Ero sivun ”Häiden vietto Kivennavalla 50 vuotta sitten” versioiden välillä

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun
(Ak: Uusi sivu: Kuortti Antti<br> Entiset Kivennapalaiset Kilpakirjoitus 1952 == Häiden vietto Kivennavalla 50 vuotta sitten == Nämä ruljanssit alkoivat sillä, kun sulhasen isä tai va...)
(ei mitään eroa)

Versio 10. tammikuuta 2020 kello 03.38

Kuortti Antti
Entiset Kivennapalaiset Kilpakirjoitus 1952


Häiden vietto Kivennavalla 50 vuotta sitten

Nämä ruljanssit alkoivat sillä, kun sulhasen isä tai vanhin veli valjasti torstaina parhaan hevosen parhaiten vehkeitten eteen lähtien pitkävirsuksi morsianta sulhaselle. Morsiamelle oli vietävä iso silkkihuivi ja rahaa varojen mukaan. Allekirjoittaneella ei ole tietoa, oliko sulhanen käynyt morsiamensa kanssa sopimuksien teossa vai ei. Usein kyllä olivat ämmät tehneet nämä naimakaupat Kivennavan komealla kirkonmäellä kirkossa käydessään. Siihen aikaan ei maalaisoloissa ollut iltamia eikä elokuvia, joissa nuoret olisi tavanneet toisiaan. Joululeikkejä ja nurkkatansseja kyllä pidettiin kylien taloissa, joten naimakaupat täytyi tehdä yön hiljaisuudessa yöjalassa käyden.

Siihen aikaan laulettiin jo piirileikkilaulussa, joita vielä kuulee Suomen yleisradiossakin laulettavan ”Perjantaina pappilaan, tulen sua Pollella noutamaan.” Perjantaiaamuna valjastettiin talon paras hevonen hyvien vehkeitten eteen ja lähdettiin pappilaan panemaan kuulutukselle. Usein läksi morsiamen isä viemään tytärtään pappilaan, joten sulhasen täytyi saapua sinne yksin. Silloin ei ollut pitkiä kihlausaikoja, eikä kihlauksen purkamisia, niin kuin tällä ”atomikaudella”. Kuulutus kirkossa tapahtui kolme kertaa. Kun toisen kerran kuulutettiin, oli tavallisesti tupakaiset sulhasen ja morsiamen kotona. Sulhasen kotiin alkoi saapua lähimpiä sukulaisia, hyviä ystäviä ja kylän miehiä. Miehissä lähdettiin viemään morsiamen kotiin tupakoita. Tupakkaa oli monenlaista, paperossia, sikaria, vieläpä piippumiehille venäläistä ”tunajeffiakin”, joten oli tupakkamiehillä valinnan varaa.

Morsiamen kotiin oli samoin kokoontunut sukulaisia ja tuttavia, joten sunnuntai-iltapäivä kului rattoisasti syöden, juoden ja tupakkaa poltellen. Nuorempi väki kyllä painui tanssimaan. Aikansa oltuaan täytyi lähteä sulhasen kotiin juhlia jatkamaan. Mukana tuotiin morsian ja sauvaämmä, joka oli morsiamen vanhempi sisar tai lähimpiä sukulaisia. Sulhasen kotiin saavuttua jatkettiin juhlia juoden, syöden ja tanssien. Vieraiden pois lähdettyä maanantaina valjasti sulhanen hevosen ja lähdettiin susimaan. Sulhanen, morsian ja sauvaämmä nousivat kärriin tai rekeen ja lähdettiin kylille kiertämään sulhasen ja morsiamen sukulaisia, jolloin joka sukulaistalosta annettiin varojen mukaan lahjoja. Tältä rengasmatkalta kertyikin lahjoja minkä hevonen jaksoi kotiin vetää. Rengasmatkalta saavuttua vei sulhanen morsiamen ja sauvaämmän koteihinsa.

Sitten alettiin varustella morsiamen kotona läksiäisiä ja sulhasen kotona häitä. Näistä tulikin suurjuhlat, sillä esim. kirjassa ”Rakas entinen Karjala” on kuva ”Häät Kivennavalla. 2. päivä menossa”. Kyllä ne kesti joskus useampiakin päivä, aina tilanteen mukaan. Sunnuntain iltapäivänä alkoi saapua juhlavieraita morsiamen ja sulhasen koteihin. Häätaloihin oli varattu pitkät pöydät, joissa kestittiin vieraita. (Unohtuiko kertojalta vihkiminen? ) Siinä ei ollut mitään lautasten kalistelua. Pöytään tuotiin leikkaamatta leivät, piirakat ja vehnaset. Samoin läski- ja voikimpaleet lautasilla. Haarukoita ja veitsiä ei ollut, vaan veitsi oli otettava taskusta, sillä sananlaskukin sanoi ”Veitsi vyöltä ja akka vierestä”. Keittoa tuotiin Kyyröläisten saviruukuissa ja hapan maitoa (piimää) puukapoissa. Keittoa täytyi vetää venäläisten tekemillä puulusikoilla, seur… olutta velaksi (?). Haarukoitten puuttuessa läskiin täytyi käydä ”viitosilla” käsiksi. (tokkopa 1900-luvun alussa)

(Sulhasen kotona ) Iltayöstä alettiin varustautua puhemiesreissulle, morsianta ottamaan. Morsiustaloon oli tapana saapua puolen yön aikana. Puhemiehet, joita isommissa häissä oli monta kymmentä, komennettiin pöytään, joissa kylän vanhat laulumiehet lauloivat lähtövirren. Joka kylässä oli miehiä, jotka aina ruokailun alussa siunasivat ruuan ja lauloivat virren värssyn. Puhemiesten joukossa oli korkea puhemies, jolle pantiin evääksi iso rinkeli ja muutakin hyvää vietäväksi morsiustalon emännälle tuomisiksi. Matkalla ajettiin kovasti niin kuin kilpa-ajoissa, sillä Kivennavalla sanottiin ”Mänkööt vaikka kaviot katolle”.

Morsiustaloon saavuttua puhemiehet pantiin pitkiin pöytiin istumaan. Pöytiin tuotiin ensiksi tyhjät lautaset, joille pantiin nenäliinoja, jotka puhemiesten täytyi ottaa ja panna raha tilalle varojensa mukaan. Kun rahalautaset korjattiin pois, tuotiin juomaa ja ruokaa pöytään. Sen jälkeen hajaannuttiin, nuoret tanssimaan ja vanhemmat miehet juttelemaan, joskus ottaen pienet kopsutkin. Näin kului yökausi.

(Morsiamen kodista lähdettiin sulhasen kotiin eli häätaloon.) Maanantaiaamuna lähdettiin häätaloon. Mukaan läksi suuri joukko kaaseita ja nuuvemiehiä. Häätaloon saavuttua istuttiin pöytiin, morsiuspari pöytään keskipaikkeille. Morsiamen viereen asettuivat kaaseet, ja sulhasen puoleisiin pöytiin nuuvemiehet. Morsiamen syliin kannettiin ns. polvipoika, jolle morsiamen oli pitänyt varata rinkeliraippa kaulaan. Juoden, syöden ja tanssien kului koko maanantainpäivä vietettäessä iloisia häitä.

Välillä tuli komennus pöytiin, jossa alkoi juhlallinen toimitus, lahjojen jako. Morsian ja sulhanen asettuivat pöytään ja joitakin kaaseita morsiamen viereen. Tuotiin iso kasa sitsihuiveja ja seula morsiusparin eteen. Morsiamen veli kävi sitten jakamaan lahjoja. Hän nousi jakkaralle kädessään piiska. Sen varren nenään hän pani huivin kerrallaan ja koko hääväki huudettiin ottamaan lahjoja. Lahjan saajien täytyi vähän tanssia ja vastalahjaksi antaa rahaa, jonka jokainen pisti huivin alle seulaan. Morsiamen oli pitänyt varata vielä lisälahjoja, anopille hamevaate ja sulhasen kummille paita. Kun Kannaksen naiset siihen aikaan jakautuivat kahteen ”leiriin” äyrämöisiin ja savakkoihin, heitettiin äyrämöisnuorikolle päähän huntu ja savakolle setka tai lakki. Tämä toimitus tapahtui jo ennen lahjojen jakoa.

Hääpäivän väsymyksestä käytiin illalla nukkumaan. Tiistaiaamua jatkettiin häämenoja syöden, juoden ja tanssien. Paikattiinpa vielä hameen nauhoja, jolloin sulhanen teki vieraille kopsut ja vieraat antoivat vastalahjaksi morsiusparille rahaa. Tätä menoa jatkui joskus useampia päiviä. Nykyajan häissä etenkin näillä vierailla veräjillä ei pääse edes kunnon alkuun, kun on jo häätkin lopussa.