VILHO LIFLÄNDER

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vilho Lifländer, hänen vaimonsa Bertta ja Unto Pyykkö keskustelevat Ahjärven kylän taloista ja tapahtumista kylän kartaa seuraillen. Mukana on myös alueelta vierailun yhteydessä otettuja valokuvia.

Ulkomaalaisten omaisuutta myytiin huutokaupassa, jomka hoitajana toimi Mikko Koukku. (00:00)

Vilho Lifländer: Paksult Jussilt ku teij enolt rukkeita ja ne piilottiit sit tuohon lattoon, jonne löysiit ku ne ois vieneet tuonne ja keittäneet pontikkaa niistä.

Unto Pyykkö: Tuollasii tapauksii sie muistat siltä ajoilta. Huvilapaikkoja tosiaan, missä kaikissa niitä nyt sitte on olt. Tuolla on joka tapaukses kun kirkolta tullaan ... tää oli se Hellforssi ([2]). Sallisen paja ([4]) ja sit oli se Hellforssi siel mäel se semmone vanhapoika ja tää ol sitte Sallisen ([3]) mis assuit ja Hellfors, se tinuri Hellfors.

Vilho Lifländer: Tää ol palanut nyt ku me käytiin viimeseks. Tää oli se Kenkkulinmäki.

Unto Pyykkö: Tääl on Viljakaiset olleet aikasemmi, Holttisen Enari ([1]) sitte viimeks.

Vilho Lifländer: Siin on nyt se ryssien, tuol on siitä kuvaki, muistomerkki. Täst läksiit sinne hiekkakuopill tie. Ootha siekii kulkenu tääl.

Unto Pyykkö: Joo, kyllä. Tässä oli se Siiven hovi ([97]) ja tässä on olt joskus, muistan ku isä kerto, Oravala, semmone paikka.

Vilho Lifländer: Oravala, tää ol sen Honkasen Einarin ([101]) kotipaikka oikeen, hänen issäinsä koti tää ol. Mut Oravalaiset olliit ostaneet ja se ol kapinan jälkeen, ennen ku Piltz osti tän tilan. Sie muista sitä. Siin ol isot rakennukset. Sit siin ol viel isot pehot, kyl sie ne varmast muisat.

Unto Pyykkö: Joo kivijalat muistan joo.

Vilho Lifländer: Tänne kun lähditte alaspäin niin tää ol Oravalaa.

Unto Pyykkö: Muuten onks täs välillä ei oo kai muita ku Honkasen Jalmari ([32], Kivennapa kylästä kylään kirjassa virheellisesti Kirjavainen) ja sit tää Salakka ([98]). Tällä välillä ei tainnu olla muita asukkaita varmaankaan.

Vilho Lifländer: No ei. Tuos ol riihi sillo aikasempaa ku tää ol Honkasen tilaa tää. Piltziläisii heil ol yhteinen riihi, mutt nyt se ol tehty tänne alemmaks. Muistat sie sen uuen.

Unto Pyykkö: No joo niin muistakii. Mie aattelin et jotaki siin pitäis olla. Se ol täll puolell.

Vilho Lifländer: Joo, tolla puolell joo, siin ol riihi. Tästä läks sinne Kylmäojal polku.

Unto Pyykkö: Se on kai tää polku vissii varmaa. Kartan mukaan se on tuolla viisii kiertänt se polku siel.

Vilho Lifländer: Tääl on sit se hyppyrimäki. Täss ol sit sellane lähteensilmä, muistat sie sen.

Unto Pyykkö: Kyllä mie laskin siel mäkkee joskus. Meill on valokuvaki otettu siel.

Seppäset ostivat huutokaupasta huvilan, ja he rakensivat siitä talon Metsäkylään (04:18)

Vilho Lifländer: Se ol täss se mäki, et se laski näi. Tästä lähti oja. ... Mie olin sit huutokaupas ko ulkomaalaiset omaisuutta möivät. Koukun Mikko ol se hoitaja, se ol huutokaupas siin ja Seppäsen miehet ol tulleet ostamaan sit sitä huvilaa. Ontruskan Pekka oli sen sit rakentant. Pekka sano Seppäsen miehille, et ostakaa vaan, et se on niin hyväst rakennettu se huvila, et siin vyllitki ovat punttilankuist tehtyi. Hän sai kolme ruplaa antaat sit, mitä enemmän sai tavaraa menemään siihe huvilaan. Sit Seppäset tekkiit siit aika ison talon sin Metsäkylään ([91]). Sit ne tekkiit kaks sarrainta viel niist samoist lauoist. Se ol niin suur se huvila. ... Se käi sitt meillä ain, mutt se ol vähän vanhemp ku mie ja me käytiin sit limukattii juomass siel Saarijärven hiekkakuopil. Mut mie en oppint venäjää ku hää tahto opetella suomee. Sit se jo osas lukkee ja sit se haasto, että nyt tulee kohta kikupyhä ku kihupyhäst haasto. Se sen varran sotki kieltä. ... Assuit siel Rutsin huvilall niin ku vuokramiehenä. Niil synty poika, Aarne niminen poika. Meijän Väinön sit tahtoit kummiks ja sit se Rutsin Iita, se ei osant suomee yhtää, eikä mei Väinö osant venättää eikä saksaa. Ne valjastiit hevosen ja se Iita otti lpsen sylihee ja läksiit kirkoll ja ajoit sinne kirkkomäelle ja ristiit sen pojan. Meijän Väinö oli kummin toisen ja sit se Rutsin Iita ol. Mut mie oon ihmetelt, et oliks se sit luterilainen ku se pysty olemaan kummi sille Aarnell.

Bertta Lifländer: Silloha se ol tarkkaa siihe aikaa.

Joidenkin talojen pihapiiri oli rakennettu suljetuksi, jotta voitii suojautua pedoilta. (07:40)

Vilho Lifländer: Tätä Ahjärvee mainostettaa ja se on meill Ahjärvi se on. Sit on muistettava, et Moittilalt lähti kolmee päivää ennen jäät aina keväällä ja Ahjärvest lähti kolmantent päivän. Sellasta kevättä ei olt, ettei ols pitäneet ne aikataulu paikkaansa. Ahjärvest lähti jäät ain tuulel, se vei siit laiturit ain pois. Muistatko sie kun siel ol tuos Alahovin rannal, siin ol sellane laitur mikä veettiin ain ylos. Nyt täs näkyy et nyt on ryssilkii ottant laiturin ja jäät tuoneet tähän rantaan. Tää kuva näyttää silt, et siin on laitur. Sitä ei nyt olt viety viel mihinkään.

Bertta Lifländer: Sama aikataulu pelaa aina.

Vilho Lifländer: Tämä laitur ol sit pystys mitä myö käveltiin ja pestiin silmät ja käet siinä. Tuo Hovimäki perustuu vanhoin kertojiin mukaan, et siel on olt hovi ja sit siel ol oikee syvä kaivo ja se ol täytetty ja sitä sannoot, et siel on aarteita. Sitä jo ajatteliit ruveta kaivamaanki, mut se jäi ain jutuks ja jutuks ja nyt se ol peitetty ja tuntus et siin ol kaivo vaan. Täs asu niin paljo asutusta täs tuntuu, et meijä talot (47) on viety tänne allaa Hovimäelt. Sit on viety tapatlaiset ol viety täst, ku täs ol sellane enne vanhaa sellane ni ku suojelualue talololl nii ku siel ol karhui.

Unto Pyykkö: Niin kui eläinten takia kai.

Vilho Lifländer: Niin ku Miranovskilkii ([51]) ol viel se umpinainen piha. ...

Unto Pyykkö: Tervaryssä niin.

Vilho Lifländer: Siel keittiit oikee tervaa, et myökii käytii hakemas.

Unto Pyykkö: Kurnikoff on oikee ammatiltaan tervakeittäjä.

Kurnikoff oli tervanpolttaja, ja hän oli rakentanut Ahjärvenrantaan myös kalanviljelysaltaan, jossa kalanviljelys ilmeisesti ei kuitenkaan alkanut. (10:13)

Vilho Lifländer: Joo ja se ol rakennettu niin et jo tiiliuunit polttiit sitä tervaa. Ettei se olt sellane maa(uuni), vaan se ol niin ku sanotaan tehtas ihan ja siel ol sit rakennukset. Mut sit kapinas se ei tullu sinne. Siel ol venäläinen kaivant sellasen, et se ol nii ku kalanviljelystä ajatellen perustaa siihen. Se ol kaivettu Ahjärven rantaa niin lähelle siihe et siit ol kaks ojaa järvee vaan. Se ol kaivettu nii syvää et Muurilaisen lehmä putos sinne. Myö käytiin sit nostamas sitä pois. Se ei pääst sielt, se ol niin syvä se kaivanto siinä, jotta oli saatu se vesi. Kalaviljelystä vast se ol kuulemma, mutt sekkii jäi sit taas sil kaivamisell vaa, ku aika muutti sen. ... Järven rantoi, ni tämä ol niin tarkoi myöty täält, et täss Muurilaisen ([50]) kohas ol yksityis maanviljeliän omistama ranta. Nää ol kaikk venäläiset ostaneet tään rannat olliit kaik ihan tänne Riikoseen ([65]) saakka.

Unto Pyykkö: Siiven niityt ja mitä siel oli ne ol jo venäläisill. Serpakkovan niitty ol tässä.

Vilho Lifländer: Tää ol vissii Huuhtasil nyt.

Unto Pyykkö: Meill ol iha järven päässä ol ensimmäinen vissii on se Serpakkovan niitty sielt päin. Sit ol Piltziläisiin ol vieres, nii se ol Siiven niitty se täyty olla.

Vilho Lifländer: Mennäänpäs nyt, ranta on nyt käyty. Tää ol kaikki sit venäläisten ostamii. Samoi Kuijärvi ol ympärsee venäläisten tiloja. Täss ol, myö sanottii Kuijärven kangas, tähä ol aikomus tehä sairala ensimmäisen maailmansotan aikana. Sinne ol ajettu jo rakennuskivet, peruskivet, isot kasat sellast pulteri kivvee ja sit ol halottuu peruskivee ja sitä nyt sanottiikii herroi kiviks. Mutt se jäi kesken. Joku amiraali ol kaatunt ja se jäi sit siihe taas. Se ol hevosil viety kaikk nuo kivet sinne ja hakattu. Sinne ei olt sellasta kesätietä, et ois muul ku talvikelil viety. Tää ol niin kaunis, kyllähä sie kuljit vissii siel.

Unto Pyykkö: Kyllä mie käin siel ongel käytii.

Vilho Lifländer: Tää ol kaunista männikköö koko alue, tämä Kuijärven ja Moittelinjärven väli tänne, sanotaa nyt tänne Sallisill ([4]) saakka se ol sitä sammaa harjuu.

Unto Pyykkö: Metsätie ol semmosta, ei kivii, ei kalliolouhikkoo, se ol hienoo maastoo, männikköö. ... Palokunnantalol ([13]) niitä kesäjuhlii, oliko semmosii kilpailui siel tai minkälaista siel oli, sie muistat vähä pitemmältä ajalta kun mie.

Palokunnantalolla juhlittiin juhannusta polttamalla ämmäkokkoa ja ukkokokkoa sekä pyörittämällä palavia pirukoita. (14:36)

Vilho Lifländer: Mie jou'uin aika aikasee palokunnan hommiin 17-18 vuotiaana. Saanko mie tään kertoo nyt ku tuota aina kylä ellää tavoillaan ja miehet elläät ommaa elämäänsä. Siel oli sit iltamat ja se ol kihupyhä ja tei isä ol järjestysmihen ja Mörö Antti ja sit niitä oli ja sit siel oli yks juopunu ukko Valkjärvelt Möröläisten kaverina. Se ol humalas ja partiopoliisit tulliit sinne ja rupesiit kurittelemaan sitä ja viemään pois sitä. Järjestysmiehet ja ol pikkuse maistaneet ja ne ei laskeneet polisii talloo sissää. Siit tuli niin kova tora ja riita. Mie olin sillo nuor ja katsomas sitä hommaa siinä jot seurasin. Ei laskeneet poliisloi sisään, et hyö pittäät tääl järjestyksen. Ne valittiit nimismiehee ja nimismies pan palokunnan iltamakieltoon. Sit pit saaha uuet miehet, et rupiaa nimismies meitä uskomaan ja päästään taas alkuun palokunnas. Sit niitä otettiin ja mie jou'uin siihe ja Veijalais Tuomas ja Huutosen Jussi ja Mörön Väinö ja sit myö saatii Pakkane rahastohoitajaks palokuntaan ja sit päästii Pekkase kautta jo nimismiehe välilöi ja saatii ruveta taas toimimaa ja pitämää iltamii. Sellases tapaukses mie jou'uin sit mukkaa siihe.

Unto Pyykkö: Mihis aikaan niitä alkoit niitä semmosii juhannuskokojuhlii siel pitää?

Vilho Lifländer: Niitähä piettii juhannuskokkoi jo aikoja sitten. Sehän kuuluu jo kannaksen perinteisiin. Niitä oli joka kylässä.

Unto Pyykkö: Mie vain muistan et Ahjärven palokunnan talol sit ain oli oikee semmoset isot kokot.

Vilho Lifländer: Palokunnan talol ([13]) piettiin. Yljärveläiset pittiit, Hokkaset ([62]) ku asuut, siel ol lava sit jo miu aikanain. Mie muistan, ku kerran oltiin palokunnan juhannuskokkoloil ja se tontti ol aika pien ja kokot ol tehty korkiat ja kyl me poltettiin, ei sit kukkaan kieltänt niin ku nyky maa on joka asiaan pittää saaha lupa. Pyykön Pekol ol hienoo poruhkaa ja hän varjel sitä nuorisojaan ja seisatti ne ympärillään. Anselmi Pyyköllä oli piruko mit pyöritettii ja viskattii siit ja hänel epäonnistukkii ja se mänkii sinne Pyykön Pekan perheen keskell ja siint tul kova kiromeno ja Anselmin pit lähtee juoksemaan karkuu. Siihe aikaa ku ol ukkomiehet ni ne ei sit käyneet iltamis eikä rientolois paljon. Mut sit juhannuksen ne liikku kaikki, kuka oli nuorempaaki väkkee noin et ol menneet naimisiin ja ol perhättäkkii, niin ne sitte kaikki kulkiit suurempiin juhliin kesäaikan, se ol juhannus. Se kokko tehtiin, niitä ol kaks, ämmäkokkoo ja ukkokokko. Sit mie muistan yhen kokon, mie olin sillo pien poika viel, mut kummikii sillo pit nuorest kestää kirveskii käes, ei se oo ku nykyjää, ei uskalla antaa lapsil. Myö rakennettii sit siihe työväetalo tontil, vaik siin ei olt sit ennää sitä työväentalloo. Tehtii kokko, lapset keskenää tai poikii ol siinä vähä vanhempiki. Sotamiehet polttiit ne kokot, justii ku olis pitänt kolme päivää enne juhannusta. Myö mentiin valittamaan ku sillo sotaväki ol Ahjärvel viel majotettu ja ne tulliit ja rekensiit meil uuen kokon sitte, sotamiehet.

Hääjuhlien yhteydessä saattoi syttyä suurta tuhoa aiheuttavia kylätappeluja. (20:05)

Unto Pyykkö: Sie muistat noita vanhoi häitä ja niihe liitty aina joskus semmosii kylätappelui, et onko siul mieles erikoisempii tapauksii?

Vilho Lifländer: Miul on yks tapaus, se on Kirjavaisen Esan ja Hultan häät. Sit ne keitteliit pontikkaa ja sillo ol aika vähä viel viljaa. Sit ne panniit viel vähä tuolt kuusen alt siihe sekkaan aina ja sit pojil ol sit juomista. Niil ol jo kiire sitte enne sulhasta päästä talloo ja kiista sit hevosii kans. Ne oliit senverran maistaneita ja sit ne tiesiit sen talon, et siin pittiit ain kalenoi ja maksoit sil ukol ja ämmäl vähä rahhaa ja käivät sielä. Sieltä se löys Esakin morsiamien. Puhemiehet pääsiit talloon ni ne rupesiit rikkomaa ikkonoi ja sotkiit kahvipöyät ja ruokapöyät. Sulhane ku tul morseintaan hakemaan ni talo on ihan hajallaan, ikkunat ja ovet irti. Ei saaneet kahvii eikä ruokaa ku kaikk ol hajotettu. Se ol Voipialas, Liikolas, Hultan kotona. Ne tulliit sit tietysti pois ja toivat tyttöi tullessaan Ahjärvel ja tanssiit siel. Mut täst jäi sit sellane viha. Sit ol kirkokylän Sarvi Erkin häät olliit seuraavan pyhän ja sit ne liikolaiset ol varustautuneet siihe, et nyt ei sit rikota talos mittää eikä ruokii tärvellä. Siel ol varustettu asseetkin jo kirves ja vasara ja mitä siin oli. Nekö männiit kirkonkyllään seuraavan pyhän, ni siel ol niin vahva varustus, et sit ... Voimajaskaks sannoit, sen isä ol vanha, vissii seitsemänkymmenvuotinen ukko ja se poika ol naimisiss oleva mies ja hyö rupesiit sit vasaral ja kirveel selvittelemään kirkokyllää se kans. Ne tappoit kaks miestä seuraavan päin justiin sen takia, kun ahjärveläiset juhliit. Suven Jaskan ja Sarvi oli se toinen. Sie muistat ja ku se talo ol siin ku kirkolta lähettii Ahjärvelle päin siin kulmas siin osuuskaupan lähel. Silt jäi perhe. Sellasii ne olliit ne kylän häät ja tappelut aina.

Bertta Lifländer: Ne joutuit linnaan sitte ne ...

Matti ja Jussi Suutari eivät halunneet tehdä työtä, vaan ryöstivät ja varastivat. (23:42)

Vilho Lifländer: Siel olliit Ahjärvell Suutarin Matti ja Jussi, ne olliit oikee riskii miehii ja kiersiit vähä työtä. Siihe aikaa ei elänt muul ku työl. Ne rupesiit ryöstämään ja varastammaa. Ne assuit siin Matilaisen ([54]) mökis. Sit tulliit Huuhtasen Antin häät, teijän Einon Hilman isän häät, uuet häät. Oot sie kuult niist?

Unto Pyykkö: En oo.

Vilho Lifländer: No ne Suutarin pojat olliit Hilman enoja, ensimmäisen Antin vaimon. Antti ol Kuhtulas metsätyönjohtajan siel ja se löys sieltä uuven vaimon. Siihe aikaa häät pittiit ol hää leski tai poika tai ol kui pieniis varois tahtomaa. Ne Suutari pojat läksiit häihi sinne ja mei Väinö läksi soittamaa. Ne ol sit ne Suutari pojat vuokranneet hevosen Ylijärvelt Henttisilt ja ne tulliit siihe meil ([47]) siin aamusil häihi lähteeksee. Mei isä ajo partajaa siin ja se Matti olis ajant isän niskaa, ni isä sano, et ei hää ol millokaa ajattant niskaa, Isä ei uskaltant antaa partaveistä ja sano et vaik olis vetänt kaulan poikki. Ne männiit sinne Kuhtulaan ja hääriemut tietyst siel olliit, ainaki Väinö sano. Hää soittel siin ni Tapola tuli ja ampu ensimmäiseks Mattii ja Jussi hyökkäs sen pääl, tavotti puukon kans, ni se ampu senkin ja ne kuoliit kumpanekkii Matti sekä Jussi samal reisul. Mie muistan ku Väino tul sitte maanantai iltan kottii sen hevosen kans. Äiti ja isä sanoit: "Mitä sie nyt ajelet ku toiset on vuokranneet hevosen", ni Väinö sano: "Ei ne pojat ennää tarvitse hevosta eikä aja hevosta. Kumpaneki ovat nyt jo vainaana." Se Tapone ei saant mittää tuomiota. Joku jutteli, et mei kylän joku rikaskii anto kellon sill Taposel.

Unto Pyykkö: Ei oo siitä Porthaanin saha-asiasta mittään ku joskus Pulkkisen Annamari kerto, mutta miul ei ollu siihe aikaan tätä mankkii ni niist ei oo minul mittään oikeestaan tietoo.

Bertta Lifländer: Alota siit ku se perustettii, alust niin ku männööt räätysii sit.

Vilho Lifländer: Mie käin kansakouluu, vissii olin toisel osastol, ehkä kolmannel osastol olin ku veivät Ahjärvel sahal, se ol perustettu tai kuultiin et saha tulloo.

Unto Pyykkö: Mikä vuosluku se oli sillo?

Bertta Lifländer: -22 kai.

Vilho Lifländer: Mie pääsin -24 pois, ni muistan, et oiskos se -23 tai -22 olt sit ku ne veivät sitä. Se Ahjärven koulu ([36]) siin mäen päällä, kun se mäki laski meilt päin. Se ol laivan konehuoneen kone, mikä käytti sitä Ahjärven sahhaa ja ne hevosvoimil sitä Raivolast toivat. Se kest monta päivää se kuljetus ku sehä ol iso ja siin ol viis kuus hevosta vetämäs sitä. Koulun kohas ne sit, mie muistan sen, siin ol pisteaita koulu ympärill, myö pihast sit katsottii ku oltii välitunnil ku ne laittoot jarruloi sit alamäes, veivät ja huusiit hevosiin kans siin. Se ol ihme, et sellasii aikasil vehkeil ja niil miehil ol niin paljo aikaa ja tarmoo, et niin painavan konneen ne saivat vietyy sellaset mäet ku Aliskamäkiki. Sit sinne monttuu Härkäjoen varrel perustiit sen sahan ja se ol saatu sinnekii hinattuu ja veettyy. Unto Pyykkö: Oliko se siin myllyn ([83]) oikeal puol vai vasemmal puol?

Vilho Lifländer: Oikeel puolell, mutt se kiers sit myllylt sellasen kaaren sinne ylemmäs sit painu vasta tänne myllyl päin. Siin se Härkäjoki tek sellase mutkan siinä ja se pelast Ahjärven olot. Ku ol se kapina ollu ja herrasväki ol muuttant pois ja olot ol muuttuneet maanviljelyshommiks, eikä olt töitä ihmisil. Sit tul se saha sinne, se elvytti Ahjärven liikenteen sekä elämän. Se sahas kahta löysii talvet ja kesätki. Härkäjokkee myötä ne uittiit ylämaast päi paljo puutavaraa. Kesäsahaus ol kaikki uittotavaraa. Siel ol sit kaikki nää miltei pikkutalollisetkii olliit jo sahatöis. Siel ol kymmenii ihmisii, ku siihe aikaa pit käyttää paljo sitä ruumiillista työtä vaan. Ei olt konneita, mut ol siin sen verran, et transportti veti siin joesta kesäaikan tukit. Mie muistin ku mie oli pieni poika, ni mie olin pyörittämäs tukkii ku naiset sit luutiin kans putsasiit hiekkoi pois niistä. Mie olin olt jo ku pääsin kansakoulust, ni toisen päivän mänin tukkijoel. Olin kuus viikkoo tukkijoel ja opettelin tukkimieheks. Ensimmäisen päin mie uin viis kertaa ni pomo sano, et kyl siust tukkimies tullee ja rupesin kestämään lautal. Sit olin siin Härkäjoes pyörittämäs niitä puita ja laskemas. Ne ol lajiteltu sellasii puomi pussiloi tukit ja siint transporttii ylös, mut se ol kyll työläisil kova homma talvelki ku ol ...

Haastattelu jatkuu


Ahjärvi Ahjärven nauhat Ahjärven talot 1939 Ahjärven suvut Ahjärven väestö