TOIVO RÄMÖ JA ESTER HOLTTINEN

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kertoja: Toivo Rämö, Ester Holttinen, Unto Pyykkö Aihe: Ahjärven kylän talojen ja paikkojen paikantaminen kartalta. Riihisyrjän ja Metsäkylän puoleinen alue.

Vesien virtaussuunnat. (00:00)

Unto Pyykkö: Katsellaan tässä Toivon kanssa tätä Ahjärven karttaa kun tätä on vähän korjailtu sen mukaan kuka mitä muistaa. Tässä tuli sit semmonen mieleen Toivolle, että tää Ahjärven seutu on jonkinlainen vedenjakaja. Miten päin nyt sie muistelit nuo vedet tästä läks menemään.

Toivo Rämö: Pahajärvestä menee Suomenlahteen ja Ahjärvestä Laatokkaan.

Unto Pyykkö: Tässä tosiaan on kartta mikä saatiin siltä Piltzin Aarnolta. Tässä Ahjärvi on 70 metrii merenpinnan yläpuolel ja Pahajärvi on 104 metrii. Se on aikamoine huippaus.

Toivo Rämö: 34 metrii. On ihmeellistä.

Unto Pyykkö: Ei sitä sillo tult ajatelleeks. Tosiaan kun sitä mietittiin ni kyllä se laskee nii paljo sinne Ahjärveen päin kun uimas käytiin, että se täyty tuolleen. Pahajärvi taas on ihnan ku siinä tasaltaan kun muistellaan.

Toivo Rämö: Ahjärvelle oli helppo mennä uimaan mutta sitten kun oli kauan uinut ni sitten sai ylämäkkeen juosta kun kotio ([17]) tuli.

Unto Pyykkö: Joo kyllä se aika matka. No ei siit ollu ku puoltoista kilometrii vai mitä?

Toivo Rämö: Onko se niin pitkä. ... On se aika pitkä se on.

Unto Pyykkö: Kyllä siinä sen verran tulloo vaikka sillon kun hölpötettiin ni ei se ...

Toivo Rämö: Ni ei se tuntunu niin pitkältä.

Unto Pyykkö: Niin tuol se Serpakkovan niitty ol tuol Ahjärven pääs ja siin on tuommonen, lukkoo et Ahjärven puro (Rapuoja). Se vissiin männöö sinne ...

Toivo Rämö: Härkäjokkeen.

Unto Pyykkö: Sieläkö ne käivät ravustelemas aina?

Toivo Rämö: Joo, mekin käytiin sielä pikkupoikana kerran pyhäiltapäivänä. Merta vaan ojaan ja kepillä porskutettiin niin kohta oli ämpärillinen rapuja. ??? Unto ne konstit sielä tiesi. Eihän me tällä puolella Ahjärveä osattu ravustaa vaikka järvessä rapuja oli.

Unto Pyykkö: Joo tässä kerran mietittiin tuol Sallisel kun oltiin, et tuli mieleen kummin päin se Kivioja oikein virtajaa, eikä tuota kenelkää meist ollu mieles et miten päin se on. Täält kartastaha se varmaanki selviää. Toss on toi Kurkisuo ja sanoit, et sieltä päin lähtee se ...

Toivo Rämö: Juu meillä ([17]) meni toi kivikkoinen metsän tuohon Kurkisuon laitaan ja sielä kuljettiin suollakin, mutta ei sielä avoviemäriä ollu taikka ojaa, että se lähtis sieltä Kurkisuon päästä se Kivioja. Kyllä se niin ihmeellinen vetinen oli, et kyll siinä koko kesä vettä oli. Kevväällä se virtas oikeen että kohisi.

Unto Pyykkö: Joo kyllä sieltä joskus koulumatkalla, sit ku se oli vähemmillään noin syksypuol, mänttiin sielt, ryömittiin sielt viemärin myötä sieltä Kiviojan sillan alitse. Kyllä me käytiin joskus ... mut käitkö sie tääl Suvenkylän koulus ([102]) vai? Niin tosiaan onhan se tuos kuvaskii.

Toivo Rämö: Se tuli käytyy monta kertaa se väli tuosta Kiviojan ylitse. Joka vuoden aikaan tuli nähtyy.

Unto Pyykkö: Niin teijän metsät olliit sit täs Pahajärven ...

Toivo Rämö: Täs oli Pahajärven rannasta meni tuonne Kurkisuon ... Sehän eiks ollu melkeen sen ... ei siinä tuon Mörön ([26]), mikäs oli se poika? Ne ei asunu enää Ahjärvellä.

Unto Pyykkö: Niin se Mörön Mikko ja Vilho.

Toivo Rämö: Vilho. Niittenhä metsähä oli välissä ja sitte alko taas teijän metsä.

Unto Pyykkö: Niin se ol tääl Pahajärven takan oli meijän metsä.

Toivo Rämö: Siinä meni justiin se Mannerheimilinja siitä. Meijän metsänki ne sota-aikana hakkas ihna auki.

Tipo Sulo eli Sulo Kuortti asui Sukssuolla olevassa mökissään. (05:03)

Unto Pyykkö: Sillon ennen sottii sillon oli niitä piikkilanka aitoi. Ne olliit siel tiel. Muistan kun lehmiiki, ei ne meinant aina selvitä ku täyty ne portit hakkee.

Toivo Rämö: Tästä meni tää linja justiin Siiranmäkeen tästä Pahajärvestä eikä siitä pitkä matkakaan ollu. Mä muistan kun Pekkanen hiihti kun sillä oli tonne Siiranmäelle Suurselkään asioita. Se meni talvella usein tuosta Pahajärven jäätä ja siitä metsää pitkin oikas tuonne Siiranmäkkeen.

Unto Pyykkö: Jos se oli ehkä Siiranmäki tai joku. Mie muistan kun oli tattiaika ni lehmät käivät sielä. Ne menniit aika ettääl ja kellon mukkaan sitten mie löysin ja se on semmone mäki ni se näky joku kylä sielä. Mie sit jälkeenpäin aattelin, että ehkä Siiranmäki voi olla.

Toivo Rämö: Siiranmäki tai Holttila. Holttila oli kans tuola.

Unto Pyykkö: Niin se männöö tänne, mutta se oli tätä suuntaa. Tätä suuntaa se oli se mis ne lehmät olliit.

Toivo Rämö: Se näky aika kauas. Siiranmäki oli niin korkee mäki. Muistat sää tuota hommaa, että tästä meni hyvä tie tästä Seppäseltä ([91]) ni tähän Rapatin Katrille ([94]), oikotie.

Unto Pyykkö: Mie en sitä seutuu. Miul on vähä hämäris, mitä muutaman kerran käytiin siel Muotolas. Tää Rapatti Katri, ni onks se sitte tää Tuomas ([95]). Muotolan niitythän on sit täälä.

Toivo Rämö: Oli siitä eteenpäin. Tässä oli kuule syvä kaivo tässä Räikkösen ([103]), sehän oli palanut se päärakennus. Oliko ne muutkin rakennukset palaneet? Oli siinä kuule semmonen karjakeittiö. Se oli karjakeittiössä se kaivo. Se oli niin syvä, ettei oikein uskaltanu sinne paljo kurkistaa. Kun kivenki heitti ni se kolisi kauan ennen kun se oli pohjassa.

Unto Pyykkö: Ne oli puupuitteet sillon.

Toivo Rämö: Puupuitteet aina ja se näytti niin ku ne olis pienentyneet sitte aina se reikä sinne pohjaan. Se oli niin syvä.

Unto Pyykkö: Muistas sie tuol Suksuol tää Tipo Sulon mökki ([96])?

Toivo Rämö: Juu, meidän isä osti sen kuule muutamaa vuotta ennen talvisottaa ja se siirettiin tonne Muotolan niitylle, et se oli semmonen taukotupa missä kahveeta keitettiin ja eväät syötiin.

Unto Pyykkö: Jaa se on semmonen historia. Joku vaan tässä sillo Sallisen kohalt muisteli, että tuota joku sen ois ostant, ettei se ollu enää ...

Toivo Rämö: Sulo huomas ettei se ollu oikeen terveellinen paikka se suo assuu, sehän saikin keuhkotaudin. Sehän kuoli talvisotatalvena keuhkotautiin.

Unto Pyykkö: Mikäs se muuten sen sukunimi, muistat sie?

Toivo Rämö: Kuortti, Sulo Kuortti ([96]).

Unto Pyykkö: Niitä on semmosii määrättyi nimikkeitä sielä. Muistan sellasii kun ol Haapala Pekko, kävi täppimäs ja sitte oli Kikka Mikko ja ...

Toivo Rämö: Kikka Mikko kävi muutaman kerran vuoes.

Unto Pyykkö: Ja Maailman Nuorukainen ja ...

Toivo Rämö: Oliks toi Seppälän Jussi teillä töissä?

Unto Pyykkö: Joo Seppäläis Jussi oli.

Toivo Rämö: Se oli Metsäkylässä ollu tuola Räikkösellä ([103]) ennen ja Seppäsillä ([91]) ja kyllä se oli mie muistan, että se oli teilläkin ([14]). Hyvän tahtonen vanha mies, nauriskeli. Se kerto kuule tuosta Räikkösen Vikistä ([39]) semmosen hyvän jutun, että mul jäi mieleen. Se oli sielä töissä ja se oli sen Vikin ajossa. En muista sen etunimee Pyörösen ([48]) tyttäriä se oli.

Unto Pyykkö: Ni Räikkösil, Pyörösen Hannan kans joo.

Toivo Rämö: Joo ja sitte kun ne asu sielä ja noin Jussi nukku pirtissä ja se makuuhuone oli siitä pirtistä sinne ni sano, et yks yö sieltä kuulu niitten makuuhuoneesta vähä semmosta kovempaa puhetta ja sano, että Viki tuli sieltä ja sillä oli väjät alushousut se piti toisel käel alushousujaa kiinni ja toises kainalos oli se Hanna. Se vei sen pihalle.

Unto Pyykkö: Oli vähä erimielisyyttä.

Toivo Rämö: Niin kai.

Unto Pyykkö: Juu se oli semmonen Seppäläis Jussi semmone vitsikäs.

Toivo Rämö: Se oli.

Unto Pyykkö: Muistan kun meil oli ...

Toivo Rämö: Nauro aina ja puhu niitä kaskujaan.

Esa Salakka muurasi uunin Serpakkovan (Pyykön) taloon (9:53)

Unto Pyykkö: Joo toi Salakan Esa ([98]) ol meil tekemäs uunii siel Serpakkovan ([14]) kammariin ja oltiin sitte Seppäläis Jussin kans hanslankarein ja sit se oli uuni jo valmis. Piti ruveta siihen tulta tekemään ja jossaki välissä Seppäläis Jussi meini ja hiljaa paino juskan kiinni ettei huomant tuo Salakan Esa. Esa pannoo tulta uuniin. Paperil koittaa et miten savu lähtöö ylös. Eihän se, savuut kammariin ja tuota se jahkailoo ja ihmettelöö ja meni ja otti sielt pari tiiltä sielt ylläältä pois ja tutki, että mikä on vika, että kyllä sen pitäs vetää.

Toivo Rämö: Jussi voi tehä kepposia.

Unto Pyykkö: Se muurintekotaito ei se olt sitä luokkaa kun Seppäsen Jussin. Mie muistan kun se alapuol tul hiukan näin siihe Frantsilaan ni sit se yläosan pannee ni keskimäärin se oli ihan suora.

Toivo Rämö: Siinä oli sillä Seppälän Jussilla, muistak sää, sillä oli toinen jalka ni se oli polvesta vähä sillai ...

Unto Pyykkö: Joo se ontu.

Toivo Rämö: Ontu vähä ja taipunu sissään päin.

Unto Pyykkö: Tässäki on väärin laitettu karttaan Huumosen ([20]) kohalle Huuhtanen. Mut muistako sie mihi aikaan työ tulitta sielt Muolaasta, vai sie oot Muolaassa syntynt?

Toivo Rämö: Mie oon syntyny Tahjärvellä mutta ne tuli -17 syksyllä. Sillon oli justiin se kansalaissota jo alkanut ja sitten se oli se alotteleville semmonen nälkävuosi kun ei ollu ommaa rehua sielä ja että isä puhu, että se oli käyny hakemassa niitä ruistaki Hollolasta saakka. Oli junalla kulkenut ja ostanut. Niin kova kevät ja sitten on tässä Metsäkylän tien varressa. Muistak sää sitä missä se Suksuo oli ja siinä oli semmonen puutavaravarasto?

Unto Pyykkö: Semmonen laanipaikka.

Toivo Rämö: Siinä oli kuule semmoset perustukset, asunnon perustukset. Ei minkäänlaista asuntoo enää ollut ja sanovat, et siin oli Valerin mökki ja noin meikäläiset vähän epäili, että siinä kaks poikaa kuoli nälkään sillon -18 kevväällä. Ne oli semmosia vaatimattomampia eläjiä ja noin niillä oli ruuan puutetta ja Onnikin puhu aina, että noin niitten mahat ajjetui niin kauheesti. Oli semmosia verellä täytettyjä. Sitten ne kuoli molemmat. Eiks ne ollu ihan melkein semmosia oireita, että se on ravinnon puutteesta.

Unto Pyykkö: Niin ku nykyäänki televisios näkkyy. Se on jossaki sitte täällä sunnassa olt sitte ku Metsäkylään mennään.

Toivo Rämö: Se oli ihan siinä nääs missä oli se Rapuoja, sen ylitse mentiin ni noin. Määkin näin ne rappuset siin oli peruskivi vaan.

Unto Pyykkö: Joo tosiaan siinä on sen niminenki oja, mutta sekkään ei ole tähän karttaan ...

Toivo Rämö: Se oli nääs siinä oli huono silta. Se oli aina autoillaki semmone kesällä kuivana aikanaki ettei siinä ollu siltaa ollenkaan.

Unto Pyykkö: Oliks se Hiireltä ([90]) vähän etteenpäin vai miten se on?

Toivo Rämö: Ei se on Pukin Annilta ([89]) ku meni pikkusen matkaa ni se oli siinä. Tässä oli tämä Rapuojan suo. Pyykön Pekka (10) oli sen pelloks tehnyt. Se oli semmonen pelto, että siitä oli vain ne raivausrahat otettu, se vesakkoo kasvo ettei sitä viljelty.

Unto Pyykkö: Tossa tosiaan on tommone aukko.

Toivo Rämö: Siinä oli se Metsäkylän tie kaikkein lähempänä sitä Suksuota. Se on siinä. Tossa se on Rapuojan suoki.

Unto Pyykkö: No joo katos kyllä mie nyt muistanki niin että se on semmonen just siinä se alava paikka. Juu se meni ihan sitä suon laitaa.
Juu tässä on tuota Seppäsen ([91]) vanha talo ja täällähän on joku, miks tässä on Suutari?

Siiranmäen lähteistä laski Salajoki (14:58)

Toivo Rämö: Se on se Tuominen ([93]) justiinsa.

Unto Pyykkö: No niin tää onki tässä tehty väärin.

Toivo Rämö: Suutarin Eeino sitä omisti vaikka sielä Tuomisen Antti ([93]) asu.

Unto Pyykkö: Nyt tosiaan muistan. Tässä on metsikköö nii ja mitä siinä lukkee oikee? Metsikkö niitty. Muotola on jossaki tääl tossa Rapatin ([95]) paikalla.

Toivo Rämö: Juu se mennee tänne enempää. Näkyykö tässä Papinlammiakaan? Ei. Se on täällä se Salajoki se jää tänne kartan taa.

Unto Pyykkö: Se on tosiaan mistä Einariki kertoi Salajoesta.

Toivo Rämö: Se oli ihmeellinen joki kuule. Siitä sai ajaa kesällä hevosellaki ylitse vaikka oli ihan sitte muutaman metrin päässä ni alko taas virrata, että oli avonaista.

Unto Pyykkö: Et se oli niin vahva kansi siinä.

Toivo Rämö: Meil oli peltoo sielä toisella puolella tien. Siellä käytiin heinällä ja ihan vaan hevosella ylitse vaikka se oli semmone suon tapasta ja painunu semmone, et sen näki missä sen uoma meni. Niin kestävä oli se päälline.

Unto Pyykkö: Joo se ol aika ihmeellistä. Ei kai siitä ollu enne kuultu ku tuossa Einarin ronikassa.

Toivo Rämö: Mää kerran laitoin sammakon, vein hauen koukun ja pistin siihen sammakon, löysin sieltä. Menin siihen mistä se tuli maanpinnalle. Laskin sammakkoo hiljaa. Kauhee posaus kävi ja hauki kiinni. Pelästytti mun kun äkkiä otti. Siinä oli haukia ja noita matteita siinä Salajoessa ja siinä Ronujoessa oli jo niitä lohia, harjuksia. Nehän pyydysteli sielä ne Rapatin Tommo ja metsäkyläläiset. Pani vaan ongenvavan lykkäsivät maahan tänne rantaan ja pelkän siiman, koukun ja madon antovat sen virran viedä. Illalla pistivät ja aamulla menivät kokemaan, niin niis oli lohia aikalailla. Mutta missä ne lohet oli? Sehän niin noppeesti virtas, eikä pitkää ruohoo. Semmonen kolme metriä se oli ehkä levvee ja 70-80 senttiä syvvää ja se oli niin kirkasvetine, et sen näki ihnan pohjaan joka paikassa. Eikä päivällä mitään kaloja näkyny. Missähän ne mahtoi olla?

Unto Pyykkö: Se ol vissiin yhteyes siihe Lintulan joen kautta sitte sinne isompiin vesistöihi.

Toivo Rämö: Se oli oikeestaan sitä Lintulanjokkee. Se alko sieltä Siiranmäen alta jostain isosta lähteestä. Se oli niin kylmää se vesi, että ei siinä oikeen, vaikka kuinka lämmin päivä on, ni pystyny uimaan. Se oli ihnan lähdevettä. Virtas vielä niin kovvaa.

Unto Pyykkö: Jonkinlainen mielikuva miul on, mikä on sieltä Muotolasta. Joskus suunnistettiin sinne. Oli se kompassi miulla ja se kartta ni haettiin semmone kiintopiste. Olitko sie vai Martti vai molemmat?

Toivo Rämö: Me mentiin Papinlammille ensin ... Se oli muuten se Ronujoki siitä ihmeellinen, et se oli lapiotyönä tehty sillon pula-aikoina. Se oli melkoinen kaivanto. Se oli semmonen maanpinnalta ni muutaman metrin syvällä, missä se vesi virtas. Täytyhä siinä olla aika loivat reunat. Lapiolla täyty siirtää ettei sitä jaksanu heittää. Ihan sillai niin ku urakkatyönä teki ne miehet.

Unto Pyykkö: Se oli ehkä sitä hätäaputyötä.

Toivo Rämö: Sitä valtio teetti.

Unto Pyykkö: Varmaanki sitte jotain kuivatettiin joitain paikkoja.

Toivo Rämö: Se oli sen Muotolan niitty justiin ni se oli ennen ollu semmosta viljelemätöntä semmosta risukkoo. Nyt se oli verratonta viljelymaata.

Unto Pyykkö: Mie muistan viimesin vuosin teijän ([17]) ja Vallitun ([19]) ni sieltä tul kauraa kyllä.

Apulantojen käyttö alkoi yleistyä. (19:55)

Toivo Rämö: Ei sinne tarvinnut viedä karjanlantaa. Se oli semmosta ku muurahaispesää se ruta sen tyylistä semmosta karkeeta ihan. Kaura kasvo se oli ihan kun ruista ja timotei heinää se lykkäs. Mutta apulantaa käyttivät. Mä muistan, että sielä oli semmoset ni kun sementtilavat missä sekotettiin noita superfosvaattia ja kalisuolaa. Ne oli ennen nääs kaikki erikseen. Sekottivat siinä ja sitte vakalla kylvivät. Sitä ne käytti sielä apulantaa, mutta ei karjanlantaa kukkaa.

Unto Pyykkö: Jonkunverran mie muistan justiin näitä samoja sekotuksii, mitä niitä nyt oli vielä.

Toivo Rämö: Tuomaskuona.

Unto Pyykkö: Tuomaskuona oli joo yks semmonen.

Toivo Rämö: Kotkafosvaattia, superfosvaattia ja sitte kalisuolaa

Unto Pyykkö: Mie en muista kenestä se oli sit sanonta, joku mies kaupas kysy, et mitäs pitäs, ni tuota tuota tuota tuomaskuonaa.

Toivo Rämö: Sillon ei ollu salpietarii. Sillon oli kalkkisalpietarii ja oli, sanoko ne sitä norjan salpietariks. Sitte oli Chilen salpietari.

Unto Pyykkö: Niin Chilen salpietari.

Toivo Rämö: Sitä linnun sonnasta tehtyy.

Unto Pyykkö: Chlisestä sitä tuotiin. Toivo Rämö: Sanoivat et se oli niin ku parempaa.

Unto Pyykkö: Se alko se apulannan käyttöaika. Se ol meilläki ([14]) ku ensimmäisen kerran vehnää. En muista mistä se isä sitä sai. Oliko se 11 kiloo tai jotain ihan tuommonen pien määrä mitä sai siemenetä ja sitte se jätettii kaik seuraavan vuoen siemeneks ku se ol sirpil niitetty ja sil vanhal konstil puitu. Sitte oli vissii jo tuommone puolen hehtaarin pala vehnää. Bisterin mylly vai missä ne käyttiit, saaatiin ensimmäisen kerran ommaa vehnää.

Toivo Rämö: Kyllä ne Ahjärven maat kuule kyllä ne olis ollu oikeen semmosia apulantamaita. Niihin olis sopinu niihin peltoihin.

Unto Pyykkö: Juu kyllä ne semmosia yleensä aika kevyitä maita, että ...

Toivo Rämö: Karjanlanta varmaan ei monia vuosia vaikuttanu, sielä oli se jankko semmosta pehmosempaa.

Unto Pyykkö: Meilläkää semmosta savee ei ollu muuta ku tääl ... Pekkasen ([33]) puoleises kulmas. Siel kasvo yhes kohtaa semmosia haapoja. Siin oli semmosta kennekettä, mis oli savvee.

Toivo Rämö: Meidän talon ([17]) nurkassahan oli tossa siinä palokunnantalon ([13]) kohalla oikeen ne kylän yhteiset savikuopat, muistatsä niitä?

Unto Pyykkö: Joo tässähän on ne saviojakulpat, missä oli justiin ne kokot aina sen kulpan reunal.

Toivo Rämö: Mutta siel oli sitte sielä sen suon toisella puolella, siellä meidän puolella, sielä oli sit oikeen vielä niitä monttuja. Sielä oliki hyvä savi.

Unto Pyykkö: Sieltä oli ottaneet juu. Ennen vanhaa kun kevyitä maita oli ni tarvitsiit sitte savee. Riihi aikaanha se ...

Toivo Rämö: Uunien teossa aina tarvittiin hyvvää savvee.

Unto Pyykkö: Nii tosiaan sieltä sitä sillon haettiin tuolta sitä savvee ku uuniloi tehtiin. Hiekkakuopat ne oli tääl hyvät kirkonkylän tien varres. Toivo Rämö: Onni poikkeus yhteen talloon ja kun se tuli sieltä ni, mä en tiiä oliko sil tietoo vai ei, mut sil oli täällä palton sisätaskussa se meijän koira se vahti se Peni. Sillä reisulla tuotiin. Tultiin sitten pois, se oli vissiin viimesii reissui mitä ne ajjoit ne pönkkäläiset. Ne kom... ne molemmat sitten. Nehän muuttivat pois.

Unto Pyykkö: Joo se autohomma villitys se ol ... Toivo Rämö: Muistan että vähän rekan tyylistä siinä oli ja noin pitkiä tukkeja siinä oli, ei kovin paljon mutta noin vietiin sinne Raivolaan. Ne olliit käyneet sen kuorman tekemässä, mä en tiiä mistä päin ne niitä toi. Se oli kans niitä ensimmäisii autokyytii mulle. En varmaan ollu kuule monen vuoden vanha, justiin hätäsesti muistan.

Toivo Rämön ensimmäinen kirkossakäynti. (25:11)

Unto Pyykkö: Oliks muistikuvaa mitä Marttiko se kertoi vai Eino kun sie olit olt ensimmäisen kerran kirkos ja sitte ku tulit pois ni Eino sit kysy: "Mitä siel kirkos näit?" Sie sanoit, et siel oli väärähäntii. Siel katos oli ne Matteus, Markus ja Luukas, ne apostolit ratsastiit leijonal ni leijonal ol väärät hännät.

Toivo Rämö: Väärähäntiä katsomas.

Ester Holttinen: Me luultiin et meil ol tulipalo siskoin kans. Istuttiin keittiös. Unto Pyykkö: Jaa niin siel ponseläl ollessa vai?

Ester Holttinen: Ponseläl ollessa ni. En muista kumpane meistä huomas sen sano: "Katoshan tuon puutarhaan, siel on savua niin kauheest." Rouva määrättii heti, et nyt talo palaa. Sano humina käi se nokipalo se oli. Äiti tul meitä vastaan ja sano, et nyt meijän talo pallaa. Me lähettiin siskojen kans ulos. Mie läksin sinne Huuhtasel niin ko sielt appuu pyytämään. Sisko, hää sano, et hän lähtee metsään metsäänpäin juoksemaan.

Unto Pyykkö: Maatalostöitä siinä kun teitte ni, oliks teill jo mitään konneita sillo ollessa siel kyläs, vai hevosel kans?

Ester Holttinen: Hevoselha se tehtiin. Mut ei siel kaikil ollu heinäkonetta. Meillä oli heinäkone jo kun mie olin pikkutyttö. Vähän muistan kun isä lyhensi sitä heinäkoneen aisoi. Me otettiin niin ku nukeks ne veljen kans ne kappaleet ku oli maalattu aisat mitkä hää lyhensi. Heinäkone meil oli ja meil oli niin paljo. Kasvatettiin perunaa ko Terijoel veivät. Sit tekkiit ain kevvääl sellasen viljelyssopimuksen. Meil ol niitä kylän naisii nii ku säkkipalkal. Huuhtasen pellol kaivoit koneella ni se meni vähä välii rikki ja mein isäl ku oli sepän taitoo ni pyysit ain sitä pajal: "Lähes nyt taas korjaamaan." Isä petras pajal töis ja taas tul. Isäl ei ollu muuta ku vejätti perunaa pellolt pois vaik kahel ei ollu paljo.

Unto Pyykkö: Kuokan kans?

Ester Holttinen: Ni kuokan kans kaivettiin. Vakolla veettiin ain. Tultiin heinän teostki pois veljen kans, ni hää oli siin taluttamas hevosta. Käännöksen kohissa ain miuta pelotti jos hevonen tallaa jaloil. Paljasjaloin miel olin sit siel.

Unto Pyykkö: Viljeltiinkö tiel pellavaa sillon sielä?

Ester Holttinen: Pellavaa me kasvatettiin. Ne puitiin viimeks sitte syksyl pois kun toiset pakottiit ne tuoreena pois meillä otettavaks. Sanoit niitä vaalivosiks ... itse levitettiin ne maahan. Maas ku oliit aikansa sit koeteltiin. Pellavaa mein täyty koton kehrätä paljo. Äiti oli kova kehräämään ... Mie olin pitkään et en muuta tehny kun aamusil nousin kutomaan ja nousin syömään välillä. Äiti ja sisko hoitiit elukat ja tekkiit muut työt. Mie kudoin kankaita.

Unto Pyykkö: Mitä lajii kankaita? Vaattettaki vissii?

Ester Holttinen: Vaatetta kaikkee joka lajii. Miehille oliit alushousutkii oma kutomaisii ja paiatki, työpaijat oli. Miun lähtiissä joka ikkunaan jäivät miun kutomain verhot. Tuo verannan ikkuna tuos mikä on se on ostettu. Joka ainoa ikkuna oli miun kutomain verhot. Lattiamattoja. On miul nytkii viel palane semmosta patjakangasta mitä on miun ...

Unto Pyykkö: Semmosii ruokii, oliks teil mitään erikoisii ruokii?

Ester Holttinen: Ei sen erikoisempia ookkaa ku muiskaa karjalaisis kois.

Unto Pyykkö: Mitä nyt oli muualkii joo.

Ester Holttinen: ... sit ku tekkiit sitä papusoppaa se ol sellasta mustaa niin ku ois nokee siin pistetty. Ne ol sellasii ruskeen mustan kirjavii ne pavut. Mikkää ei kasvi tuoksunt niin hyvält ku se papu. Miun veljeinkii kerran Karjala-lehteen laitto ilmoituksen ku hää sais mistä niitä papuja. Hänel tul monest paikast mut miekii käin katsomas niitä. Haistelin, mie sanoin: "Näis ei oo missään niin hyvää hajuu kun ennen meil siel Heiniöllä."

Huumolan ämmänä tunnettu tietäjä (30:11)

Unto Pyykkö: Jaa ai se on semmonen systeemi.

Ester Holttinen: Emännät ei tietäneet mitä hyvää ne ois tuoneet, herneenpalkoja ja kaikkee. Pittiit niitä hyvänä. Talvel lähettäneet maitoo. Sit koittivat hommata ain semmosii syksyl poikivii lehmii. Meikii isä ol sillo kerra lehmäostoreissul. Oli syksy pimiä. Sillo ei ollu noita taskulappuja, ni hää lankes sielä peukalonsa. Sitä ei lääkäritkää saaneet oikee paranemaan. Sit siel ol semmone, sanoit Huumolan ämmäks. Se ko käi sielä ni se parans sen peukalon. Lääkärit ois leikanneet sen poikki. Ei antant leikata, mut semmoseks lyhkäseks se jäi. Semmone niin ku toinen peukalo. Siin on semmosii kuoppii, sitä palensi. Äiti talveks kuto ain semmosii ...

Unto Pyykkö: Onkos tuota minkälaista muistikuvaa siitä Huumolan ämmäst?

Ester Holttinen: En mie siitä muuta tie, sen mie muistan. Äiti sano: "Kyllä sitä täytys kerran mennä sitä Huumolan ämmää lahjomaan oikeen kun se isän peukalon parans." Ei hänen tullu käytyy. Se neuvo sen rannalkii ku sen Rannan Esterin se Ilos Toivo tappo, niin sehän neuvo sen paikan niin tarkkaan, ei mittään muuta ku männiit ja toivat sen pois.

Unto Pyykkö: Niin se tais olla se ämmä aikamoine tietäjä.

Ester Holttinen: Niin se ol semmone tietäjä. Perunoita hakemas meijän perheest yks ku sille oli sanonu: "Tänä iltana ei ol tult postii. Mikä kumma postii ei tuu?." ??? Sanna sitä kanto kirkolt sitä postia, maksoit hänel siit. Sitä ei tullu postii sinä päivänä. Silloin se häviskii. Oli lehmii siin metsälaitumel. Sillon se ol sielä vaanimas. Sit se tapahtu mitä tapahtu.

Unto Pyykkö: No niin.

Ester Holttinen: Myö lähettiin syksyllä vähä ennen ku puolukat eivät olleet vielä kypsii. Ontruskan Anni sano et lähetään puolukkoi poimimaan ...

Ahjärvi Ahjärven nauhat Ahjärven talot 1939 Ahjärven suvut Ahjärven väestö