VILHO LIFLÄNDER JATKO

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sahan toiminta loppui, kun se oli työllistänyt kylän väkeä 5-6 vuotta. (00:00)

Vilho Lifländer: ... paljo tukkei. Mie muistan, et män siin kuuteensattaan pölkkyynkii yhes löysis ja naisraukat joutuit sit rimat kantamaan. Sit täytennettiin niitä joen monttuja ja tasattiin sitä lautatarhaa. Sitä tul nii paljo sitä rima juttuu, ku siihe aikaa ei säästetty puuta, eikä sitä käytetty rimmaa mis muus tarkotukses muuta ku montuu vaa. Se saha kest ehkä 5-6 vuotta. Se tuntu, et Porthan sai niin paljo jo rahaa taas, et se lopetti ja ost maita ja puratti sen sahan. Sieltä ne joutuit sit työmiehet töist pois, sekä johtajat muuttamaa ja kylä hiljen taas. Sit oltiin päästy jo maanviljelyksen puolel nii hyvään jammaan, et kyl siel hyvin voitii ja elämä kukoisti Ahjärvel miu mielest aika hyväst sillo -39 vuosiin saakka.

Unto Pyykkö: Auto kans ajo kummiki johonki asemille ne lankut ja se sahaus ...

Vilho Lifländer: Ensittäi ku sen sahan ku perustiit, ni sillo ei viel olt autokuljetusta. Hevosil kuljetettii kesälkii ku kannakselaisil ol ne nelipyöräkärrit, niihe pystyit laittamaa lautakuormanki ja lankkukuorman. Niit ol kymmenii hevosii mitkä ajjoit sit Raivolaan asemal ja Ikolos olliit yötä siin Kaiko Jussin karvaleual. Sellasta ol ne ensimmäiset vuuet Porthaalki, mut sit tul autot ja hevos ajot loppuit siihe. Isot lautatarhat, siihe aikaa ol halvempaa se kuivaamine ku luonnon kesäkuivauksil kuivasiit lankut. Nythä se on niin kallista tuo puutavaran myynti, eikä kannattas maksaa mittää maanviljelijän puusta, se jalostus on mänt ni kalliiks. ... Sillo autos se paineel sai polttoaineen. Siel ol vähä bensiinii ja miun pit ottaa jalkapumppu ja ilmareijäst pumputa ilmaa, et saatii painetta. Sit ol isot kivet autoo varattu, ku se jäi mäkkee kiinni ni heti apumies tyrkkäjää kiven, ettei lähtent takaperin. Kirjavais Antti, se ol Pihlaisis, hää ei saant sit ajokorttii, ja hää ol maanviljeliäki, mut hää yritti automieheks. Se ajo sit Porthaanin autoo ja ei päästkää pyykömäkkee ylös, mut hää kääns sen auton siin mäes ja ajo takasii päi ja otti isomman santsin ja taas pääs mäest ylös.

Talven suurimmat juhlat olivat joka toinen vuosi Ahjärven jäällä pidetyt kilpa-ajot. (04:20)

Unto Pyykkö: Muistit et joskus pittiit kilpa-ajoloi Ahjärvel, Ahjärven jäällä. Olik siell enemmän sitä kilpa-ajo innostusta vai?

Vilho Lifländer: Joka toine vuos pittiit Ahjärve jääl. Toisen vuon pittiit Rantakyläs ain noin vuorotellen. Ne ollitki sit ni ku talven suurimmat juhlat Ahjärvel. Sitähä tehtii sit rattaa, miesvoimil oltiin. Siel ol siin Alahovin rannas oli iso lana. Se tais olla siunkii aikanais?

Unto Pyykkö: Mie ainakii yhe kerra muistan.

Vilho Lifländer: Sil sit tehtiin rattaa. Monta kertaa tul vettä ja sit olliit ihmeessä. Monta kertaa ol pelko, että se jää pittää, nii paljo ihmisii tul jäälle. Monist kylist tuliit. Mie muistan sit kerran ol lava laitettu ja tietyst ne ol isoturkkisii miehii mitkä sit siel laval seisoit ja olha niil suuret vatsatkii ku ollit rikkaampii ku muut, palkintotuomareita. Mörö Mikko vainaa ol sillon poliisin ja Mikko ku hää sit maisteli sitä viinaa aika akerast ja sit hää ol ottanant ja vähä niin ku liikaa. Hän putos sielt lavalt ja sit ol lehtikirjotus, et Ahjärvel olliit kilpa-ajot ja siel ol sit nautittu ja poliisi kaatu ni ku voileipä putovaa maaha män nenällee. Lehtikirjotus se ol. Siel ol sit kommeita hevosii. Siel ol venäläinen, ne sannoit, et se on venäjän keisarin hevone, valkee, ja se ol sit siel ajois ja sen ol Suokas Matti ostant. Kronstantin pakolaisilt niitä ol tult. -21 vai -22 niitä tul Kronstantin pakolaisii ku ne yrittiit viel sitä kapinaa ja toivat sieltä hevosii. Se ol sit komia ja se ajo sit siel rataa ja sitä olliit sit ku ihmettä katsomas, et kui komia voip hevone olla. Kyll ne kilpa-ajotkii ain jotakii merkitsiit. Ain siel joku ukko sai pienen palkinnonkin. Mie muistan, et se ol ehkä 30 tai 25 markkaa. Sit siel ol sellane tapa viel, et se pit sit luovuttaa hevosjalostusyhtistykselle se palkinto, ettei sitä kukkaa saanu ku ties sen systeemin, et pyssyit rahoissaan.

Unto Pyykkö: Joskus muistelen pienenä poikana olleen, et siin ol lentonäytös siin Ahjärvel, yleisölennätys siinä.

Yleisölennätyksessä pojat keräsivät rahaa ja ratkaisivat korttipelissä kuka heistä pääsi lentämään (07:54)

Vilho Lifländer: Senkii mie muistan. Myö pelattii korttii siin ja sit tei Mikko voitti ja hää pääs sit lentämään. Myö pantii rahoi siihe yhtee ja sit pelattii korttii ja kuka voittaa ni se pääsöö lentämään. Mikol ol sit kaikkei hyvä tuuri ja hän pääs lentämään. Mie en muista, et mikä se hinta ol, mut meitä ol ehkä neljä viisi poikaa ja siin suhajettiin, et kellää ei olt niin paljo rahaa, et ois yksin pääst lentämään. Mikko voitti sit ja Mikko käi sit lentämäs.

Unto Pyykkö: Siel oli niin ku tuos Einarin kronikassaki on, et siell oli hyvät marja maat ja sielä oli sitte niitä marja ostajii ja välittäjii. Laineen Tahvon mie muistan, se oli, mutta viimesin vuosin sie ja harjotit tätä marjakauppaa.

Vilho Lifländer: Joo, sitä harjotettii ja meillä aika kovaskii vauhis se ol ko, mie muistan -38 myö ostettii 32000 killoo marjoi Bertan kanssa.

Bertta Lifländer: Issäin näät sää vei niitä silloin. Ne ol meijän, mutta isä vei. Se ol Ahjärven alueelt tästä Laustjokkee ja Pihlaisis.

Vilho Lifländer: Tarpilas miul ol toine ostopaikka. 32000 killoo ol puhasta lähetetty meil. Putsattiin, meil ol kone järjestetty, lajittelukone, marjanpuhastuskone ja puhistettu ulkomaan tavaraa 25 killoo. 30 killoo ol netto ja 25 killoo pit tulla marjoi. Muistan yhenkii rekkakuormalline vietii Helsinkii suoraa. Seppäse Eino vei. Tiiettiin et saksalainen laiva ol lähtent Viipurist. Helsingist se tavataan. Seuraavan vai kolmanten päivän vei Sallisen rekka, et nii suurii määrii käsiteltii. Täällä sannoot, et on marjaisii kankaita ni ei niitä täällä oo. Ei sellasta kyllää oo mis sais 30000 killoo ja siin on toisiiki ostajii, kaks kolme ostajaa toisii, et nekkii jotaki saivat. Mut siel ol marjaa ni paljo, et mitä mie ostin ni joka talost mie ostin. Peltsilkii ku ol vaikka piika möi. Ei sil ol vällii, et se pit olla köyhä, mikä majoi möi tai mikä marjas käyvöö. Muistan ku olin olin Tarpilas ostajan.

Bertta Lifländer: Mie olin siun kanssais.

Vilho Lifländer: Sunnuntai aamun mie toin 1200 kiloo. Toin ku olin viikol ostant ja vein uuet laatikot sinne ja maanantai aamun ol parituhatta kiloo ostettu ja ne ol tultu kaikki samana päivänä metsästä. Valkjärven miehet ol lyöneet sakkii se hevose kärii ja marjalaattikkoi ja ämmät ja lapset marjaan ja möivät sit metsästä tullessaan.

Unto Pyykkö: Kyllä siel ol marjoi paljo. Piti jutella sitä evakkoon lähtö touhuu.

Toinen evakkoon lähtö koitti kesäkuussa -44. (12:07)

Vilho Lifländer: Se ol -44 kesäkuu yheksäis päivä. Mie olin siviilis pääst ni ko työlomil. Miut oli sit määrätty ni ku kylän valvojaks siihe maakuntapäälliköks. Kuitus Arvi ol tul sit apulaine, Heikin Arvi. Se pommitus ol yheksäis päivä vissii kesäkuuta ja se ylty ja ylty. Mie sanoin mei naisil, et nyt on ilmas sellane ääni, nyt jos kerkiittä kellarikuoppaa ni nyt mänkää. Nyt tulloo tuolt, mie satuin olemaan ulkon. Nää hyppäsiit sinne kellarii. Mie jäin katsomaa, ku olin jo tottunt vähä talvisotas, mikä täs ny tulloo. 180 konetta ol Ahjärven päällä ja kaikk pommittiit. Mie olin sitä laskent ain, et mei kohtaa ei montaa pommii puottaa. Ahjärven rannal ol siin Luukan ja meijän välil ol sotilas 10. divisjoonan miehii toista vuotta leirill siin, et se tavottaa sitä. Ylijärvel putos nii paljo pommeja ja Ahjärveen, se ku katso niin kovaa tuiskua ei olt millokaa Ahjärvel ettei ois jotakii näkyny Ylijärvelt, ni sitä ei näkyny yhtää. Sithä ne ihmiset tiesiit, et on lähettävä. Mie kuljin sit siel kylil viimeseks sit, et nyt ol kaikk lähteneet. Se ol lauantai iltapäivä, käin talost talloo ja sit rupesin kietämää Ylijärveä. Siel ol vielä ihmisii lähtemättä. Pohjalaiset ([63]) olliit menemättä. Ne olliit koton ja kamppeet olliit. He sannoit, et tähä pitäis tulla heil auto ja heill ol tavarat ulkon ja mie läksin siitä. Riikosen ([65]) kohal tekkiit kuormaa. Henttisen Jussi ([68]) siin ol Simolan Jussi ja ne sannoit, et siel on ojan takana Kannisen Helena ([73]), se ei ol tult pois eikä se lähe kai. No mie menin sinne ja sitä ennen mie tapasin Hätösen Irjan ([72]) ja sanoin sille: "Kuule, mummon sannoot olevan tuol, et sie lähe avuks, et tuotas se pois." No ei hää lähe, ja mie koittelin esitellä. Sit mie katsoin, et ku se ol nainen ni ei miu käy pakottaa ja mänin sinne. Helena sannoo, hää ei lähe mihinkää. Siel ol rintamakarkurisotilaita ja ne paistoit niitä Ahjärven kaloja mitä se pommi ol tappant ku niitä ol ranta iha täys. Mie sanoin niil sotamielil, et käykää hyvät miehet nyt avuks, miu pittää tää vanha ämmä saaha pois. Mie saan syytteen, jos mie jätän tänne. Helena sanoo, et ei hää lähe, hänel ol justii leivät uunis ja sitte häne pittää kirnuta voita. Mie panin yhen sotilaan sylleen sen voin vispilän ja se hakkas voita ja saatii voi tehtyä. Sit Helena sanoo: "No lehmä." Mie sanoin: "Kyll pojat lehmät tuovat, et koittele nyt järjestää sitä matkaa." Pojat käivät avuks ja Helena sano sit, et ei hää lähe, jos ette tuota hänen matka-arkkujaa lähe mukkaa viemää. Se ol nii suur, et ei sit yks mies kantant ja mie ku olin vanhan kansan miehiä ja kaikkii vehkeitäkkii nähnt, ni me pantii savilaihi pääl sen matka-arkun ja kaks miestä kantoit sitä arkuu ja järjestettiin siihe pihal se laatikko. Sit Helenal olliit jo pussi kääes ja siin olliit, ku hää ol näätsä kortin panija ja kuppari. Mie sanoin pojil, et nyt siin mummul on jo vehkeet käes, et siin on korttipakka ja sarvet. Mie en oo nähnt kenekää niin raskaast lähtevä kotont ku Helena läks. Se käv polvillee ja se rukkoil kaua ja konneita on pääll ja miun pitäis saaha pois, sit jos Pohjalaiset kerkiäät mennäkkii, ni mihi mie sit tään ämmän saan. Sit myö selvittiin ja mie talutin ämmää, tai sanotaan nyt mummuks, ja sotamiehet kantoit sappilaisii kans. Siin pit tulla ojan yli. Siin ol sellaset porraspuut vaan ja ne sotamiehet olliit nii hyvvii, et ne kantoit sinne Pohjalaisel ast sitä matka-arkkuu. Mie sain Helenankii talutettuu siihe Pohjalaisel ([63]) ja Pohjalaiset olliit viel koton ja sannoit, et kyl he hoitaat nyt Helenan jos hyö pääsööt. Minnuu jäi sit kiusaamaa. Sit ol jo kunnan toimetki muutettu Rantakylään. Mie olin yötä siel ja minnuu jäi kiusaamaan, et jos ei oo Pohjalaiset saaneetkaa autoo ja nyt ne ol siel. Mie sain sit kaveriks sen Kostiaisen Jussin ja myö lähettiin Rantakylän kautta ja tultii sit sunnuntai aamupäiväl Ahjärvel uuestaan ja kierrettiin, ni sit olliit jo Piltzin ([7]) tuol puolel ja siin Räikkösen ([34]) seutuloil siin ol jo linja, ni myö ei pääsy ko siihe Ahjärven koulul ([36]) ast, ni sit ol jo nii kova räiske, et sit ei laskeneet meitäkää ennää etemmäks. Mut Pohjalaiset ol lähteneet ja kyl se Helenaki tänne tul. Sellane viimehetket olliit Ahjärvel.

Ennen Venäjän vallankumousta kylässä oli paljon venäläisten huviloita, joihin he kesäisin tulivat viikonloppua viettämään. (20:38)

Unto Pyykkö: Mut varmaa isä on kertont siul niitä venäjän tapauksii silt ajalt ku raja ol auki. Onko siul siitä mittää muistikuvaa, vaik et itse et muista, mutta isän kertomii tapauksii.

Vilho Lifländer: Mie muistan sen kesäajan Ahjärvelt. Siel ol nii paljo niitä huviloi. Sit ol viel sellasii taloja, mitkä vuokrasiit venälisil herrasväel huoneitansa. Se ol joka lauantaina ja sunnuntaina vietävä pois. Niil ol joka ukol sit omat huvilaansa mitkä sit ain käivät.

Bertta Lifländer: Niil ol omat vossikat niil herroilkii.

Vilho Lifländer: Miekii käin Karvitsil ([58]) ku isä lähtöö viemää niitä sunnuntai iltan, ni myökii käytii kärriin siskon Saiman kans. Sit oltii porttiloi avaamas, ko niil ol joka huvilal portit. Ain ol tehty pisteaita ympäril ja tiet. Ne heittiit ain rahaa ja siin ol aika rauhallinen, et myö saatii miltei kaik. Sit ku Alahovist tuliit monta hevosta, väliist kolme neljä hevosta ol peräkkäin. Siihe ol sit kokoontunu nii paljo lapsii, et ku ne heittiit maaha niiitä rahhoi, sit ol kiire kuka mitkäkii tapas siit hiekast. Ei kertaakaa ne jättäneet antamatta kerran portin avasiit.

Unto Pyykkö: Ne ol anteliasta ja varakasta väkkee.

Vilho Lifländer: Juu ja sama ol se kyytin ajo, et mitä nopiammast vei ja hyvimmäl hevosel ni sen enemmän ne antoit sit natsaa. Olha niilki tavallaa ni ku määrätty, et kui paljo ne ny ottaa taksa Raivolaan ast.

Unto Pyykkö: Juna-asemall sinne veivät.

Vilho Lifländer: Nii. Mei hevosil ol sit kaikkii hyvä aika otettu Ignatjeffin huvilast ([100]) tuolt Ylijärvelt, et tunnis 45 minuutis vei viis henkee neljäpyöräkärrilöil. Se ol sellan kuulu hevone. Sit mie muistan, kerranki ku loppu keväällä heinä, että isä koittel syöttää apetta ni se ei syönt sitä. Se ei elänt ku kauroil se hevone. 12 vuotta isä sano ajaneens sill vossikkaa. Sit se möi Piltzil viimiseks sen hevosen, ku se rupes käymään vanhaks. Se viel ol ni hullu se hevone, et se kaas viel Piltzil ku pääs sit pareempii ololoi, ku eivät sitä nii paljo rasittaneet, ni viel limonaatti korit kaaset vei väkisee.

Lifländerin isä oli vuonna -16 koko talven ajurina Pietarissa. (23:51)

Unto Pyykkö: Käik issäis sit Pietaris ajamas?

Vilho Lifländer: Käi. Isä ol viel viimiseks, se ol -16 vuonna ku ol jo ensimmäine maailmasota, ni hää ol koko talven siel. Hää kerto, et hää ol kuula ajos. Hyö ajjoit jostain tehtaalt asemalt ajoit, et siviilit ajoit kuula kuormii tehtaalta rautatievaunuihi. Siel ol ja miu setä ol Pietaris ko ajoit illal sen. Sit män Pietarii ja Moskovas ol ensittäin ja sit ol Pietaris ja män venäläisen kans naimisii. Setä ol tutustunt sen siin Orloval, mis ol nyt se koulu. Se ol olt siin kuharkan.

Unto Pyykkö: Oliko se taloudenhoitaja se kuharka?

Vilho Lifländer: Se ol niin ku piika ja ne tapaiit sit taas siel Pietaris ja männiit naimisiin. Mut se ei käynt, Veera, sen jälkee yhes Ahjärvel, mutt setä käi. Mie muistan ku setä tul sit käymään. Se ol siin -16 tai -15 vuonna ja se toi miul ensimmäiseks Pietarist pienen hanurin. Tuolla se nii ku on nytkii venäjäl niitä myötävii ja Mikkolais Toivol toi toisen. Miul ol vihree ja Toivo otti sit punasen, sen kerran mie muistan. Miul on yks kortti, et mie oon saant sen vissii -16 vuonna setä on lähettänt sen kortin, se on tallel. Mut sit ku alko tää kapina ja venäjäl tul se vallankumous, ni setä sit kirjotti sielt, et tääl on niin suuret asiat nyt kysymykses, pojat älkää vaan käykö mihinkää. Nyt on asiat on silviisii, et ei tiiä yhtää kuka tääl asiat viimeseks voittaa tai ei voita. Olkaa koton, älkää tulko tännekää. Velimiehet olliit, nyt ku täältä viiään tavaraa, Neuvostoliitos. Hyö menniit sit sil setäl kortteerii. Ne oliit kolmisen viikkoo Pietaris ja hyö sannoit, et he olliit sahaamas halkoloi jossai pirsis, metrin halkoloist sahasiit. Pojat ku oliit kolme viikkoo siel töis, ni pojat ol ostaneet pitkät takit ja pienet puvut ja kengät ja tulliit nii herrasmiehen. Ne olliit niin kestävät ne pitkät takitkii, et ne taitaneet viel -39 olla heil viel käytös. Sillo ol tavaraa Neuvostoliitos. Kui paksuu läskii se ol tuont, se ol ostant sit sellasen. Siel ei halasneet, ni se ol ni ku leikattu koko ruho, niin ku villa ja niin paksuu läskii siin oli. Sit pit tuua tietyst liivilöi, ku kevääl lehmät näät sä poikii, ni liivjauhoi lehmil isä ol sit tuont niitä ko siihe aikaa sit heruttiit lehmii, sannoit. ... Sit ku ol Ahjärvikii, se ol vilkas kylä, ko Piltzil ol paakari, leipur oike vakituine miesleipur oli ja sit siin ol kahvila ja limonaatitehas. Kahvilas ol sit ni ko on ain joka kyläs on sit niitä joutolööviiki, mitkä viettäät sit aikaa. Sit siin pelasiit korttii siin kahvilas ja ukol ol kauppa siin samas. Sit ukko alko tiettämää itsellee ruuumisarkkuu. Leske Antti tek arkkuu siin toisel puol seinää ja ukko tek kauppaa toisel puolel. Miekii käin katsomaa sitä ku se Leske Antti tek sit arkkuu ja ukko kuulemma käi välil koittelemas, et se on sopiva sit se arkku. Mie en oo varma, et panettiink ne pojat sen siihe Leske Antin tekemää arkuun tai ei. Tää on iha tosi tapaus, et mie näin ku se höyläs se. Mie en tiiä, Leske Antiks sitä sannoot, mikä sen sukunim ol sit. Tosi juttu ol, et ukko ... mittää tavaraa olt ennää. Sit mie muistan ko kerrottiin, et meil ol Moittilan järven rannal niityt. Isä ja Johannes vainaa männiit hakemaan heinäkuormaa sit se Moittila järvi se ku paino kalloi ku ol paksu lumi.

Lifländerit saivat 6-7 säkillistä kalaa. (29:52)

Bertta Lifländer: Se ol nii matala.

Vilho Lifländer: Sit ne tulliit nii ko lähteensilmii, siin ol meijä rannal, ja justii sellaset lähteet ja menniit katsomaa, ja nyt on kalloi nii paljo siin. Heil ol jo heinäkuorma tehty, eikä olt liippii eikä mittää. Tulliit kottii ja purkiit heinäkuorman ja varasiit liivit ja säkit. Miunkii mielein tek tietyst kalastammaa ja mie läksin ja sit sinne. Myö vedettii vissii kuus vai seitsemä säkkii siit kalloi.

Unto Pyykkö: Särkiik se ol vai olik ...

Vilho Lifländer: Ahventa ja pientä haukee sellasta ja särkee. Ahven se ol kaikkein arka siit happipuutteest. Sit oli ihme, et miten myö saahaan nää kottii vietyy. Sit ukot kaasiit kuusen ja havukuormaa sitte, ettei nää naapuritkaa et tuuaan kalloi, et mitä nää vievät. Isä tul sit suksil suoraa ja mie olin sit Johanneksen kans hevosen kyyis ja punakaartilaisii tulloo vastaa siin Suutar Annin ([44]) mäes. Sit ol lunta nii pirun paljo, eikä ne tehneet tietä ja mei piti ajaa se kantava hevone syrjää ja kuorma meinaa kaatuu ja pelottaa, et nyt ne näkköö ne punakaartilaiset meijä kuorman ne ol viel Paulsillan poikii, ne ol Johanneksel tuttui, ja ne jotakii siin vähä kähähtiit, mut ne panniit nauruks ja me päästii sit kottii. Sit myö jaettii koko, eihä niitä sellasta määrää yks perhe miten syö. Tiiettiin et siel on niin kova nälkä ja siel on nii kova nälkä. Sit sitä hiljallee ja kyllä ne sit saivat ain tietää, et mistä sit mökist meit taas oottamas kalloi. Sit ku se ol nii tiukal ni sit Pyörösil ([48]) ol käsimylly mil jauhoit viljaa ja ne kuvasiit ja kuivaaha sillo vilja olkii ku riihes ol kuivattu, mut viel sit kuvattiit. Myö sit laskettii mäkkee ja ämmät ja ...

Ahjärvi Ahjärven nauhat Ahjärven talot 1939 Ahjärven suvut Ahjärven väestö