Voipiala, Liikola ja Kaukolempiälä

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Paavo Kiuru kuljetti lukijaa Kivennavan kylissä Kivennapa kirjassaan. Kyläkuvauksien laatimisessa on käytetty vuosien 1778 ja 1809 henkikirjoja sekä vuoden 1939 kirkonkirjoja sekä pitäjäkarttaa. Päälähde on kuitenkin tiedot, joita kivennapalaiset itse omista kylistään ovat antaneet. Ahjärven tiedot ovat pääosin opettaja Tyyne Muhosen, Veikko Pyykön, Anna Huuhtasen ja Aaro Pekkasen antamaa. Kirja ilmestyi vuonna 1952 Kivennavan historiatoimikunnan kustantamana. Tekstiin olen lisätty linkkejä.

Voipialassa oli talvisodan syttyessä 23 asuttua taloa, Liikolassa 23 ja Kaukolempiälässä 32.

Paavo Kiuru Kolmikylästä Voipiala, Liikola ja Kaukolempiälä

Voipiala, Liikola ja Kaukolempiälä muodostavat miltei yhtenäisen kokonaisuuden, mikä varsinkin yhteissä pyrinnössä ja kylien välisiss riennoissa kaikkein saumattomammin ilmeni. Emme kuitenkaan malta olla luomatta vähäistä silmäystä menneisyyteen kunkin kylän kohdalla erikseen. Tutkiskelemme hieman ensi Voipialan kylää.

Voipiala

Vuonna 1819 oli Voipialassa kahdeksan taloa. Taloja omistivat silloin Tuomas Kyllästinen, Yrjö Pimiä, Paavo Pimiä, Heikki Kokkonen, Tuomas Pakkanen, Simo Toivonen, Antti Pakkanen ja Antti Toivonen. On mielenkiintoista panna merkille, kuinka kylän taloluku pienenee vuoteen 1885 mennessä, jolloin niitä oli vain viisi ja niiden joukossa yksi venäläinenkin, Denisovin omistuksessa. Suomalaiset isännät olivat silloin Paavo Toivonen, Paavo Pimiä, Uolo Kyllästinen ja Topias Hyytiä. Pakkaset ja Kokkoset ovat hävinneet pois. Tilalle on uusina tullut Hyytiä ja Denisov. Vuonna 1939 oli Voipialassa kaksikymmentäyksi taloa. Myöhemmin kylään tulleita ovat Oksaset, Mikkola, Leskinen ja Pollari.

Liikola

Suorittaessamme samatapaisen katsauksen Liikolan kylään selviää, että v.1819 olivat talojen omistajina Yrjö Antinpoika Hyytiä, Matti Martinpoika Hyytiä, Matti Laurinpoika Hyytiä, Yrjö Antinpoika Seppänen, Matti Matinpoika Kekki, Juho Simonpoika Riikonen ja Aapeli Öyry, yhteensä seitsemän taloa. Vuonna 1885 olivat Liikolassa seuraavat talot: Yrjö Hyytiä, Mikko Hyytiä, Yrjö Rouhiainen, Pekka Helppolainen, Aapeli Öyry ja Simo Pekkanen. Talojen luku on vähentynyt yhdellä. Seppänen, Kekki ja Riikonen ovat hävinneet ja tilalle on tullut Rouhiainen, Helppolainen ja Pekkanen.

Kun Aapeli Öyrin nimi tuli mainituksi, on hänestä kerrottava enemmänkin. Aapeli tunnettiin kylässä vahvakasvuiseksi ja väkevävoimaiseksi mieheksi. Hänen voimansa joutuivat kerran ankaralle koetukselle hänen mennessään Kangastien varteen kaatamaan suurta honkaa. pari päivää oli Aapeli jo sen kimpussa häärinyt ja komantena meni työn tuloksia noutamaan. Aapelin yllättikin metsässä vastaan tuleva karhu, jonka kanssa syntyi valtava kamppailu. Mesikämmen siinä leikissä veti lyhyemmän korren. Mutta tien varrelle tuli uusi pysyvä nimi, Karhunkangas ja Aapelin honkakin lienee vielä siellä.

Vuonna 1939 oli taloja kaksikymmentäyksi. Viime aikoina asuivat Liikolassa Hyytiät, Puhalaiset, Pimiät, Toivaset ja Helppolaiset sekä myöhemmin tulleina Sintoset ja Määttäset.

Liikolassa sijaitsi myös neljän kylän yhteinen uljas koulurakennus. Kolmen mainitun kylän lisäksi kävivät koulussa myös Kotselän lapset. Ennen tätä koulua lapset oivat saaneet käydä Pamppalan kuuluisan Harjanteen koulussa.

Kaukolempiälä

Kaukolempiälän kauniissa kylässä oli vuonna 1819 yksitoista taloa. Mäkelässä olivat Juones Pimiä, Juho Petterinpoika Pimiä ja Matti Pimiä ja Alakylässä Yrjö Iivonen, Mikkel Hippeläinen, Antti Mutta, Juho Mutta, Tuomas Mutta ja Paavo Aataminpoika Iivonen. Vuonna 1885 siellä oli Mäkelässä Nikodemus Määttänen, Juho Pimiä, Aato Matti ja Ristian Pimiä sekä Yrjö, Heikki ja Pietar Pimiä. Alakylässä olivat Veserin veljekset Pekka, Ierikka, Tahvo ja Sakari Hippeläinen, Sarvi, Mutan Eikka, Iivosen Erikka, Kaivolaisen Erikka, Rajevin Hovi sekä Juho Koppanan torppa. Vuonna 1939 Mäkelän mäellä olivat seuraavat talot: Toivo Pimiä (Pekkola), Mikko Pimiä (Puistola), Juoseppi Pimiän perilliset (Taavetla), Joel Kymäläinen (Juoneksala), Taavi Muukkonen (Mäkelä), Juoseppi Pimiä (Rikkoset), Heikki Pimiän perilliset (Mattila), Aadam Pimiä (Aatola), Juho Pimiä (Kolkkila) ja Toms Pimiän perilliset (Kolkkila). Alakylässä olivat Vitaal Celeprovsky (Petäjäniemi), Viljo Hippeläinen (Torpan Hovi), Armas Hippeläinen (Esala), Juho Sarvi (Sarvela), Edvard Hippeläinen (Veserilä), Tuomas Hippeläinen (Veserilä), Esa Iivonen (Koivumäki), Tuomas Iivosen perilliset (Ahmanla), Tuomas Mutta (Muttala), Antti Hippeläinen (Muttala), Juho Mutta (Muttala), Antti Mutan perilliset (Muttala), Matti Hippeläinen (Kaivolaiset),Antti Hippeläinen (Kaivolaiset), Iivari Kakko (Ahmanla), Juho Iivonen (Ahmanla), Viljam Kivikko (Halkolahti), Antti Virtanen (Suularanta) ja Merkujevin perilliset (Aappola).

Kierros Kolmikylässä

Suorittakaamme vielä lopuksi kiertokäynti Kolmikylän alueella.

Kaukolempiälä pisti kauniin kalaisen Suulajärven rantaan. Matala aurinkoinen loivasti kaartuva hiekkaranta, johon kuului yksi niemikin kauniine rantametsiköineen, rajoitti peltosarkojamme n 3 kilometriä Muolaan ja Kanneljärvien pitäjien välillä. Jokainen paikalla liikkunut muistaa hyvän kylätien, joka erosi Kanneljärvestä Kivennavalle menevältä maantieltä Parkiojan notkon kohdalla. Saavuttuamme Kaareen aholle aukenivat järven sinilaineet eteemme tervehtien kylään tulijaa, omaa tai vierasta. Tie kulki rannan suuntaan ja pellot jäivät rannan ja tien väliin. Sivuutamme Veserit, jotka jäävät tien kahden puolen (7) ja (8). Edelleen ylitämme Multamäen notkon ja muutamme kulkusuuntamme pohjoiseen. Muttalaisten taloja on siinä kahden puolen (11) ja (12). Tassuttelemme Otrasmäkeä ja näemme vasemmalla kauniin vesiputouksen luona Hippelästen (Kailasten) talot (14), (15) ja (16).

Nyt jätämme Alakylän, joka on toinen puolisko Kaukolempiälästä, nousemme aurinkoista Kivisillan ja Petrinmäkeä ylös tien kaartuessa itään ja tulemme Mäkelän mäelle, joka käsittää Pimiän talojen ryhmän (24), (25), (27), (28), (29), (30) ja (31). Oli vieras ken tahansa, niin kulkiessaan tuota harjua Taavetlaisten Kolkkilan hän paljasti päänsä ja jäi hetkeksi ihailemaan näköalan kauneutta. Eteemme aukeaa itä-länsisuunnassa 12 kilometrin pituinen ja 3 kilometrin levyinen kaunis Suulajärvi. Nyt näemme edellä kerrotun Alakylän taloineen ja peltoineen tuossa edessämme järven rannalla. Silmä näkee aina 25 kilometrin etäisyydellä maisemaa järvineen, kylineen, laaksoineen, harjanteineen ja metsineen.

Kolkkilasta tai oikeammin Pimiältä n. 400 metriä eteenpäin tulemme Kolkkilanmäelle, samaiselle maantielle, josta lähdimme kiertämään kylää. Maantietä edellen n. 700 metriä kulkiessamme näkyvät Helppolaisen talot (Liikola 11) ja (Liikola 12) ja osa Liikolan kylän taloja. Ennen niitä oli maantien oikealla puolella Kivennavan Liikolan piirin maamiesseuran talo (14). vuonna 1939 se saatettiin uuteen asuunsa: siinä oli nyt siisti piha ja urheilukenttä, lipputanko ja punatolppainen aita. Vähän matkan päässä avautuu eteemme Liikolan pikku kylä kouluineen ja kauppoineen. Taivaan rannalla Terijoen suuntaan, lähellä merenrantaa näkyy kuulu Puhtulan mäki sekä 4 kilometrin päässä Kotselän kylä Ketomäkineen. Aamuauringon säteilyssä tuo näky hivelee silmää.

Lähdemme liikkeelle vaikka Tahvolasta (16), sivuutamme Toivolan ja Osuuskaupan (8) ja (9) tien vasemmalla puolen. Peltoaukean takana on Rouhiainen (17), Hyytiät (18) ja (19), Pimiät (21), (23) ja (9) ja koulu (2). Nyt olemme Puhalaisen (3) kohdalla. Kun sitten kuljemme Pimiöille ja koululle erkanevan tienhaaran ohi, on kylä lopussa ja me olemme Tuhkanotkossa, jonka monet muistavat hyvin siitäkin, että lapsena laskivat sen jyrkästä mäestä poikki maantien suksin, kelkoin ja takamuksinkin.

Kun olemme taittaneet kylien välisen puolen kilometrin taipaleen, pääsemme Jaakonmäen päälle ja olemme Voipialan kylässä. Se on taas korkealla mäellä. Vaikka siihen ei järveä näy, niin suurin osa pitäjästä on näkyvissä melkein rajaseutua myöten. Sopivan sään vallitessa siinä saa katsoa kylä kylältä ja paikka paikalta pitäjää laajemminkin. Kaunein näky on peninkulman päässä kohoava, muinaishistoriallisesti kuulu Linnamäki. Siitä kilometri etuoikeaan näkyi Hanskasuon taivasta kohden uljaana kohoava kaunis kirkkomme. Sen kellojen kumahtelu sai juhlantuntua pyhäpäivän aamunrauhaan.

Kun olemme sivuuttaneet Toivosen ja Mikkolan talot, olemme kirkkonotkossa, josta annamme maantien yksin jatkaa eteenpäin. Me palaamme takaisin keskelle kylää Haakolkan Mikon luo (Voipiala 10). Maantieltä eroaa pohjoiseen kaartaen kyläntie. Näemme peltojen takan vasemmalla taloryhmiä ja tietä lähinnä isä Leskisen kodin (13). Puolen kilometrin päässä kylä on loppunut ja me olemme Viipuri-Pietari maantiellä. Tämä tie on satojen vuosien aikana saanut kantaa niin keisarin kuin kerjäläisenkin. Sen tomua ovat nostattaneet niin puuakseliset vankkurit kuin hienot virtaviiva- autotkin. Meille tunnetumpaa on, miten tätä tietä vuonna 1939 ja vuonna 1944 vaelsivavat kodeistaan lähtemään joutuneet rajaseudun asukkaat. Raskaat olivat silloin evakon askeleet tuolla tiellä.

Talojen numerointi on Kivennapa kylästä kylään kirjasta. Samat numeroinnit löytyvät Virtuaalikivennavasta

Kurkistus tähän päivään:


Muut kylät Liikolan pääsivu Voipialan pääsivu Kaukolempiälän pääsivu