino Kotilainen: Höyry Antti ja Höyry Jussi. Jussi ei kauaakaa. Se ol näät sota, mikä se ol vääpel, mikä ol. Oravatalo ol Piltzin, Valkjärven tien varrel, justii siin mäel. Siinä enne asu ne, oliit muuttaneet ne Suve pojat. Ne ol hurjii poikii olliit sillo. Sen mie muistan.

Unto Pyykkö: Kokoontuik ne sinne sit ain Oravalatalloon?

Eino: Kotilainen: Ei, mut ne assuit sitte siinä. Ne ol muuttanu näät.

Ahjärvi Ahjärven nauhat Ahjärven talot 1939 Ahjärven suvut Ahjärven väestö