Ero sivun ”Vieliks työ muistatta” versioiden välillä

Kivennapa
Loikkaa: valikkoon, hakuun
(Ak: Uusi sivu: Taponen Juho <br> Kilpakirjoitus 1952 Ent. Kivennapalaiset II palkinto <br> == Paljaka Matist ja muist parantajist == Täs kesäl ol Karjalas kehoitus, mis pyyvet...)
(ei mitään eroa)

Versio 10. tammikuuta 2020 kello 22.53

Taponen Juho  
Kilpakirjoitus 1952 Ent. Kivennapalaiset II palkinto


Paljaka Matist ja muist parantajist

Täs kesäl ol Karjalas kehoitus, mis pyyvettii karjalaisii, oikeestaa Kivennappoisii miun pit sannoo, muistelemmaa oma paikkakunna asjoi ja henkilöi ja panemaa ne muistii paperil ja lähettämmää sinne Helsinkii Kivennapalaisii seural ja viel luvattii palkita parraat kirutukset. Ni miekii suotta-aikojaa aatteli kiruttaa muistoloijain. Mut miul on se paha vika et mieko mitä käyn esittelemää ja pääsen hyyvvää alkuu ni siint ei taho tulla loppuukaa. Mut mie nyt koitan mitä vähemmil sanoil tulla toimee.

Vieliks työ kivennappoiset vanhemmat miehet ja miks ei naisetkii, paremp muistha niil naisil on ko miehil, muistatta Paljaka Penu issää Paljaka Mattii sielt Kirkokyläst? Heijä talloo ol se mikä siit viimeeks ol Keinäse Taavil. Täst Paljakast voip sannoo et siin ol viisas mies.

Siihe aikaa ko viel ei olt ihmistohturloi joka kunnas ja elläin tohturloi ei olt muual likempääl ko Viipuris, ni häähäse Paljakka koitti ihmisiikii parannella jos häne appuuse suinkii soveltu. Isälläikii ko usjast röykkäytyit sivut, ni ei siin tarvint muuta ko hää män Paljakal verta lasettammaa säärest ja pois tul mies sielt paljo notkiampan ko sinne männessä.

Kerrakii, mie muista ko ol Polseläl pojat laittaneet puu lieku kahe petäjä vällii ja liekku ol täynää aikuisii poikii ja tyttölöi sekä lapsii, ko kuulu rysähys ko liekku särkeity ja alko kuuluu valitusta ja itkuu. Miekii juoksi sinne katsomaa mikä siel oikee käi. Siin on maas pitkellää ja itköö Oska Mikko, pien poika ja häne sisaree Anni valittaa Miko vieres ja toistaa sannaa: poikki on, poikki on, ja toiset ihmiset olliit neuvottoman ympäril. Mikolt ol lieku särkeityis katkent jalka yläpuolelt polve. Mitäs nyt tehhää? Tohturii ei olt likempääl ko Raivolas, Tohtur Sulin. Mut mites sen pojan ois sinne vient, ko pienempkii liikuttelemine kovast kosk. Täki pääl kantoit Miko siint siit kottii. Ja männiit kutsumaa Paljakkaa laittamaa jala paikallee. Hää ol nii höyli mies et tul ja laitto ko laittokii luut vastakkai ja siit sito lakanast leikkaamillaa nauhoil kii, välil pan pärreitä et kest jalka suoran. Seitsemä viikkoo ko poika loiko sitteis ni jo sai ottaa kääreet pois ja ruveta kävelemmää ja kävelöö sil jalal viel tännäi päin vaik on siint kulunt yl viiskymment vuotta. Tämä tapaus ol miu muistissai millo hää katkenneita jäsenii paikallee laitto. Mut vissii hää toisiikii samallaisii avuantoloi tek, ko häntä tiesiit pyytää auttamaa.

Kylhä niitä Kivennaval ol enne toisiikii ihmisii parantelijoi. Ol Holmi Mikko Kolomäelt, minkä sannoit sauna uunist ottamillaa kivil painellee ajettuma paikkoi ja sil taval parantel. Hartose Sakar kuulu ollee niinikkää parantelia, sekä Kukkose mummo Polselält. Viimemainittu kokkoomistaa yrttilöist keitti hauteita mil siit parans niikii vaikeita sairauksii ko esmerkiks raaninkii hää sai paranemmaa miu tättii peukalost, vaik siint jo luitakii ol lähtent pois.

Mut Paljaka Matistha miun pit kiruttaa eikä kaikist muist. Hevosetha ne olliit Paljakal mitä hää pääasjallisest parantel. Kerrakii hää käi meil laittamas hevose elämälautoi. Liek se hevone tult ammuksii vai lieks hänes mikä muu puru olt, ko se yö aikan ol remunt päähää soime ala ja kaula jäi kaksi kerroi. Ni pyysiit Paljakkaa hevosta katsomaa ja hää suorist kaula ja laitto kaula tiukast elämälautoi vällii ja sil taval parans hevose.

Kerra mie ko tulin Raivolast, Töllise Jussi puot tavaroi häne renkiise kans vejätettii, ni Porvali kaivol ko juotin hevosta ni kaivo vintis oleva kokka repäs hevoselt silmä luome. Ni Porvali Matti neuvo minnuu et sie mää tuonne Paljakal, hää kyl parantaa. Mie ajoi hevose heijä porttiise kohtaa maantiel ja mänin etsimää isäntää ja olin harmiloissai. Mänin tuppaa ja tein hyväpäivä sekä seliti asjai. Isäntä ol pinsaakki pääl ja tais olla viel kussakko vyöl. Hää kyssyy kenne sie oot poika, mie seliti kenne poika oon. Hää sannoo: vai Paavo poika, vai on jo Paavol näi suur poika. Se minnuu jo vähä rohkas. Siit lähettii hevosta katsomaa. Hää katsel silmää ja sano et ei täl muuta voi ko pittää leikata tämä silmäluome rämpsäle täst pois. Siit käi ottamas puuko ja sukas rämpsälee poikki ja siit toi sokurtoppa paperi pääl hienoo valkiaa jauhoo ja puhals sen siihe silmää, sekä neuvo minnuu hoitamaa haavaa samal taval ja sano et tämä jauho ei oo mittää muuta ko hienoks survottuu sokurii. Tie samal taval ko miekii ni kyl se paranoo. Mie tei siit kotonkii niiko hää käsk eikä sil muuta apteeki rohtoo tarvint. Tätä sokur hienoo oon viel jälkee päikii käyttänt hyväl mänestyksel monis märkivis haavois. En muista ottiks se Paljakka siint työstää jonkuu kopeka, vai eikse ottant mittää.


.